Monta asiaa on koronaviruksen myötä maailmassa muuttunut, mutta ainakin yksi asia satakunnan naispesäpallossa on ennallaan.
Sarjan kestomenestyjä Porin Pesäkarhut on Rauman Feralle kotikentällään paha pala purtavaksi, ja aika usein raumalaisten kurittajana kunnostuu jokeri Susanna Puisto.
31-vuotias porilainen ilmoitti koronatauon aikana pontevasti haluavansa palata pelikentille rajoituksilla millä tahansa.
Kun Superpesis käynnistyi perjantaina Satakunnan paikallistaistolla, jälki oli sen mukaista.
Viime kauden finalistin ja nuorehkon haastajan tasoero tuli kyllä selväksi lukemin 2–0 (4–0, 4–1) päättyneessä ottelussa, mutta aivan ottelun alussa Feralla oli pieni etsikkoaikansa.
– Idea oli tulla tänne ja tehdä positiivinen suoritus. Kyllä meillä voitto oli mielessä, Feran pelinjohtaja Arto Felin harmitteli.
Etsikkoaika lipsahti Feran räpylästä
Mainittu Puisto iski ensimmäisen jakson voittojuoksut toisen vuoroparin tasoittavalla kotiuttamalla ensin Henna Jukan ja heti perään Emilia Itävalon.
Kun vielä Emilia Linnan kumura puraisi Feran takakenttään sen verran hyvin, että Susanne Ojaniemi ehti kotipesään vähän hitaammallakin lähdöllä, ensimmäinen jakso oli paketissa.
– Meillä oli ennen sitä etenijä kolmosella ja jäi pinna ottamatta. Sitten annoimme kaksi juoksua räpylästä ja pelin asetelma kääntyi. Hävisimme avausjakson käytännössä räpylään, mutta pannaan nyt sitten vielä osittain ensimmäisen pelin piikkiin. Päin tulevat pallot pitäisi kyllä polttaa pois, Felin sanoi.
– Mutta kyllähän Pori oli parempi tänään. Ykköskärjessä se ero tuli esiin.
Pesäkarhujen viime kauden finaalijoukkue säilyi lähes muuttumattomana. Nopeajalkainen etenijäjokeri Milla Lindström lopetti ja lukkariksi tuli vanha tuttu Minttu Vettenranta.
Kun ulkopeli oli jo viime kaudella aivan sarjan eliittiluokkaa, sen saattoi odottaa pysyvän minimaalisilla muutoksilla laadukkaana.
– Kieltämättä se vähän jatkui siitä, mihin viime kaudella jäi. Se on meidän kulmakivemme tässä hommassa, Pesäkarhujen Kaisa-Maija Rosvall sanoi.
Rosvall jäi odottamaan Feralta enemmän
Raumalainen etukenttäpelaaja jäi odottamaan kasvattajaseuraltaan kovempaa vastusta.
– Ehkä vähän enemmän odotin heiltä sellaista paikallistaiston fiilistä. Tuntui kuin Fera olisi vielä ollut talviunilla. Tai sitten me olimme vain tosi kovia. Ehkä se tietty tunnelma sieltä tulee, kun pelaamme kauden aika niin monta kertaa vastakkain.
Niitin ottelulle löi toisen jakson alkuun Pesäkarhujen Pinja Arbelius. Hän täräytti pallon kolmosluukusta läpi ja sai tuuletella korona-ajan tyyliin yksinään kunnaria kolmospesällä.
Pesäkarhujen pelinjohtajalta Sami Österlundilta lipsahti ihan kirosana hänen kuvaillessaan 20-vuotias jokerin sivallusta, jolla Pesäkarhut karkasi 3–0-johtoon.
Puistolle ja Arbeliukselle oli tarjolla tykinruokaa, sillä koronatauko ei ollut ruostuttanut myöskään Pesäkarhujen ykköskärjen lyöntivirettä. Pelinjohtaja Felinkin osoitti tilastolapusta, että Henna Jukan, Emilia Itävalon, Kaisa-Maija Rosvallin ja Susanne Ojaniemen kärkilyöntiprosentit olivat täysin eri luokkaa kuin raumalaisjoukkueen piikillä.
– Emme saaneet kentälle ja kuljetettua niitä etenijöitä kuin olisimme halunneet. Siihen se homma oikeastaan kaatui, Felin myönsi.
Lillunen Feran positiivinen yllättäjä
Feran positiivisin yllättäjä oli Joensuusta siirtynyt ja testijakson jälkeen paikan joukkueesta ottanut Jannika Lillunen.
Etenijäjokeri pääsi ykköspesälle neljä kertaa seitsemällä yrittämällä ja sai aivan ottelun lopussa palkinnoksi kunnian tuoda Feran ainoan juoksun.
– Toivottavasti se näkyikin, että tykkäsin pelata. Takana oli pitkä loukkaantuminen, joten koronatauko teki ylipäätään itselle hyvää, Lillunen iloitsi.
Hän ehti kuntouttaa hallikauden harjoituspelissä murtunutta olkapäätään peräti puolitoista vuotta niin, että pystyi nyt taas nauttimaan pesäpallosta. Samanlaista peli-iloa ja rohkeutta pelinjohtaja Felin jäi kaipaamaan jatkossa koko joukkueelta.
– Tämä oli muutamalle meidän nuorelle pelaajallemme ensimmäinen tai ensimmäisiä superpesispelejä. Kyllä sen huomasi, että vähän jännittikin, mutta ei sen taakse saa mennä. Jos tällaiseen miljööseen pääsee, niin sitä pitää pystyä elämään.
Rajoitukset näkyivät tunnelmassa, terassilla sai siemailla vieri vieressä
Koronarajoitusten sääntökukkanen oli nähtävissä Porin pesäpallostadionin terassilla, jossa katsojat saivat siemailla virvokkeita vieri vieressä, kun taas katsomoissa turvavälit olivat käytössä.
– Harmi, että yleisöä oli niin vähän. Kyllä se vähän näkyi tunnelmassa, mutta nautitaan silti tästäkin.
Paikallaolleet lähtivät ihan hienosti mukaan, Pesäkarhujen raumalaispelaaja Kaisa-Maija Rosvall totesi.
Yleisömääräksi Pesäkarhut ilmoitti 499.
– On täällä vähän hiljaisempaa ja erilaista, mutta kyllä Porissa silti hyvin kannustetaan. Ehkä tulee keskityttyä enemmän peliin, kun ei ole ihan vieressä ketään kelle jutella, Pesäkarhujen pelien vakiokatsoja Ella Fonsen mietti.
Pesäkarhujen pelinjohtajalta Sami Österlundilta kysyttiin lehdistötilaisuudessa, onko hän ikinä edes ollut ottelussa, jossa on näin vähän katsojia.
– Kyllä mä tiedän, olen käynyt Mynämäellä aika monta kertaa, Österlund vitsaili, mutta pahoitteli perään letkautustaan.
Fera kohtaa Mynämäen Vesan kotiavauksessaan sunnuntaina kello 17.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.