Poikien kanssa pelaaminen auttoi Aada Nurmea matkalla kylän ainoaksi pääsarjajalkapalloilijaksi – tässä ovat Euran tämän hetken parikymmentä liigapelaajaa

Niin on vuonna 2022 asia, että Aada Nurmi on Euran ainoa liigajalkapalloilija. Helsingin Palloseuraa edustavalla pelaajalla oli haastatteluhetkellä kesäkuun alussa paljon syytä iloon, kun päässä oli tuore ylioppilaslakki Mäkelänrinteen maineikkaasta urheilulukiosta ja edessä kesä täynnä rakasta urheilua.

– Aika hyvä fiilis. Kirjoitusten jälkeen tuntui vapauttavan hyvältä. Ja kun valmistui, sitä oli vähän ylpeäkin itsestään, että jes, Nurmi hymyilee.

Euran ainoan liigafutarin status ei kuitenkaan muuten niin positiivista nuorta naista yllättäen ilahduta.

– Se on itseasiassa vähän surullista, että olen ainoa. Uskon kuitenkin aika vahvasti, että tulevaisuudessa Eurasta tulee lisää liigapelaajia, Nurmi pohtii.

Esikuvien merkitys on iso

Pieni kriittisyys johtuu ehkä siitä, että Eurassa on totuttu suhteelliseen hyvään. Urheilussa pärjäämisen rima on aika korkealla, kun samasta pitäjästä tulee useampia ulkomailla pelaavia maajoukkueammattilaisia, kuten Elias Valtonen koripallossa, Eveliina Mäkinen jääkiekossa tai Piia Korhonen lentopallossa.

Kuluneella kaudella kotimaan eri palloiluliigoissa on pelannut kymmenkunta euralaista pelaajaa, ihan kohtalaisesti 10 000 asukkaan kunnasta sekin. Esimerkiksi Rauma on Euraa asukasluvultaan noin neljä kertaa suurempi, mutta sieltäkin tulee vain yksi liigajalkapalloilija: Sofia Määttä (Ilves).

Jos jalkapallossa jatketaan, niin Euran Pallon kasvateista Hanna Ruohomaa pelasi parisataa liigaottelua ennen kuin lopetti viime kauteen. Maajoukkuehyökkääjä Jutta Rantala pelaa Ruotsissa ja Annika Haanpää johtaa kapteenina HJK:n keskikenttää, mutta kaksikko on tarkalleen lähtöisin Köyliöstä. 

Aada Nurmen silmissä he kaikki ovat kuitenkin toimineet tienraivaajina ja näyttäneet, miten pieneltäkin paikkakunnalta voi päästä jalkapallossa pitkälle.

– Heidän merkityksensä on tosi iso. Jutta ja Annika ovat pelanneet isosiskoni Oonan kanssa samassa joukkueessa, joten olen pienestä pitäen ja periaatteessa ihan käsi kädestä nähnyt, miten se tapahtuu, Nurmi muistelee.

Hän oli pelaajien saattajana ja pallotyttönä vuosina 2012–13, kun Ruohomaan silloinen joukkue NiceFutis pelasi liigapelejään Eurassa Wembleyllä.

– Hannaa olen fanittanut ihan fanifanina.

Suurin imetty oppi on ollut työnteko.

– Muistan, että he ovat aina olleet kentällä, jääneet potkimaan ja tehneet hirveästi hommia sen eteen, että pärjäävät.

Lukiossa pääsi pois isän valvovan silmän alta

Kotonakin on suhtauduttu jalkapallouran tavoitteluun suopeasti, jopa välillä potkittu sitä kohti. Aadan sisarukset Tuukka ja Oona ovat hekin pelanneet parhaimmillaan Kakkosen tasolla.

– Kai tässä on varmaan pakko nostaa iskäkin esiin. Hän on suurimman osan jalkapallourasta mua valmentanut. Se on ollut välillä ärsyttävääkin, mutta näin jälkikäteen kun katsoo, niin olen tosi kiitollinen, että on vaadittu ja puskettu eteenpäin.

