Raumalainen jalkapallon superlupaus Sulo Ketola sai Saksan suurseurassa melkein pahimman mahdollisen alun – "Eniten odotan tältä vuodelta, että pääsen oikeasti pelaamaan"

Sulo Ketola ehti piipahtaa vuodenvaihteen ympärillä kotikonnuillaan Raumalla. Hyisen pakkassään keskellä Ketola mietti, että treeniolosuhteet ovat Saksan talvessa keskimäärin paremmat kuin Suomessa. Mönchengladbachissa lämpötila on pysytellyt talvellakin tukevasti plussan puolella. Kuvat: Juha Sinisalo Kuva: Juha Sinisalo

Sulo Ketola istahtaa hyisenä tammikuun alun pakkaspäivänä raumalaisen kahvilan pöytään ja puhuu rehellisesti.

– Vaikeaa on ollut.

Raumalaisen nuoren miehen jalkapallounelman tavoittelu Saksan Mönchengladbachissa on alkanut takkuillen. Loukkaantumiset ovat sotkeneet helmikuussa 17 vuotta täyttävän FC Rauman kasvatin arkea.

Heinäkuussa Pallo-Iiroista Saksaan lähtenyt Ketola ei ole päässyt pelaamaan Borussia Mönchengladbachin alle 17-vuotiaiden joukkueen riveissä vielä yhtään peliä. Ei harjoituspelejä eikä sarjapelejä.

– Ehdin olla vain parit harjoitukset joukkueen leirillä, kun kantapää meni. Viisi viikkoa taistelin sen kanssa, Ketola kertaa kesän tapahtumia.

Vielä pahempaa oli kuitenkin edessä.

– Kun kantapäävamma meni ohi, ehdin olla viikon joukkueen mukana. Sitten viikon viimeisessä harjoituksessa meni nivunen vähän pahemmin. Sen kuntoutuksessa meni yhteensä 3–4 kuukautta.

Kuntoutuksen ajan yksin ajatusten kanssa

Ketola kuntoutti nivustaan elokuun alkupuolelta marraskuun lopulle. Hän kuvailee aikaa yksinäiseksi.

– Yksinäistä ja tosi ahdistavaahan se oli. Aina sanotaan, että älä ajattele liikaa, mutta jos ei ole muuta kuin aikaa, niin ei voi muuta kuin ajatella.

Ketolan kolmevuotinen sopimuskausi Borussia Mönchengladbachissa ei alkanut hyvin.

– En tiedä, miten olisi voinut alkaa huonomminkaan. Vaihdoin seuraa, tuli uusi ympäristö ja uudet ihmiset, stressi, paine ja loukkaantuminen. Kaikki tulivat samaan kohtaan. On se nuorelle miehelle aika paha paikka, Ketola myöntää.

– Kyllä ne loukkaantumiset vaikuttavat voimakkaasti pääkoppaan. Tämä on pisin loukkaantumisjakso, joka minulla on ollut.

Suomalainen kämppis auttanut eteenpäin

Ketolalla ei ole Saksassa mukana perhettä, mutta suomalainen joukkuekaveri ja kämppis Taavi Koukkumäki on auttanut kestämään vaikeat ajat.

– Taavi on ollut henkinen tuki ja auttanut kaikessa. Jos tuo jakso olisi pitänyt yksin vetää, niin saattaisi olla vähän eri fiilikset.Espoolainen Koukkumäki oli Ketolalle tuttu jo ennen Saksaan menemistä.

– Yksi syy sinne lähtemiseen oli, että Taavi tulee samaan paikkaan, Ketola sanoo.

Suomalaisesta kaverista on ollut apua paitsi loukkaantumisten käsittelemisessä, myös ylipäänsä arjessa.

– Maailmalla olevat kaverit ovat kommentoineet, että onpa hieno juttu, että sulla on siellä kaveri. Olen sitä itsekin ruvennut miettimään, että onhan se tosi hyvä. Vaikka olen saanut muitakin kavereita joukkueesta ja asuntolasta, niin on se ihan eri, kun pääsee puhumaan suomea jonkun kanssa, Ketola sanoo.

Ketola toteaakin, ettei hän ole voinut sinällään huonosti Saksassa. Elämä on sujunut, mutta itse asia – ammattimainen jalkapalloilu – on kärsinyt.

