Helmirannan isolta terassilta saaristoon avautuva näkymä on kiistatta kaunis, vaikka huhtikuun viimeisen viikonlopun säästä ei samaa voikaan sanoa.
Tuuli tuivertaa niin voimakkaasti, että kauluksia on syytä nostaa ylemmäs.
Ilmassa heijailee lumihiutaleita, ja vastarannan edustalla kelluva joutsenpariskuntakin näyttää viluiselta.
Vain pari päivää aiemmin samalla terassilla olisi hyvin voinut ottaa aurinkoa ilman paitaa.
– Monenlaisessa säässä täällä on tullut treenejä vedettyä, mutta ei kyllä ikinä tällaisessa, Eetu Koivistoinen toteaa ja vetää hanskat käteensä.
Veikkausliiga-avaus lauantain ohjelmana
Nyt ei kuitenkaan treenata. Lauantai on välieriin valmistautuvalla Lukolla välipäivä.
Normaalissa maailmantilassa Koivistoinen makoilisi todennäköisesti kotisohvalla ja katselisi HJK:n kauden avauspeliä omasta televisiostaan.
Nyt hän seuraa Veikkausliigan avauskierroksen matsia Helmirannan juhlatalon isolta kankaalta seuranaan joukkuekaverinsa Toni Koivisto ja Miska Kukkonen.
Helmirannassa on Lukon oma pudotuspelikupla, jonne joukkueen perheelliset jäsenet vetäytyivät suojaan koronatartunnan uhalta.
Koivistoinen on yksi heistä.
– Ihan hyvin tämä on mennyt. Tässä ovat muutenkin ajat olleet erilaisia, hän luonnehtii.
– Tätä suositusta tarjottiin, ja kun juteltiin asiasta kotona, niin tämä oli meille ihan ykkösvaihtoehto.
Painolastia pois perheeltä
Koivistoisen kotijoukkueen täydentävät pesäpallokentiltä tuttu avovaimo Kerttu Höyden ja kolmivuotias Eeli-poika. He elävät nyt pudotuspelikevättä erossa perheen isästä.
– Tämä helpottaa heidänkin elämäänsä tietyllä tavalla, kun sieltä puolelta lähtee tiettyä painolastia pois, Koivistoinen luonnehtii.
– Puoliso käy kuitenkin töissä, ja hierojana hänelle tulee päivittäin ihmiskontakteja. Näin hänen ei tarvitse ottaa omalle kohdalla huolta.
Lisäksi Eeli on päivähoidossa, joten hänkin on koko ajan tekemisissä perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa.
– Itseesi ja omaan perheeseesi pystyt vaikuttamaan, muihin et, Koivistoinen toteaa.
Leikkihetket puuttuvat, tilalle FaceTime-puheluita
Parhaassa tapauksessa Koivistoinen joutuu olemaan yli kuukauden erossa perheestään. Parhaassa siksi, että pelaajat ovat Helmirannan kuplassa pudotuspelien päättymiseen asti.
Mikäli Lukko menee välieristä finaaleihin, pelejä saattaa olla tarjolla toukokuun 13. päivään saakka.
– Kyllähän tässä päivittäiset leikkihetket puuttuvat, mutta aina kun on ollut mahdollista, on puhuttu Eelin kanssa puheluita FaceTimen välityksellä, Koivistoinen kertoo.
Se ei toki korvaa oikeaa läsnäoloa.
– Vähän sen jo huomaa, aluksi ei niinkään. Kauden aikana on kuitenkin ollut reissuja, joiden takia olen ollut useampia päiviä pois kotoa, Koivistoinen miettii.
– Ehkä nyt on jo välillä nähnyt surullisen naaman, jos on soiteltu ennen nukkumaanmenoa. Mutta suurimman osan aikaa hän on ollut oma iloinen itsensä.
Parempi olla koko aika erossa
Helmirantaan majoittuneita pelaajia ei ole kielletty tapaamasta perheitään, mutta näkemisille on asetettu ehtoja.
Tapaamisten pitäisi sijoittua ulos, kaikkien tulisi käyttää maskeja ja turvaväleistäkin olisi syytä huolehtia.
– Me emme ole edes puhuneet sellaisesta vaihtoehdosta. Tämä on varmasti kaikista helpointa kaikille, Koivistoinen arvelee.
– Pojan olisi varmaan vaikea ymmärtää, miksi pitäisi pitää turvaväliä tai miksi minulla pitäisi olla maski päässä.
Helmirantaan majoittuneet pelaajat ymmärtävät hyvin, miksi heidän on syytä välttää muita ihmisiä. Koronatartunta pudotuspeleissä tarkoittaisi joukkueen kauden päättymistä.
Yksin asuvat pelaajat jatkavat asumistaan entiseen tapaan. Ne, joilla on vaimo tai tyttöystävä, joutuvat tekemään valintoja.
Mikäli puoliso asuu pudotuspelien aikanakin samassa asunnossa, hän ei voi käydä töissä tai pyöriä kaupungilla.
– Mun mielestäni tämä on paras vaihtoehto tähän kohtaan. Hienoa, että tämä mahdollistettiin, Koivistoinen painottaa.
Vuorion pöperöiden tarjoilua odotellaan
Merenrantamaisemissa asuvat nyt Koivistoisen lisäksi pelaajista Toni Koivisto ja Miska Kukkonen sekä taustaryhmästä kakkosvalmentaja Erik Hämäläinen, maalivahtivalmentaja Mikael Vuorio, joukkueenjohtaja Mika Kuosmanen ja hieroja Tomi Pihkoluoma.
