Juha Vuori, 47, muistetaan kahdeksan kauden ajalta Rauman Lukon liigajoukkueen valmennusportaasta. Ulvilassa syntynyt Vuori tuli sinikeltaisiin kaudelle 2008–09 ja toimi pääasiassa apuvalmentajana.
Hän sai kuitenkin lopulta näytönpaikan ykköskäskijänä kaudeksi 2016–17. Silloinen seurajohto teki Vuoren kanssa kahden vuoden sopimuksen kahden vuoden optiolla.
Vuori oli ollut jo hetken aikaisemminkin vastuuvalmentajana, kun Rauli Uramalle annettiin monoa loppukaudesta 2011–12.
Syksy 2016 oli joukkueelle ja valmentajalle vaikea. 22 ottelun jälkeen pisteitä oli kertynyt vain 17. Kun entisen Lukko-koutsin Risto Dufvan valmentama Jukurit pöllytti Lukkoa 7–1, tuli Lukon silloinen toimitusjohtaja Timo Rajala kertomaan, että Vuoren palveluksia ei enää kaivata. Tilalle oli löydetty Kari Heikkilä.
Projekti päättyi siis potkuihin.
– Lukossa työ jäi pahasti kesken ja ajoitus oli niin väärä kuin vain voi olla, pamauttaa Juha Vuori nyt Itävallan suunnasta.
– Mielestäni tein työni erittäin hyvin kahdeksan vuotta ja olin hyvä apu niin Rauli Uramalle kuin Risto Dufvallekin.
Pestin päättyminen kiukuttaa edelleen
Vuoren apuvalmentajajaksolla Lukko otti kahdesti pronssia ja ylsi neljästi välieriin.
– Selvisimme myös vaikeista hetkistä, joissa olin varmasti isoksi avuksi, Vuori näkee.
Päävalmentajaksi noustuaan Vuoren piti nuorentaa joukkuetta, vaihtaa puolet pelaajista sekä tuoda uudet maalivahdit.
– Luotin ydinryhmän kantavan ilman suuria määriä ulkomaalaispelaajia. Uskoin johtavani joukkuetta voittoihin jopa tilanteessa, jossa joukkue oli vajaa erilaisten loukkaantumisten tai muiden syiden takia, Vuori kertaa.
– Pelaajien itseluottamus oli vajaa sekin, emmekä olleet lähelläkään yhtenäistä ja vahvaa joukkuetta. Se miten kaikki päättyi minun kohdallani, nostaa aggren pintaan vielä tänäkin päivänä, Vuori avautuu.
”Voita, niin voit ehkä pitää työpaikan”
Juha Vuori määrittelee täydeksi valheeksi silloisen seurajohdon puheet siitä, että ollaan yhtä ja olisi jonkinnäköinen prosessi, johon uskotaan.
– Kun paine lyö päälle, ihmiset lähtevät hakemaan pakotietä. Tänä päivänäkään en usko puheisiin mistään projekteista tai prosesseista ammattilaisjääkiekossa. Ihan paskapuhetta! Voita, niin voit ehkä pitää työpaikan, Vuori antaa tulla.
Vuori huomauttaa, että jotkut niistä pelaajista, jotka hän toi Lukkoon, ovat lyöneet itsensä myöhemmin läpi.
– Ajan kanssa heistä on tullut hyviä pelaajia, mutta silloin he olivat uransa alkumetreillä. Näin kun vettä on virrannut tarpeeksi kanaalissa, sitä ajattelee koko jutusta, että maksoin ja maksan siitä kolmen kuukauden riskikokeilusta kovaa hintaa, hän avautuu.
– Mutta opin paljon valmentamisesta, johtamisesta, ihmisistä ja itsestänikin. Sitä oppia ei muualta saa kuin että kokee sen itse.
Matikaisen kanssa yhteistyö sujuu
Lukko-pestin jälkeen Vuori oli töissä Vierumäellä jääkiekon kehityskeskuksessa ja toimi Jääkiekkoliiton erilaisissa tehtävissä sekä alle 19-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajana.
Hän oli mukana työstämässä myös Vierumäen Urheiluopiston uutta strategiaa.
Keväällä 2020 soi puhelin.
– Petri Matikainen soitti ja kysyi mukaansa Itävallan Klagen- furtiin. Olemme tunteneet toisemme pitkään, joten tiesin, millainen hän on ja miten hän valmentaa. Itse olin valmis palaamaan seuratyöhön, joten vastasin myöntävästi, Vuori toteaa.
Klagenfurter AC pelaa monikansallista ICEHL-liigaa eli entistä EBEL:iä, jossa on mukana itävaltalaisten joukkueiden lisäksi seuroja Tshekistä, Slovakiasta, Sloveniasta, Italiasta ja Unkarista.
Joukkueen kapteenistoon kuuluu Lukon entinen itävaltalaishyökkääjä Manuel Ganahl. Keväällä 2021 Klagenfurtissa vietettiin kultajuhlia, kun Matikainen ja Vuori luotsasivat joukkueen ICEHL:n mestaruuteen.
– Matikaisen kanssa on sujunut hyvin ja yhteistyö on mutkatonta. Toinen tietää mitä toinen ajattelee ja reagointi asioihin on nopeaa. Matikainen on jämäkkä toimija, erinomainen kuuntelija ja sparraaja. Pystymme jakamaan asioita ja tehtäviä laajalti. Olemme oppineet toisiltamme paljon, Vuori kehuu päävalmentajaa.
