Rauma Golfin pro oli Marokossa, kun maailma pysähtyi ja kohta kalenteri tyhjentyi: "Kun koronaan peilaa, niin ei yksi tulivuori enää kauheasti hetkauta"

Jo seitsemän vuoden ajan Juha-Matti Vuorinen on onnistunut yhdistämään kaksi unelmaansa. Hän on pystynyt tekemään elantonsa golfin avulla ja asumaan Suomen talvikuukaudet ulkomailla lämpimässä.

Luvialaislähtöinen Vuorinen viettää vuodesta neljä kuukautta Suomessa ja työskentelee Rauma Golfin, Nakkila Golfin ja Alastaro Golfin prona.

Loput kahdeksan kuukautta golf vie Vuorista ympäri maailmaa. Hänen toinen kotinsa on Siaminlahden rannalla Hua Hinissa Thaimaassa, mutta Vuorinen on opastanut matkailijoita golfin saloihin myös muun muassa Indonesiassa, Malesiassa, Vietnamissa, Marokossa, Uudessa-Seelannissa, Yhdysvalloissa, Bulgariassa ja Espanjassa.

– Näiden vuosien aikana itselleni on oikeastaan vain vahvistunut ajatus, että haluan elämän ja arjen olevan tällaista. En kovin helpolla vaihtaisi pois Suomen kesää ja ihmisiä täällä päässä, mutta toisaalta myöskään Suomen talvea ei ole tullut ikävä, Vuorinen kertoo.

Yksi tulivuori ei enää kauheasti hetkauta

Vuorinen on matkailualan yrittäjä, joka tarjoaa golfelämyspaketteja Aasiassa. Alunperin targetmaana oli vain Thaimaa, mutta nyt toiminta on laajentunut muuallekin Kaakkois-Aasiaan: Balin saarelle, Vietnamiin ja Malesiaan.

Asiakkaina on pääosin pohjoismaisia turisteja, erityisesti suomalaisia, mutta myös esimerkiksi jonkun verran kiinalaisia ja australialaisia.

Paketit eivät sisällä vain golfopetusta, vaan käytännössä kaiken sillä aikavälillä, kun ihminen astuu ulos lentokoneesta ja nousee takaisin putkeen.

– Toiminta on kasvanut seitsemässä vuodessa mukavasti. Nyt homma ei pelkästään hidastunut, vaan pysähtyi totaalisesti, Vuorinen kuvailee.

Matkailuyrittäjän pahin pelko on, että ihmiset eivät jostain syystä matkusta. Vuorisenkin Aasia-aikana on ollut pommi-iskua, maanjäristystä, tulivuorenpurkausta ja hyökyaaltoa, jotka ovat hetkellisesti vähentäneet turistivirtoja.

Koronaviruspandemia on kuitenkin täysin oma lukunsa.

– Kun koronaan peilaa, niin ei yksi tulivuori enää kauheasti hetkauta mihinkään suuntaan, Vuorinen tokaisee.

Matkanteko päättyi Marokossa

Vuorinen palaa mielessään vuodenvaihteeseen. Vielä tammikuussa Thaimaassa kukaan ei ollut kuullutkaan koronavirukseksesta.

Managerit golfkentillä alkoivat kuitenkin kuiskutella, että kiinalaiset matkanjärjestäjät peruuttelevat pakettejaan.

Helmikuussa Vuorinen vaihtoi Balille, eikä sielläkään juuri koronasta kohistu. Kuun lopussa merkit tulevasta alkoivat näkyä lentokentillä: desinfiointi- ja hygieniaohjeita, kuumemittauksia ja Aasiankin mittakaavassa paljon maskeja ihmisten kasvoilla.

Vuorinen toimii Aasian-työnsä lisäksi golfmatkojen johtajana kohteissa esimerkiksi Pohjois-Afrikassa ja Euroopassa.

Maaliskuun alussa hän lensi Marokkoon. Kolmannella viikolla Marokossa alkoi tapahtua.

– Kun kolmas viikko alkoi, sen paremmin golfkentillä kuin lentokentilläkään ei ollut enää ihmisiä. Viimeinen ryhmä ehti olla reissussa seitsemästä päivästä vain kolme, kun maa meni käytännössä säppiin kuin nappia painamalla. Esimerkiksi hotelleissa ihmiset jäivät huoneisiin ja ruokia alettiin tarjoilla vain sinne, Vuorinen kertoo.

