Kokenut raumalaiskoripalloilija Lotta Aaltonen, 34, käy Koripalloliiton Basket.fi-sivustolla läpi uransa kolme tärkeintä valmentajaa. Uransa eniten vaikuttaneeksi yksittäiseksi henkilöksi Aaltonen nimeää Kalle Rissasen.
Rissanen otti C-nuorissa valmennettavakseen Kaaron Roiman lahjakkaat 1985- ja 1986-syntyneiden ikäluokat.
– Kalle toi paljon koripallo-oppia ja ammattimaisuutta seuraan. Meillä oli lahjakkaita ikäluokkia, mutta tuskin ne olisivat SM-mitaleille asti yltäneet ilman Kallea, Aaltonen sanoo.
Rissasen päävalmentajakausien aikana KaaRo voitti B-tytöissä SM-hopeaa ja A-tytöissä pronssia.
Edustusjoukkue taas veti kahdessa kaudessa alueellisesta kakkosdivisioonasta SM-sarjanousuun saakka. KaaRo ei kuitenkaan ottanut paikkaa vastaan.
– Kallen tulo oli lottovoitto raumalaiselle koripallolle. Sitä ennen Rauma ei ollut tunnettu koriskaupunki, Aaltonen hehkuttaa.
– Ei ole varmaan ollut helppoa ottaa pahimmassa murrosiässä olevia teinityttöjä valmennettavakseen, eikä me päästetty Kallea helpolla. Näin jälkikäteen on oppinut arvostamaan kuinka ison työn Kalle teki.
Hellman kiritti vielä maajoukkueeseen
Vuonna 2005 Aaltonen debytoi naisten pääsarjassa – silloisessa SM-sarjassa, nykyisessä Korisliigassa. Niin Aaltosen siirrossa Vantaan Pussihukkiin kuin myöhemmin lähdössä Pohjois-Amerikkaan taustavaikuttajana oli Rissanen.
– Joskus aikaisemminkin olen sanonut, että kaiken, mitä koripallosta tiedän, olen oppinut Kallelta, Aaltonen kiittelee.
Aaltonen on edustanut pitkällä urallaan Pussihukkien lisäksi Forssan Alkua, Lappeenrannan Catzia ja Espoon Basket Teamia.
Catzissa hän voitti kaksi Suomen mestaruutta ja Suomen cupin, mutta kaksi muuta uran tärkeää valmentajaa tulevat kuitenkin Pussihukista ja EBT:stä.
EBT:n päävalmentaja Niko Hellman houkutteli Aaltosen vielä ”vanhoilla päivillä” takaisin liigapelaajaksi. Vielä päättyneellä kaudellakin Aaltonen pelasi EBT:n kakkosjoukkueessa I-divisioonaa.
– Nikossa arvostan sitä, että hän halusi vielä kehittää kokeneempaakin pelaajaa ja olen sitä kautta kolmekymppisenä pelannut urani parhaat kaudet, Aaltonen kertoo.
Aaltonen debytoi naisten maajoukkueessa kesällä 2016 ja edusti Suomea vuosina 2016 ja 2017 EM-karsinnoissa. Raumalainen sanoo arvostavansa hänen kanssaan samanikäisen Hellmanin suorasukaista ja rehellistä tyyliä.
– Myöhemmällä iällä on oppinut sen tarkoittavan, että valmentaja välittää. Nuorempien pelaajien kannattaa kuunnella ja imeä kaikki oppi, mitä valmentajilta saa. Enemmänkin pitäisi olla huolissaan, jos palautetta ei saa.
Valmentajien arvon tajuaa vasta myöhemmin
Kolmantena valmentajana Aaltonen mainitsee Pussihukkien Unified-toiminnan pioneerin Pirjo Pellikan.
Kehitysvammaisten kanssa pelaaminen on ylipäätään kasvattanut Aaltosta ihmisenä ja tuonut hänelle uutta näkökulmaa elämään, Pellikka on opettanut siinä sivussa johtajuutta ja esimerkkiä.Aaltonen haluaa kuitenkin nostaa esiin myös ne valmentajat, joita ei Basket.fi:n haastattelussa maininnut.
– Ihan kaikille valmentajille, niillekin, jotka ovat valmentaneet minua vähemmän aikaa, kuuluu kiitos. Fysiikkavalmentajat jäävät usein ilman kiitosta, mutta ilman esimerkiksi Lappeenrannan ja Espoon fysiikkavalmennusta en olisi pystynyt nostamaan pelillistä tasoani.
– Siinä hetkessä ei osaa aina osoittaa, kuinka paljon arvostaa. Pelaajilla on helppoa, kun he tekevät vain sen, mitä käsketään. Helposti unohtuu, että valmentajat miettivät kaiken valmiiksi jo ennakkoon. Monet vielä täysipäiväisen työn lisäksi.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.