KAC:n valmennusryhmä koostuu päävalmentajan ja apuvalmentajan lisäksi maalivahtivalmentajasta ja fysiikkavalmentajasta. Vuoren mielestä ”staffi” on suhteellisen pieni.
– Päävalmentajakokemukseni mahdollistaa osaltaan sen, että jaamme tehtäviä paljon. Mutta videot, peli ja harjoittelu ovat isoimmat osa-alueeni. Toimin seurassa myös pelaajakehityksen vastaavana sekä autan juniorityön kehityksessä, Vuori kuvaa.
Lupaavasta junnusta ei tullutkaan liigapelaajaa
Hypätään hetkeksi ajassa enemmänkin taaksepäin ja siihen aikaan, kun Porin Ässien nuori hyökkääjä Juha Vuori paukutti neljänä kautena A-nuorissa peräti 113 pistettä.
Lopulta tuli kutsu liigajoukkueeseen, jossa ottelut jäivät viiteen ja pörssipisteet nolliin. Tämän jälkeen vuorossa oli 1. divisioona ja Kokkolan Hermes.
Jäikö jotain hampaankoloon, kun lupaavasta junnusta ei tullutkaan liigapelaajaa?
– Kaikki kokemukset jättävät jälkensä ja määräävät suunnan. Joskus kävi mielessä, että mitä jos olisin laittanut kaiken yhden kortin varaan, mutta ei enää, Vuori vastaa.
Hän kertoo olleensa erittäin omistautunut unelmalle, että hänestä tulisi hyvä pelaaja.
– Pääsin liigaporteille. Meitä oli aika monta samanikäistä silloin yrittämässä paikkaa liigajoukkueeseen.
Ensimmäisen liigakauden eli talven 1995–96 aikana Vuori päätti lähteä Porista.
– Halusin pelata ja saada peliaikaa hyvässä roolissa muualla, kun peliaika näkyi olevan kortilla.
Pomo Bostonissa innosti valmentajaksi
Vuori oli jo tietoinen yliopistojääkiekon vaihtoehdoista. Niinpä tie vei rapakon taakse Boston University Terrierseihin.
Silloisista joukkuekavereista pisimmälle pääsivät maalivahti Rick DiPietro, puolustaja Tom Poti ja hyökkääjä Chris Drury.
– Kävin vielä yliopistopelien loputtua keskustelua Ässien kanssa try-outista, mutta en halunnut lähteä, kun silloinen elämä työpaikkoineen ja jatko-opiskelumahdollisuuksineen oli Yhdysvalloissa.
Elämä ulkomailla antoi kokemuksia siitä, millaista on asua toisessa kulttuurissa.
– Sain elämänkokemusta, uusia ystäviä ja liikunnan- sekä valmennuksen maisterintutkinnon. Pärjääminen ulkomailla toi myös lisää itseluottamusta, Vuori luettelee.
Edelleen Vuori pitää yhteyttä silloisen pomonsa eli Robert Richardsonin kanssa.
– Hän toimi tuolloin Calgary Flamesin scouttina ja sai minut aloittamaan valmennuksen, Vuori paljastaa.
Lukolla ja Ässillä menee ”ihan ok”
Suomen nuorisomaajoukkueissa Vuori valmensi jo ennen Lukko-pestiään. Hän oli alle 20-vuo- tiaiden maajoukkueen apuvalmentaja kolmella kaudella, ja noilta vuosilta muistona on myös yksi MM-pronssi.
Tuliko nyt seurattua tovi sitten käytyjä alle 20-vuotiaiden MM-kisoja?
– Seurasin monestakin syystä niin Suomen otteita kuin analyyseja. Mielestäni Suomen joukkueen kollektiivi, usko ja suoritustasaisuus ei nyt riittänyt, Vuori luonnehtii.
– Ainahan voi viisastella ulkoapäin, mutta todellisuudessa on monta tekijää, joiden pitää onnistua, että voi voittaa mestaruuden, Vuori tietää.
Kuinka tarkkaan seuraat Ässien ja Lukon nykyotteita?
– Sarjatilannetta seuraan etenkin ja joitain pelejä on tullut katsottua. Näyttäisi molemmilla joukkueilla menevän omiin lähtökohtiinsa nähden ok.
Voitotkaan eivät aina riitä
Nakottaisiko joskus vielä valmentaa Suomen SM-liigassa?
– Tämä vuosi ja ensi kausi ollaan nyt ainakin vielä Klagenfurtissa. Toisaalta tässä työssä mikään ei ole varmaa. Sekään ei riitä, että napsitaan voittoja, huomauttaa Vuori ja viittaa Tampereen Ilveksen lokakuussa Jouko Myrrälle antamiin potkuihin.
Ilves näytti päävalmentajalle ovea, vaikka joukkue oli sarjataulukon piikkipaikalla. Tilalle tuli Antti Pennanen.
– Valmentajapestit riippuvat monesta asiasta, kuten siitä, ketä on yläpuolellasi, mikä on sinun maineesi valmentajana ja ihmisenä ja niin edelleen. Eli vaikea sanoa. Ainahan näissä hommissa täytyy työpaikkaa etsiä, muuten loppuu laskujen maksaminen, Vuori pyörittelee.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.