Samuel Jukuri on ehtinyt kulkea Rauman katuja pitkin jo puolitoista kuukautta, mutta rauhassa vastaantulijoiden katseilta.
Tuskin kukaan tunnisti häntä Lukon uudeksi maalivahdiksi, vaikka tieto miehen pukeutumisesta sinikeltaisiin olikin ollut saatavilla jo maaliskuun lopulta lähtien, kun Länsi-Suomi hänen siirtonsa Jokereista uutisoi.
Jukurin kasvot eivät kuitenkaan ole julkisuudesta tutut. Osaltaan siksi, että maalivahdin kasvosuojus verhoaa ne peleissä.
Osittain siksi, että hän ei toistaiseksi ole liigatasolla maskia kasvoilleen vetänyt.
– Aika lailla saman tien, kun kausi Vantaalla loppui, tulimme tänne asustelemaan. Vaimon kanssa muutimme, kun kämppä löytyi, Jukuri kertoo.
Raumalle kesken mestaruusjahdin
Jo ensimmäiset asuinviikot Raumalla paljastivat, millaisesta kiekkokaupungista on kyse.
Jukuri pöllähti Raumalle kesken Lukon kiivaimman mestaruusjahdin ja pääsi ihmettelemään, miten kaupunki muuttui sinikeltaiseksi.
Lukon lippuja ja pelipaitoja on näkynyt kaikkialla.
– Ei ole muualla tämmöistä tullut vastaan, Jukuri päivittelee.
– Pojilla oli hauskaa, ja varmasti he nauttivat voitosta. On siisti tunne, että pääsee puolustavan mestarin mukaan.
Mestaruusjuhliakin hän seurasi, tosin kotisohvaltaan.
– Katselin Ilta-Sanomien livestriimiä. En ihan torille viitsinyt lähteä, sillä sen verran porukkaa oli liikkeellä.
Vantaalta Venäjälle
Jukuri pelasi suurimman osan päättyneestä kaudesta Kiekko-Vantaan paidassa Mestistä, mutta talveen mahtui myös tehtävä Venäjällä.
Suomen KHL-lähettiläs Jokerit joutui tammikuussa kovaan paikkaan, kun sen molemmat maalivahdit eli Janis Kalnins jaAnders Lindbäck olivat samaan aikaan loukkaantuneina.
Tuuraajaveskaria ei lähdetty hakemaan organisaation ulkopuolelta, vaan vastuu annetiin alkukauden Mestistä pelanneelle kolmosvahdille eli Jukurille.
Yöunet jäivät nukkumatta, kun Jokerien päävalmentaja Lauri Marjamäki soitti ja kertoi Jukurille, että tämä saisi torjuntavuoron vieraspelissä Neftehimik Nizhnekamskia vastaan.
– En osannut odottaa pelistä mitään, Jukuri muistelee.
– Ennen debyyttipeliä oli vielä takana kahden kuukauden tauko peleistä, kun Mestis oli tauolla. Mutta olin ollut Jokerien treeneissä aika pitkään, joten tiesin, miten taitavia KHL-pelaajat ovat.
Tuhkimotarina KHL-kaukaloissa
Jukuri häkeltynyt tilanteesta vaan käytti sen hyväkseen. Hän sai pelata Jokereissa kahdeksan KHL-peliä, joista tilastoihin jäivät maalikeskiarvo 2,19 ja torjuntaprosentti 91,7.
– Olihan se aikamoinen hyppäys, mutta sen ensimmäisen pelin jälkeen asiat alkoivat lutviutua, Jukuri toteaa.
– Kokonaisuudessaan kaikki meni hyvin. Jokerien maalivahtivalmentaja Markus Ketterer oli aika hyvin sparrannut ja käytännössä pitänyt kädestä kiinni.
KHL-visiitti oli pienimuotoinen tuhkimotarina. Jukuri oli aikanaan noussut juuri Marjamäen valmennuskaudella Kärppien liigarinkiin, mutta peliminuutit jäivät oululaisten edustusjoukkueessa saamatta.
Hän päätyi kiertämään Mestistä Hokin, Jokipoikien ja Hermeksen kanssa, kunnes suuntasi kaudeksi 2019–20 Tanskaan ja Frederikshavn White Hawksin maalille.
Tanskan-vuosi oli tärkeä hyppäys eteenpäin uralla.
– Mikä sitten on Mestiksen arvostus? Olin monta vuotta siellä pelannut, mutta sieltä eteenpäin pääseminen vaati näyttöpaikan vähän kirkkaammissa valoissa, Jukuri toteaa.
– Tuommoisen onnenkantamoisen kautta se tuli, ja onneksi pystyin sen käyttämään.
Muutkin kyselivät, mutta Lukko tarjosi sopimusta
Jukuri saa nyt 25-vuotiaana mahdollisuuden näyttää kykynsä liigatasolla. Hän solmi Lukon kanssa 2+1-vuotisen sopimuksen.KHL-näyttöjen jälkeen kyselyitä tuli muiltakin liigaseuroilta, mutta sopimustarjous vain yhdeltä. Sen Jukuri myös hyväksyi.
– Muualta oli kiinnostusta, mutta ei paperia pöydällä. Lukko sitä kiinnostusta osoitti, Jukuri painottaa.
– Sain sellaisen kuvan, että he oikeasti halusivat minut tänne. Sen haluan myös sanoa, että onhan tuo Lukon maalivahtivalmennus sen verran kovaa tasoa, että se houkutteli.