Tulevalla viikolla joukko saanee vielä lisää jäseniä.
Miten aika on tähän mennessä kulunut?
– Siivillä, Koivistoinen huudahtaa ja nauraa makeasti päälle.
– Ei vaan, ihan hyvin on aika kulunut. On kokkailtu yhdessä ruokaa, kun ei ole ollut pelipäivä.
Kenelle annetaan ryhmän mestarikokin hattu?
– Me ollaan aika tasaisesti tehty ruokaa Kukkosen ja Koiviston kanssa. Sen voin sanoa, että paras kokki ei ainakaan ole ”Piko”, Koivistoinen kuittaa.
– Kuosmasen puheiden mukaan Vuorion ”Miku” on oikein taitava kokki. Sitä on tässä odoteltu, että hän tarjoaa meille hyvät pöperöt jossain vaiheessa.
Meri-ilma näyttää vain herkistäneen Koivistoisen tehot esiin
Merenrantamaisemiin eristäytyminen ei ainakaan ole vienyt Eetu Koivistoiselta tehoja, sillä pitkä sentteri oli puolivälieräsarjassa Lukon tehokkain pistemies.
Hän keräsi kolmeen peliin tehot 2+5=7, mikä oli suoraa jatkoa runkosarjan viimeisten kierrosten pistevireelle.Koivistoinen lopetti runkosarjan tekemällä kolmeen viimeiseen peliin viisi maalia.
– Se oli tietenkin kova sarja. Meitä mitattiin, kun menetimme muutaman kerran 2–3 maalin johdon. Olen ylpeä, miten niihin tilanteisiin reagoitiin, Koivistoinen puntaroi.
– Suurimmaksi osaksi me pelasimme siinä sarjassa hyvää jääkiekkoa.
Se vei Lukon välieriin ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. Finaalipelejä Raumalla on pelattu vain kerran eli keväällä 1988.
Lukon tämänkertainen välierävastustaja ei ole vielä tiedossa, vaan se ratkeaa sunnuntaina.
Vaihtoehdot ovat Pelicans ja kolmen edellisen välieräkevään vastustaja Tappara.
Tänä keväänä Lukko ei saa peleissä tukea mylvivästä katsomosta, koska kamppailut pelataan ilman yleisöä.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että Lukko olisi ilman tukea. Oman kortensa kekoon kantoi Rauman kaupunki, joka kiskaisi Lukko-liput vanhan kaupungintalon ja raatihuoneen torneihin.
Ratkaisevan puolivälierän jälkeen kaupungintalon tornista kajahti Lukon maalilaulu The Final Countdown, ja sama toistuu jatkossakin, jos Lukko voittaa pelejä.
– Varmasti todella moni haluaisi päästä halleihin, ja mekin tietysti haluaisimme, että siellä olisi porukkaa, Koivistoinen sanoo.
– Mutta tilanne on mikä on, turha sitä on voivotella. On todella hieno asia, että kannattajat osoittavat meille tukeaan ja Rauman kaupunki lähti tuolla tavalla mukaan.
Toni Koivisto koki KHL:ssä eristämisen basaan
Kaudella 2009–10 Toni Koivisto lisäsi kokemuspankkiinsa vuoden Venäjällä. Hän pelasi KHL:ää Metallurg Magnitogorskin joukkueessa ja sai tutustua esimerkiksi venäläiseen basa-kulttuuriin.
Basa on leirikeskus, johon pelaajat majoittuvat yöksi ennen ottelua. KHL-pelaajat ovat siis poissa kotoa myös kotiottelua edeltävät yöt.
– Se oli vanha ja iso kompleksi. Joku vanha koulu tai vastaava, Koivisto muistele.
– Ihan perussiisti paikka, jossa huoneissa oli pari sänkyä. Ei se ihan vankila ollut, mutta sinne päin.
KHL-seurojen basat ovat yleensä olleet syrjäisillä paikoilla. Ne ovat askeettisia tiloja, joista monet ovat jäänteitä Neuvostoliiton aikakaudelta.
Venäjällä pelanneiden entisten Lukon pelaajien kokemukset basa-kulttuurista ovat olleet vaihtelevia. Mikael Tellqvist käytti luonnehdintaa raskas paikka, Ilkka Heikkinen vertasi vankilaan ja Petri Vehanen ihmetteli kyttäyskulttuuria.
Ak Bars Kazanin oloja Vehanen on kehunut. Neftehimik Nizhnekamskissa joukkue majoittui asuntolaan, jota vartioitiin ympärivuorokautisesti ja pihalla käyskenteli yllä rottweiler.
– Oli tuollakin vartijat portilla ja alue oli aidattu. Aina ennen pelejä mentiin sinne, Koivisto kertoo.
Sittemmin olot ovat muuttuneet Venäjälläkin, mutta noihin aikoihin verrattuna Helmirannan kupla on aivan eri asia.
Pelaajat saavat herätä merenrantamaisemista, nauttia aamupalansa luontoa katsellen ja vetää iltakävelyllä keuhkot täyteen meri-ilmaa.
– Onhan tämä ihan eri, kun pääsemme liikkumaan vapaasti ja olosuhteet ovat aika erilaiset, Koivisto hymähtää.
– Meillä on hyvä olla täällä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.