Ville Heinolalla ja Ville Petmanilla on takanaan pitkä päivä ja pitkä rupeama, kun he maanantai-iltana seitsemän jälistä saapuvat Lukon pukukopille.
Taksi ajoi Lukon pelaajat alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin valmistavaan Vierumäen-leiritykseen 13. joulukuuta heti Lukko–KalPa-ottelun jälkeen ja toi takaisin Äijänsuolle 6. tammikuuta.
Reilun kolmen viikon jaksoon mahtui kaksi harjoituspeliä ja seitsemän pelin MM-urakka, joka huipentui sunnuntaina pronssiotteluun Ruotsia vastaan. Mitalia Suomi ei muistoksi Trinecistä ja Ostravasta saanut.
– Kisat olivat pieni pettymys. Ainahan sitä mitalia lähdetään hakemaan, eikä sitä nyt saatu, Ville Heinola tiivistää.
Minimitavoitteeksi kuvailtu tavoite eli paikka välierissä ja mitalipeleissä sen sijaan toteutui, kun Suomi onnistui kukistamaan puolivälierässä Yhdysvallat lukemin 0–1.
– USA:ta vastaan pystyimme toteuttamaan pelisuunnitelmaa, voittamaan enemmän kaksinkamppailuja ja niin edelleen. Seuraavaan kahteen peliin ei saatu samaa tatsia, Ville Petman kertaa.
– Puolivälierään oli kova latinki, kun 2–3 viikkoa valmistaudutaan tietäen, että se on peli, joka pitää hoitaa. Ei tuollaista voi oikein sarjakauteen, eikä mihinkään verrata.
Aiemmat mestaruudet eivät nyt lohduta
Suomen koko joukkue pelasi Yhdysvaltoja vastaan Kärppien huippuvireisen maalivahdin Justus Annusen edessä turnauksen parhaan ottelunsa.
Välierässä Kanadaa (5–0) ja pronssiottelussa Ruotsia (3–2) vastaan ei enää Annunen eivätkä kenttäpelaajat olleet parhaimmillaan.
– Ehkä pelimme ailahteli vähän liikaa, emme löytäneet kultaista keskitietä. Välierän alku oli tosi huono, siitä emme nousseet enää kunnolla missään vaiheessa, Heinola näkee.
Sekä vuonna 2001 syntynyt Heinola että vuonna 2000 syntynyt Petman ovat kuitenkin edelleen nuorten maailmanmestareita.Heinola juhli kultaa alle 20-vuotiaiden kanssa Kanadassa 2019, Petman alle 18-vuotiaiden kanssa Venäjällä 2018.
– Eihän se kulta tässä tilanteessa auta pettymykseen yhtään, Petman kuittaa.
Heinolakaan ei innostu vertailemaan, mitä tämän vuoden suorituksesta puuttui mestarijoukkueeseen verrattuna.
– Jokaiselle joukkueelle muodostuu oma tarinansa, joten on vaikeaa ja tyhmääkin lähteä vertailemaan näitä joukkueita keskenään, Heinola ilmoittaa.
Media pomppaa väkisinkin silmille
Yksi yhtymäkohta mainituissa kisoissa oli, että Nuorten Leijonien päävalmentajat, niin Raimo Helminen nyt kuin Jussi Ahokas vuosi sitten, olivat sekä perinteisen että sosiaalisen median luupin alla.
Kritiikki lienee seurausta kiinnostuksesta, joka on alle 20-vuotiaiden kisoja kohtaan kovempaa kuin kenties koskaan ennen.
Esimerkiksi Ylen TV2:lla näyttämä Ruotsin ja Suomen välinen pronssiottelu tavoitti pelkästään tv-vastaanottimen kautta lähes 1,5 miljoonaa suomalaista.
Heinola ja Petman myöntävät, että kiinnostuksen huomasi myös kisapaikkakunnalla.
– Ennen omaa välieräpeliä ehti hetken aikaa katsoa Ruotsin ja Venäjän peliä, jossa oli halli ihan täynnä ja kauhea melu. Oli halli täynnä tietysti meidänkin peleissämme, mutta siinä pystyi aistimaan, että tämä on iso juttu, Ville Petman kuvailee.
