Roosa Salon ja Sir Maximus Welshwarriorin (oik.) kilpailu-ura päättyi viime viikolla kouluratsastuksen poniluokkien suomenmestaruuteen. Seuraavaksi Roosa alkaa viedä Mr. Miyagi von Kairosta kisaradoille junioriluokissa. Kuva: Juha Sinisalo
Kun viime viikonloppuna Mäntyharjun Nurmaalla Roosa Salon poni Sir Maximus Welshwarrior (Max) sai ylleen Suomen Mestari -loimen, ilmassa oli voitonriemun lisäksi myös aimo annos haikeutta.
Woikoski Feeling -hevospalvelukeskuksessa järjestetyt kouluratsastuksen SM-kisat olivat viimeiset kisat, joissa Roosa ja Max kilpailivat yhdessä.
Ratsukon vuonna 2017 alkanut yhteinen taival on komea: neljä ponien suomenmestaruutta, yksi SM-pronssi sekä maajoukkue-edustus neljissä EM-kisoissa, joista nyt heinäkuussa Ranskan Le Mansissa ratsukko ylsi ponien FEI-luokissa finaaliin ja sijoittui henkilökohtaisessa ohjelmassa upeasti 15:nneksi.
Roosa ja Max on ensimmäinen suomalainen poniratsukko 31:een vuoteen, joka pääsi EM-kisoissa finaaliin asti. Viimeksi finaaliedustus Suomesta nähtiin EM-kisoissa vuonna 1992.
– Fiilis oli ihan mahtava! Asetin itselleni tavoitteen, että pääsisin EM-finaaliin, mikä oli ollut mun monen vuoden unelmani. Ajattelin, että finaalista eteenpäin kaikki olisi pelkkää plussaa. Max tsemppasikin koko viikon, ja saimme vapaaohjelmasta 72.155 prosenttia, mistä olen tosi iloinen. Olen Maxista niin ylpeä, Roosa hehkuttaa kisakaveriaan.
Mäntyharjun SM-kisoissa Roosa ratsasti Maxin lisäksi Weird Enough -ponilla (Vinski), joka asuu Maxin kanssa samassa tallissa Raumalla.
– Sekin meni hyvin. Teimme parhaimman radan, mitä olemme ikinä vielä menneet ja pääsimme 7. sijalle.
Taitavana ratsastajana Roosa ratsuttaa myös raumalaisen Anna-Sofia Peipon suomenhevosoria Likan Legendaa. Sillä on nyt kisattu Helppo B:tä sekä Helppo A:ta, josta on saatu tuloksia kantakirjausta varten.
Seuraavaksi 16-vuotias lukiolainen siirtyy kilpailemaan junioriluokkiin ja samalla hänen ratsunsa vaihtuu 12-vuotiaasta Max-ponista kuusivuotiaaseen hollanninpuoliveriseen Mr. Miyagi von Kairokseen (Mikki).
Molemmat kisaratsut ovat tulleet Salon perheeseen "sattumalta".
– Sekä Max että Mikki löytyivät nettiä selailemalla. Kummatkin ovat olleet ostohetkellä sisäänratsastettuja, mutta Roosa on itse vienyt niitä eteenpäin, Roosan äiti Hanna Salo kertoo.
Roosasta tuli heppahullu jo kolmevuotiaana. Kuva: Juha Sinisalo
Hanna Salo on siirtänyt hevosharrastuksen kipinän tyttärelleen, joka alkoi puuhailla hevosten parissa jo kolmevuotiaana.
– Minun takiani Roosasta tuli heppahullu. Vuokrasimme kaverin hevosia, ja opetin Roosaa ratsastamaan. Vuonna 2015, Roosan ollessa 8-vuotias, ostimme hänelle Lissy-ponin.
– Ensimmäiset kisat, joihin Lissyn kanssa osallistuin, olivat estekisat Luvialla. Noihin aikoihin olin kiinnostunut juuri esteratsastuksesta, mutta äiti käännytti minut pikkuhiljaa kouluratsastuksen puolelle, Roosa paljastaa hymyillen.
Lissylle tuli jännevamma, ja nykyään se on ylläpidossa muualla.
Hanna Salo kertoo, että vuonna 2017 Roosalle ostettu Max oli aluksi "melkoinen sähläri", mutta sinnikkäästi Roosa koulutti siitä osaavan ratsun.
Hannan mukaan Roosa olisi halunnut kilpailla Maxillakin esteitä, mutta ponilla oli kuitenkin enemmän potentiaalia koulupuolelle.