Valmentajatkin odottavat Ketolaa jo pelaamaan

Ketola pääsi nivusvammansa jälkeen joukkuetreeneihin mukaan marraskuun lopulla. Paluu joukkueen mukaan paransi hänen mielialaansa huomattavasti.

– Meni pari viikkoa aikaa tottua joukkuerytmiin ja tempoon. Sitten kun pääsi mukaan, olen pysynyt vauhdissa mukana. Koutsit ovat tykänneet ja kyselevät, että milloin pääsen pelaamaan.

Joulukuun Ketola harjoitteli jo täysipainoisesti, mutta harjoituspeleihin tai joulukuun sarjapeliin hän ei vielä päässyt mukaan.

– Omasta mielestäni olisin pystynyt tulemaan jo aikaisemmin takaisin. Saksassa kaikki on niin tarkkaa, eikä seura halua ottaa loukkaantumisten kanssa mitään riskejä, Ketola sanoo.

Kuntoutuksen askelista ja paluusta pelikentille päättävät Ketolan mukaan lääkärit ja fysiikkavalmentajat.

Sulo Ketola on toipunut nivusvammasta, joka esti hänen harjoittelunsa elokuun alusta marraskuun lopulle. Kuva: Juha Sinisalo

Jalkapalloilijan elämä on maistunut

Pitkästä kuntoutusjaksosta huolimatta Ketola elää unelmaansa. Ratkaisu lähteä Saksaan ei ole osoittautunut vääräksi.

– Olen päässyt elämään ammattimaista jalkapalloilijan elämää. Olen siitä tosi paljon nauttinutkin. Siellä käydään vetämässä treenit, ja sitten odotetaankin jo seuraavan päivän treenejä.

Jalkapalloon suhtaudutaan Saksassa Ketolan mukaan erittäin tosissaan. Vaikka joukkue on kansainvälinen – pelaajia on Ketolan mukaan ainakin Suomesta, Saksasta, Turkista, Kosovosta, Australiasta ja Brasiliasta – on saksalainen kurinalaisuus läsnä harjoituksissa.

– Ei ole treenejä, joissa joku pelleilisi tai ei keskittyisi. Kaikki kuuntelevat ja kunnioittavat valmentajia. Se on ainakin melkein täydellistä, Ketola kuvailee.

Olosuhteet ammattimaiseen jalkapalloiluun ovat otolliset. Useimpien Mönchengladbachin akatemiapelaajien tapaan Ketola asuu harjoituskeskuksen asuntolassa. Elämä pyörii harjoituskeskuksen ympärillä.

– Kun herään aamulla, näen kentän suoraan ikkunasta. Kentälle on kymmenen metriä. On se ihan käsittämätön fiilis.

– Kenttiä on monta, ja kun edustus treenaa keskellä, niin heidänkin treenejään pääsee näkemään, Ketola sanoo.

Vapaa-aikakin kuluu harjoituskeskuksessa

Treenejä on paljon, mutta niin on myös vapaa-aikaa. Sitä Ketola käyttää muun muassa opiskeluun. Hän opiskelee etäopinnoilla liiketoiminnan merkonomiksi helsinkiläisessä liiketalousopisto Perhossa.

– Se on tosi joustavaa, saan tehdä niin paljon kuin haluan ja mihin aikaan haluan.

– Toki kun ei ole opettajaa, niin jotkut asiat saattavat välillä olla haastavampia, mutta hyvin olen selvinnyt. Äitini on opettaja, niin häneltäkin voi pyytää apua. Ja kyllä koulultakin saa apua.

Muutoinkin Ketola viettää vapaa-aikansa pitkälti harjoituskeskuksessa. Sieltä ei ole oikeastaan tarvetta poistua mihinkään.

Virikkeitä riittää esimerkiksi futistenniksen, biljardin ja pleikkarin parissa. Jalkapallokentälläkin saa käydä vapaa-ajalla.

– Siellä on niin paljon tekemistä, ettei edes tee mieli lähteä minnekään. Aika lailla siinä on koko elämä. Kyllä nyt viikonloppuisin käydään ulkona syömässä ja hengailemassa.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana Ketola kertoo oppineensa etenkin kärsivällisyyttä. Sitä on tarvinnut, kun pelikentiltä on pitänyt olla sivussa pitkään.

– Olen oppinut elämään ammattilaisen elämää. Tiesin, mitä se vaatii, mutta nyt olen oppinut sen rytmin ja osaan elää sitä. Se tuntuu tosi hyvältä, Ketola sanoo.