Isä Markus Nurmi on valmentanut Aadaa aikanaan Euran Pallon junioreissa, sitten EuPan ja Musan Salaman yhteisjoukkueessa ja vielä Pallo-Iirojen B-tyttöjen yhteisjoukkueessa, jossa yhteinen taival päättyi SM-hopeaan kaudella 2019.

Sen jälkeen Aada siirtyi Märskyn urheilulukioon ja Helsinki Football Academyyn, jotka tuntuivat lopulta Tamperetta paremmalta paketilta. Päätös tuntuu jälkikäteen tarkasteltuna oikealta.

– Ilveksessä olisi pitänyt mennä varmaankin jo liigajoukkueen mukaan, enkä ollut silloin mielestäni valmis. HFA:ssa ei niinkään keskitytty pelin tuloksiin, vaan yksilön kehittämiseen ja koulu oli ajateltu tosi hyvin yhteen jalkapallon kanssa. Oli esimerkiksi aika luksusta, kun aamuharjoitukset olivat 9–11, eivätkä kello 7.20. 

Pelit poikien kanssa laittovat fyysisesti koville

Itse asiassa koronavuosien omatoimisina aikoina Aada palasi vielä isänsä valmennukseen EuPan miesten edustusjoukkueen kanssa. Miesten harjoituksiin menemisessä ei ollut sikäli mitään ihmeellistä, että porukassa oli tuttuja poikia yläasteen aamuharjoituksista ja elettiin kontaktikieltojen aikaa.

Nurmi on pelannut poikien kanssa myös Pallo-Iiroissa. Ja myös heitä vastaan, sillä urheilulukion HFA:n joukkue pelasi Helsingin alueen B15-poikien sarjaa – ja pärjäsikin kohtalaisesti. 

Siinä on esikuvien, työnteon ja perheen tuen lisäksi neljäs merkittävä seikka, miksi Aada Nurmesta tuli liigapelaaja ja miksi ensimmäinen liigakausi on ehkä sujunnut kivuttommammin kuin monella muulla tulokkaalla. Hän siirtyi HPS:n liigajoukkueeseen täksi kaudeksi. 

– Liiga on ollut steppi ylöspäin, mutta ei kuitenkaan niin iso harppaus sen takia, mitä olen poikien peleistä saanut, keskikentän kymppipelaaja kertoo.

– Pojat eivät olleet välttämättä kovin taitavia, mutta tosi nopeita ja kestäviä verrattuna meihin tyttöihin. Vaikka pallotatsia ei pysty vertaamaan naisten Kansallisen liigan tasoon, niiden pelien fyysiset ominaisuudet olivat kuin nuorten maaotteluissa tai kovempiakin. 

Nyt on aika katsoa, mihin rahkeet riittävät

Nurmen, 19, pitkä taival nuorten maajoukkueissa päättyi huhtikuussa tunteikkaalla tavalla, kun Suomi hävisi 19-vuotiaiden tyttöjen EM-jatkokarsinnassa Saksalle rangaistuspotkukilpailussa (2–1). Hän kuvailee yllättäen, että karvaasta tappiosta huolimatta tuo ottelu on hänen paras jalkapallomuistonsa – ainakin toistaiseksi.

Seuraavaksi Nurmen tavoite on esikuviensa tapaan tehdä kunnon läpimurto liigatasolla, kenties aikanaan myös ulkomailla. Euralainen on pelannut kaikissa otteluissa HPS:n aloituskokoonpanossa, tehnyt maalin ja alustanut pari, mutta tietää, että melko pienikokoisena pelaajana fysiikan pitää vielä kohentua. 

Nurmi on hakenut opiskelemaan ympäristötieteitä Helsinkiin, mutta ei panisi pahakseen vaikka työpaikkaa iltapäiväkerhossa. Se on selvää, että elämä jatkuu jalkapallon ehdoilla.

– Olen ottanut sellaisen asenteen, että haluan selvittää, mihin asti rahkeet riittävät.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.