Onnistumiset kouluradoilla ruokkivat Roosan motivaatiota, ja niinpä kouluratsastuksesta tuli ratsukon laji.
Vuonna 2018 Roosa ja Max pääsivät aluevalmennusrinkiin. Kouluratsastusvalmentaja Marika Pöyri-Pirkola oli nähnyt raumalaisratsukon suoritukset aluevalmennuskatsastuksissa ja kehui kaksikkoa.
Pöyri-Pirkolasta tulikin muutamaksi vuodeksi Roosan ja Maxin vastuuvalmentaja.
Ensimmäiset kansalliset kisansa ratsukko kilpaili vuonna 2018 Ypäjän Poniderbyssä.
– Voitimme Helppo C:n ja sijoituimme 40 kilpailijan joukossa seitsemänsiksi.
Seuraavana vuonna Roosa ratsasti Maxilla ensimmäisen ponien FEI-radan, joka on ratsastusurheilun kansainvälisen kattojärjestön määrittelemä kouluratsastusluokka.
Saadakseen osallistumisoikeuden SM-kilpailuihin, ratsukon pitää saada yli 64 prosenttia kahdesta FEI-radasta. Siinä Roosa ja Max onnistuivat ja pääsivät vuonna 2019 ensimmäisiin SM-kisoihinsa, joista tuliaisena oli pronssia.
Siitä lähtien poniratsukko on vuosittain kahminut SM-kisoista voittoruusukkeita ja -pokaaleja.
Roosa ja Max valittiin myös maajoukkuevalmennusrenkaaseen tähtäimenään Unkarin Euroopan mestaruuskisat vuonna 2020. Kaikkiaan EM-kisoja ratsukolle ehti kerääntyä neljä.
– Unkariin pääsy oli hienoa, sillä ensimmäinen koronavuosi oli vaikeaa treenaamisen kannalta. Oman mausteensa Unkarin-kilpailuun toi se, että Max matkusti ensimmäistä kertaa ulkomaille, mutta kaikki sujui kuitenkin hyvin ja nykyään Max on rauhallinen ja tottunut matkustaja, Roosa kehuu.
Syksystä 2020 Roosan ja Maxin vastuuvalmentajana on toiminut Kikko Kalliokoski, joka piti ratsukolle valmennuksia noin kerran kuukaudessa.
Nyt Kalliokoski valmentaa Roosaa ja Mikkiä, joka on Roosan pääratsu.
Max on saanut jäädä kevyemmälle käytölle; sillä ratsastaa nyt 13-vuotias raumalainen Sanni Suominen, jolle Roosa pitää välillä tunteja.
– Alusta asti meille oli selvää, ettei Maxia myydä, vaikka sen kisaaminen Roosan kanssa päättyykin. Max saa nyt toimia jatkossa Sannin opetusmestarina, Hanna Salo toteaa hymyillen.
Kalliokosken valmennuksessa Roosa ja Mikki tähtäävät seuraavaksi maajoukkuerinkiin. Siellä junioreita valmentaa Marko Björs.
Ratsukko on jo tällä kaudella osallistunut kolmeen Helppo A:han, mutta nuori Mikki ei Roosan mukaan vielä jaksa täysillä keskittyä kilpailutilanteessa.
– Yksi rata Ypäjällä oli tänä vuonna hyvä. Saimme siitä 66 prosenttia. Kerran ollaan saatu jopa 69 prosenttia.
Miyagi van Kairos eli Mikki on vasta kuusivuotias ja kouluratsu-uransa alkutaipaleella. Roosan mukaan Mikki ei vielä jaksa täysillä keskittyä kilpailutilanteissa. Kuva: Juha Sinisalo
Rauman lukiota käyvä Roosa ei ole vielä tulevaisuuttaan suuremmin miettinyt.
– Ei mulla ainakaan vielä tässä vaiheessa ole mitään kilpailullisia haaveita. Ulkomaille lähteminen ja työskentely hevosten parissa kiinnostaisi, mutta katsotaan. Tällä hetkellä meillä on hyvät puitteet treenaamiseen, mutta mielellämme kävisimme useamminkin Ypäjällä tai pääkaupunkiseudulla valmentautumassa, mikäli vain olisi varaa. Valmennusmatkat ja valmentajien palkkiot ovat kalliita, joten sponsorille olisi tarvetta, Roosa Salo vinkkaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.