Saksan kieltäkin on tullut opittua. Joukkueen kieli on saksa, ja Ketolan viikko-ohjelmaan kuuluu kolme saksantuntia.

– On se tarttunut jonkin verran. Jalkapallosanasto on aika suppea, joten sen oppii nopeasti. Ei se kieli mielestäni mikään helppo ole, harjoittelussa menee vielä jonkin aikaa. Kentällä ymmärrän jo, Ketola sanoo.

Ketola odottaa jo, että pääsee näyttämään taitonsa Borussia Mönchengladbachissa. Kuva: Juha Sinisalo

Fyysisyyttä ja nopeutta hyökkäyspeliin

Kaikki Ketolan pelitoverit Mönchengladbachissa ovat suunnilleen samanikäisiä ja ikäluokkansa huippupelaajia.

Minkälaisia he ovat verrattuna esimerkiksi Pallo-Iirojen edustusjoukkueen pelaajiin

– Teknisesti nopeampia ja taitavampia, mutta siinä on se ero, että Pallo-Iirojen edustuksen pelaajat ovat miehiä. Se tuntui Saksassa aluksi vähän hassulta, Ketola sanoo.

Isokokoiselle Ketolalle on selvää, minkälaista peliä häneltä odotetaan, kun hän vihdoin pääsee kentälle Saksassa.

– Menen ainakin näyttämään vähän fyysisyyttä ja hyökkäyspään nopeutta. Meiltä on ehkä puuttunut vähän sitä. Siksi minut hankittiin sinne.

– Haluan näyttää, mihin pystyn. Pahimmalta on tuntunut, kun on nähnyt peliä ja pelitilanteita, ja on tullut itselle mieleen, että ”ai että, kun olisin ollut tuossa, olisin tehnyt noin”, Ketola sanoo.

Pelipäivä on viikon odotetuin päivä

Sulo Ketola matkustaa takaisin Saksaan 8. tammikuuta. Borussia Mönchengladbachin alle 17-vuotiaiden joukkue pelaa ikäluokkansa läntisen alueen Bundesliigaa ja on 14 joukkueen sarjassa kuudentena. Kausi jatkuu helmikuun puolivälissä, ja Ketola odottaa sarjapelejä innolla.

– Tammikuu ja helmikuun alku on minulle tärkeää aikaa, että saa hyvät treeniviikot alle ennen seuraavia sarjapelejä. Olisi kiva pelata myös joku harjoituspeli ennen kuin kausi jatkuu, Ketola sanoo.

Nimenomaan otteluiden pelaaminen on se, mitä Ketola on loukkaantumistensa aikana eniten kaivannut.

– Sen takia jalkapalloa pelataan, että sitä pääsee pelaamaan. Se on isoin suola.

– Pelipäivä on viikossa se päivä, jota odotetaan. Nyt kun sitä ei ole ollut viimeiseen puoleen vuoteen, niin minulla oli vaihe, kun oli arkirytmikin vähän hukassa, Ketola sanoo.

Puoli vuotta ilman pelejä alkaa siis jo riittää.

– Eniten odotan tältä vuodelta, että pääsen oikeasti pelaamaan, Ketola painottaa.

Kohokohta Saksan cupissa pallopoikana

Borussia Mönchengladbachin miesten edustusjoukkue on edennyt tällä kaudella Saksan cupin eli DFB Pokalin puolivälieriin.

Sulo Ketola oli todistamassa lähietäisyydeltä puolivälieräpaikan ratkaisutta ottelua, jossa Mönchengladbach kaatoi kotikentällään jatkoajalle edenneessä ottelussa Wolfsburgin.

– Olin pallopoikana ja Manu Kone teki voittomaalin 120. minuutilla. Koko stadion räjähti, oluttuopit lentelivät olan yli kentälle ja kaikki huusivat, se toi kylmät väreet. Se maali oli hienoa nähdä, Ketola sanoo.

Mönchengladbach pelaa puolivälieräottelunsa helmikuussa Saarbrückenin vieraana. Saksan pääsarjassa Bundesliigassa Mönchengladbach on 12:ntena.

Mönchengladbach kuuluu Saksan suurseuroihin, mutta sen edellinen liigamestaruus on vuodelta 1977. Saksan cupin se on voittanut viimeksi vuonna 1995.

Muokattu juttua kelloa 21.47: Korjattu Sulo Ketolan kasvattiseuraksi FC Rauma.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.