Heikki Riihiranta, Saku Koivu, Kai Nurminen, Jouni Rokama, Arto I. Järvelä, Seppo Lindström, Urpo Ylönen, Harri Linnonmaa.
Tähän Matti ”Mölli” Keinosen hautajaisten muistotilaisuuden pöytäseurueeseen kiteytyy paljon siitä, miten tunnettu ja merkittävä hahmo marraskuun lopussa 80-vuotiaana pois nukkunut Keinonen Suomen jääkiekkoilussa oli.
Keinosen tunsivat jääkiekko- ja urheilupiireissä kaikki – yli seura- ja sukupolvirajojen.
Ja niin tulevat tuntemaan tulevatkin sukupolvet, mikäli raumalaisen jääkiekkoilun historian kenties suurimman kannattajan Inga Helimon muistopuheessaan esiin nostama nimiehdotus Äijänsuon jäähallille menee läpi.
Helimon mielestä uusittava Äijänsuo tulisi nimetä Mölli-Areenaksi.
”Matti ei ollut mikään Tauno Tasalakki”
Muistotilaisuuden tunteikkaimman puheen oli kirjoittanut Keinosen entinen pelikaveri, hyvä ystävä Veli-Pekka Ketola.
Porilaislegenda joutui jäämään pois hautajaisista altistuttuaan monen muun porilaisen kiekkoihmisen tavoin koronalle muutama päivä sitten.
Kaikkien raumalaisten tuntema Raimo Vahanto luki puheen Ketolan puolesta,
– Hän oli rakastettu, ärsyttävä, upea, itsekäs, hauska ja hankala. Hän oli hyvin tietoinen siitä, että me rakastimme häntä ja hänen kykyään pelata jääkiekkoa, joka oli hänen elämäntyönsä perheen jälkeen. Perhe oli Matille kaikki kaikessa, Ketola kirjoitti.
Ketola kertoi ihailevansa Keinosen kykyä heittäytyä elämälle.
– Hän eli elämänsä juuri sillä tavalla kuin meidän kaikkien pitäisi elää. Sellaisina kuin olemme, eli omana itsenämme. Matti ei ollut mikään Tauno Tasalakki. Matti oli kuin roihuava nuotio, joka vielä hiilloksenakin lämmittää pitkään.
– Kiitos Matti, että me pelikaverit saimme kokea kanssasi yhteisen inspiroivan matkan, joka rakentui innosta ja ilosta – rohkeudesta elää kuin huomista ei olisi. Tällä matkalla tarttui paljon iloisia muistiin painuvia hetkiä. Voi sitä velikultaa!!! Ketola kirjoitti.
100 metrin kisa Berliinin yössä
Keinosen kanssa maajoukkueessa ja HJK:ssa pelannut Juhani Tamminen kertoi, että Keinosella oli aina joku vedonlyönti mielessä ”et varmasti uskalla” -tyyppisessä hengessä.
Sattumoisin Keinosen hautajaisia vietettiin päivälleen 50 vuotta sen jälkeen, kun Suomi voitti ensimmäisen kerran Neuvostoliiton. Tämä tapahtui Izvestija-turnauksessa joulukuussa 1971. Tamminen itse teki tuolloin kaksi maalia.
Tamminen kertoi, että kerran Keinonen ja Ketola juoksivat kilpaa 100 metriä Berliinin yössä. Tarinan mukaan voittajaksi selviytyi kuitenkin kilpailun lähettäjänä toiminut Seppo Lindström, joka ohitti kaksikon takamatkalta.
Voi olla, että tässä tarinassa oli käytetty hieman värikynää. Mutta juuri tällaisesta velikulta-meiningistä 1990–2000-lukujen suurpelaaja Kai Nurminen Keinosen ja tämän sukupolven muistaa.
– Mölli ja tämä sukupolvi, joka täällä on edustettuna, oli vertaansa vailla olevia virtuooseja. Ja samalla jääkiekon ensimmäisiä tienraivaajia. Heistä on paljon tarinoita ja legendoja, jotka ovat eläneet näihin päivin. He menestyivät hyväntahtoisella joukkueurheilulla, takavuosien maalitykki sanoi.
– Nämä ovat niin suuria legendoja, että me ollaan katsottu ihan räkänokkina heitä televisiosta, kun Antero Karapalo selosti. Möllin entisten pelikaverien puheista aistii selvästi, että hän oli iloinen velikulta. Möllin suurin opetus varmaan on se on, että touhu ei ole niin totista, vaikka totisesti pelataankin, Nurminen muistutti.
Hopeamiesten jäähyväiset rakkaalle valmentajalle
Muistotilaisuudessa oli paikalla myös toistakymmentä Lukon vuoden 1988 hopeajoukkueen pelaajaa Jarmo Kuusiston, Jari Torkin ja Esa Tommilan johdolla. Nämä kävivät yhdessä jättämässä jäähyväiset rakastamalleen valmentajalle.
Keinonen oli tullut Lukon valmentajaksi vuonna 1986. Hänen kanssaan tuolloin pestistä neuvotellut Lukon entinen ”vahva mies” Rauno Mokka kuvaili Keinosta ”sydämelliseksi suomalaiseksi maailmanmieheksi”.
Sellainen Helsingin-vuosinaan muun muassa televisiotähdeksi päätynyt Keinonen totta vie oli.
Muistotilaisuus vietettiin Juhlahovissa, Rauma-Repolan vanhassa Tikkalassa, joka sijaitsee vain muutaman luistimenpiirron päässä Paskalammesta, jossa Keinonen kertoi oppineensa luistelemaan.
Tilaisuuden aikana taivas punertui kauniisti, kuin tilaisuutta juhlistaakseen. Sitten aurinko painui mailleen, juuri Paskalammen taakse.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.