Golfopettajan piti alunperin jatkaa matkaa Portugaliin ja Turkkiin, mutta hän lähti lopulta aikaistetulla lennolla maaliskuun 19. päivä Helsinkiin, josta jatkoi vielä samana päivänä Hua Hiniin.

Muutaman päivän kuluessa meni kiinni myös Thaimaa.

Sikäläisiin koronatoimenpiteisiin kuuluivat muun muassa maskinkäyttöpakko, kuumemittaukset lähikaupoissakin ja ulkonaliikkumiskielto iltakymmenestä aamuneljään.

– Thaimaalainen kulttuuri on sellainen, että ohjetta ei noudateta, jos ei tule rangaistusta, Vuorinen sanoo.

Niinpä ilman maskia liikkumisesta sai 20 000 bahtin ja ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta 40 000 bahti sakon. Summat vastaavat yli 600 ja 1200 euroa.

Pandemian ajankohta oli onni onnettomuudessa

Vuorinen ei saanut sakkoa, mutta kukkaron päälle korona kyllä käy.

Koska golfkentät, hotellit ja lentokentät menivät kiinni, Vuorisen kalenteri tyhjentyi yhtäkkiä täysin pariksi kuukaudeksi.

– Vastuullisena matkanjärjestänä palautimme ihmisten rahat. Niitä rahoja ei nyt saa mistään takaisin, joten onhan tämä kova menetys, Vuorinen huokaa.

Onnettomuudessa oli mukana kosolti onneakin, nimittäin koronapandemian ajankohta. Maalis-huhtikuu olisi muutenkin ollut hiljaisempi pääsiäispiikkiä lukuunottamatta Vuorisen maisema olisi huomattavasti synkempi, jos maailman sulkeutuminen olisi osunut vaikkapa syys-lokakuulle ja kalenterista olisivat pyyhkiytyneet talven vilkkaimmat kuukaudet. Thaimaassa hänellä saattaa olla 200 asiakasta viikossa.

– Kukaan ei voi kieltää, että jos kalenterista katoaa kolmen kuukauden varaukset ja tulossa on hiljaisempi talvi, niin se on jokaiselle matkailuyrittäjälle iso osuma. Olemme kuitenkin siitä onnellisessa tilanteessa, että jos monessa firmassa mietitään, jatkuuko toiminta ollenkaan, niin meillä se jatkuu kyllä normaalisti, Vuorinen vakuuttaa.

Kaiken epävarmuuden keskellä on olemassa toivoa, että pandemia saadaan hallintaan ja matkailu elpyy kenties jo syksyksi. Samalla pelikausi Suomessa pääsee käynnistymään ajallaan, joskin tietyin tilanteen tuomin rajoituksin.

Eiköhän elämä palaa ennalleen

Viime keskiviikkona kotimaan kamaralle laskeutunut Vuorinen kuluttelee nyt karanteenipäiviä pois Kokemäellä ja odottaa innolla viheriöille pääsyä.

Suomeen Dohan kautta palatessa silmiin pistivät aavemaisen tyhjät lentokentät ja jättikoneet, mutta myös Helsinki-Vantaalla huomattavasti tiukentuneet turvatoimet.

– Kaikki oli nyt järjestetty viimeisen päälle, THL:n kaverit olivat vastassa ja matka kävi suoraan karanteeniin. Esimerkiksi julkisiin kulkuneuvoihin ei ollut nyt mitään asiaa, kun maaliskuussa olisi voinut vain heittää laukun ruumaan ja hypätä Raumalle tulevaan bussiin, Vuorinen vertaa.

Maailmanmatkaaja myöntää, että koronatauko kiireiseen elämänrytmiin on tehnyt hyvääkin, mutta palaisi silti mielellään jo elokuussa Hua Hiniin aloittamaan uutta sesonkia.

– Matkapäiviä tulee vuodessa paljon, varmaan 200 paikkeille, mutta olen aina ollut kiinnostunut uusien paikkojen ja ihmisten tapaamisesta. Mietin, että muuttuukohan elämä koronan jälkeen jotenkin, mutta tulin siihen tulokseen, että eiköhän kaikki palaa ennalleen.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.