Petmanin mukaan hän yritti olla seuraamatta medioita kisojen aikana, mutta Heinola myöntää, että se on älypuhelimen omistaville nuorille pelaajille miltei mahdotonta.
– Tähän pitäisi sanoa kliseisesti, ettei mediaa ja somea tule seurattua, mutta vaikka yrittäisi seurata mahdollisimman vähän, niin aina jotain sieltä pomppaa silmille.
Päästä päähän seilailu loppuu liigassa
Lentokentältä samalla tilataksilla Äijänsuolle tullut Suomen ja Lukon apuvalmentaja Erik Hämäläinen huikkaa kaksikolle tiistain vapaapäiväksi.
Loppuviikosta Heinolan ja Petmanin pitäisi taistella taas Lukon paidassa sarjapisteistä JYPiä ja Ässiä vastaan.
Edessä on jälleen nopea totuttelu erilaiseen jääkiekkoon.
– Liigakausi on niin pitkä jakso, että sen aikana muodostuvat selkeämmät pelitavat ja pelillisiä pikkujuttuja käydään enemmän läpi. MM-kisoissa lähdettiin ihan perusjutuista, eikä siellä hirveästi ehdi hienosäätämään, Petman ja Heinola luonnehtivat.
– Liigassa yritetään oikeastaan minimoida virheet. Junnukisoissa on kovalla itseluottamuksella pelaavia supertähtiä ja kaikki uskaltavat pelata vähän junnumaisemmin, kun virheet ovat tavallaan sallittuja. Se on enemmän sellaista päästä päähän menemistä.
Puolustuspään kiekolliseksi moottoriksi kaavailtu Heinola arvioi roolinsa MM-joukkueessa hyvin samanlaiseksi kuin Lukossa. Heinolan tilastoihin kirjattiin seitsemässä MM-ottelussa tehot 0+5, +1.
Petman (1+0, -2) kuvailee kuuluneensa ”työmyyräketjuun”, kuten Lukossakin, mutta nuorten kisoissa oli tarjolla liigapelejä muhkeampia peliminuutteja ja alivoimavastuuta.
Kumpikin uskoo kisojen antaneen itseluottamusta loppukauteen, jonka päätavoite on auttaa Lukon joukkuetta menestymään.
– Yleensä kisojen jälkeen saa pientä buustia liigapeleihin. En osaa sanoa tarkkaan mitä, mutta jotain siinä on.
MTV: Ville Heinola tyrmää päävalmentaja Raimo Helminen saaman murskakritiikin
Lukon puolustaja Ville Heinola seurasi sen verran mediaa ja sosiaalista mediaa nuorten MM-kisojen aikana, että tietää Suomen päävalmentajan Raimo Helmisen saaneen kisojen aikana kovaa kritiikkiä Suomen peliesityksistä.
Heinolan mielestä Helmisen kritisoiminen on saanut liian isot mittasuhteet.
– Kyllä se minun mielestäni aika kohtuutonta on ollut. Kyllä Raipe on kuitenkin aika huippukoutsi. Ei ole mitään pahaa sanottavaa. Ei se minun mielestäni missään nimessä siitä jäänyt kiinni, Heinola totesi MTV:n haastattelussa.
Tikunnokassa oli muun muassa liian pystysuuntaan meneväksi luonnehdittu leijonajoukkueen pelitapa ja nuorten pelaajien liian yksilökeskeinen pelaaminen. Heinola ei allekirjoittanut kumpaakaan.
– Totta kai me halusimme pelata sellaista nopeaa kiekkoa. Vahvuudet kuitenkin olivat meilläkin hyökkäyspelissä. Haluttiin, että päästään nopeasti hyökkäämään. Se oli varmasti pääpointti siinä, hän kuvaili Suomen pelitapaa.
– Kun maajoukkueet vaihtuvat, se on aina ihan oma juttunsa. Koutseilla on oma tyyli. Ei minun mielestäni ole mitään väärää tyyliä. Kyllä me hyvin pelattiin sitten kun me vain pelattiin hyvin.
Sitoutumisessa tai kurinalaisuudessakaan Heinola ei nähnyt isoa ongelmaa.
– Kun tuolla kaksikymppisissä pelataan, tulee aina joukkue ensin. Ei sinne mennä ikinä yksilöinä. En nähnyt, että meilläkään olisi ollut siinä ongelmaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.