Toistaiseksi Jukuri harjoittelee yksinään omilla ohjelmillaan ja odottelee, että pääsisi taas jäälle. Tulevaa kautta hän ei halua vielä ennakoida liikaa, koska moni asia on uusi eikä maalivahtiparistakaan ole vielä täyttä varmuutta.
– Kun tulen uutena kaverina liigaan, toivon vain, että pääsen mahdollisimman paljon pelaamaan.
Vuorio kiinnitti huomiota rauhallisuuteen, perustekniikkaan ja liikkumiseen
Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt kuvailee yleensä pelaajahankintoja perusteellisesti ja analyyttisesti, mutta Samuel Jukurin kohdalla hän tekee poikkeuksen.
Sahlstedt ohjaa puheenvuoron maalivahtivalmentaja Mikael Vuoriolle.
– Se on vahvasti Vuorion juttu. En mä noista maalivahdeista niin hirveästi ymmärrä, Sahlstedt tokaisee.
Vuorio puolestaan ymmärtää. Hän on vastannut Lukon liigajoukkueen maalivahtien valmentamisesta kaudesta 2013–14 lähtien ja vastaa siitä myös tulevalla kaudella.
Miehen käsien kautta maailmalle urallaan eteenpäin ovat ponnistaneet ja maailmalle läheteneet Ryan Zapolski, Kaapo Kähkönen ja viimeksi Oskari Setänen, joka torjuu ensi kaudella kiekkoja KooKoon maalilla.
– Käytännössä siinä vaiheessa, kun tiesimme, että ”Osku” lähtee muualle, aloimme kartoittaa vaihtoehtoja hänen tilalleen, Vuorio kertaa.
– Jukuri pelasi silloin KHL-pelejä Jokereissa. Katselen Jokerien pelejä muutenkin, ja kiinnitin tämän kaverin pelaamiseen huomiota. Pistin saman tien Kallelle viestiä, että yksi vaihtoehto olisi siinä.
Rauhallinen, tekninen ja hyvin liikkuva
Vuorio kiinnitti huomiota kolmeen asiaan: liikkumiseen, perustekniikkoihin ja rauhallisuuteen.
– Ne ovat semmoiset asiat, joita ajattelen, että Lukko-maalivahdilla pitää olla, hän kertoo.
– Rauhallisuus yleensä tuo joukkueeseen varmuutta. Tykkään itsekin, että maalivahdin pelaaminen ei ole sätkimistä.
Jukuri on ollut kolmella kaudella Kärppien liigaringissä, mutta liigaminuutit häneltä toistaiseksi puuttuvat.
Vuoriota ei kuitenkaan häiritse, että hän saa valmennukseensa käytännössä uuteen sarjaan tulevan pelaajan.
– Hän on kuitenkin pelannut Mestistä eikä suoraan junnuista hypännyt tähän. Eikä hän varsinaisesti mikään junnu olekaan, ja pärjäsi noissa KHL-peleissäkin hyvin, Vuorio luonnehtii.
– Hyvin samanlainen urapolku hänellä on kuin meidän päättyneen kauden maalivahdeillakin. Oikeastaan hyvin tyypillinen urapolku, jos ei ihan huipputalentti ole. Ja talentitkin hakevat usein peliaikaa Mestiksestä.
Monen veskarin reitti käy Mestiksen kautta
Lukon päättyneen kauden maalivahdeista Lassi Lehtinen kävi kahdella kaudella hakemassa peliaikaa KeuPasta ja torjui keväällä 2018 keuruulaiset Mestiksen mestariksi.
Oskari Setänen puolestaan kiersi Jukurien, KeuPan, TuTon, RoKin ja SaPKon kautta matkallaan vakituiseksi liigavahdiksi.
– Odotan mielenkiinnolla, mitä tästä uudesta kaverista saadaan. Varmasti maalivahdissa on kehitettävää, on hän sitten parikymppinen tai 39-vuotias, Vuorio huomauttaa.
– Vuosien varrelta muistan hänen Mestis-pelejään Hermeksestä, ja tiesin kyllä etukäteen, minkä tyyppinen maalivahti hän on. Mutta sillä tavalla tuttu hän ei ollut, että olisimme jääneet juttelemaan, jos olisimme kadulla tulleet vastaan.
Nyt hän pääsi kaiken lisäksi vahvasti valitsemaan itselleen valmennettavaa.
– Kalle sanoi, että maalivahdin löytäminen on meidän hommamme, vaikka hän neuvottelee sopimuksen, Vuorio paljastaa.
– Mä toin henkilön tai nimen pöytään. Ihan mielenkiintoinen tuo on maalivahtina.
Lukko varautuu Lehtisen lähtöön
Toistaiseksi on epävarmaa, kenen maalivahtiparina Jukuri tulevalla kaudella kiekkoja pysäyttelee. Lukolla on sopimus Lassi Lehtisen kanssa, mutta hän saattaa olla matkalla NHL:ään.
– Me odotamme hänen tilanteensa ratkeamista. 15.6. on se takaraja, jolloin hänellä pitää olla NHL-sopimus tehtynä, Sahlstedt painottaa.
– Nyt me katselemme, saako hän sopimuksen, ja sitten eletään sen mukaan. Tässä on yritetty valmistella asioita sen mukaan, että hän sen diilin saa. Ettei jouduta ihan tyhjästä lähtemään.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.