Classic-motocrossiin kuuluu olennaisena osana vihkiytyminen vanhoihin motocross-pyöriin. Siitä huolimatta Sami Jänis pyörineen erottuu joukosta. Vantaalainen Jänis ajaa vuosimallin 1952 Česká Zbrojovkalla eli CZ:lla. Kuski itse pukeutuu teemaa mukaillen retrohenkisiin ajovarusteisiin.
Moottoripyörällään ja kilpailu-asullaan Sami Jänis kulkee edesmenneen isänsä Eero Jäniksen pyöränjäljillä.
– Isä ajoi samanlaisella pyörällä kilpaa 50-luvun lopulla, Sami Jänis kertoo.
RaSMK:n Salolle luokkavoitto
Lauantaina Jänis osallistui Raumalla classic-motocross-kilpailuun, joka keräsi Kuivassuon motocross-radalle noin 45 osallistujaa.
Isäntäseura Rauman Seudun Moottorikerhon kuljettajista Ilkka Salo voitti Super E -luokan ja Pertti Peltola kuittasi E-luokassa kolmospaikan.
Ari Peippo oli C-luokassa seitsemäs ja Jukka Lankinen kymmenes. Peippo kurvaili seitsemänneksi myös Super-E-luokassa.
Sami Jänis sijoittui kolmanneksi A-luokan kisassa. Luokan voittoon ajoi Sipoon Jouni Hult.
Tarinoita ja pyttyjä
Vuonna 1966 syntyneen Sami Jäniksen kiinnostus kilvanajoa kohtaan syttyi jo lapsuudessa.
– Isä ajoi vielä 60-luvulla speedwayta. Suunnilleen siinä kohtaa, kun minä synnyin, äiti sanoi, että nyt saa loppua.
Tarinoita ja muistoja moottoripyöräkilpailuista kuitenkin Jäniksen perheessä riitti.
– Ihmettelin pikkupoikana, että mitä pyttyjä täällä kaapissa on. Isä ei niin kehuskellut niillä, mutta muisti aina, mistä mikäkin palkinto on ja kertoi tarinoita.
Sami ei kuitenkaan itse vielä nuorena alkanut harrastaa moottoripyöräilyä, vaan keskittyi jääkiekkoon noin 25-vuotiaaksi asti.
Kahdesta rungosta
Moottoripyöräharrastus palasi Sami Jäniksen elämään vuonna 2000, kun hän osti isänsä kanssa ”kaksi CZ:n runkoa ja suunnilleen kahden pyörän osat.”
– Ne olivat ihan ruosteisia romuja. Rungon kerkesin laittaa, ja sitten se jäi taas yli kymmeneksi vuodeksi, Jänis kertoo.
Vuoden 2013 paikkeilla Sami havahtui siihen, että isä ei varmaan elä enää kovin monta vuotta. Sami päätti laittaa moottoripyörän kuntoon.
– Tästä projektista juteltiin niin monet kerrat, että halusin isäni näkevän sen. Isä kerkesi kuolla 2015, mutta projekti tuli valmiiksi vasta 2016, Jänis kertoo.
Sami ehti kuitenkin kysyä neuvoja ja keskustella isänsä kanssa kunnostuksen aikana monet kerrat.
– Saunanlauteilla jutut usein menivät jossain kohtaa moottoripyörään. Isältä sain usein vahvistusta siihen, mikä osa kannattaa tehdä eri tavalla kuin alkuperäisessä, Jänis sanoo.
Aina vanhin pyörä
Aluksi moottoripyörä tuli valmiiksi vakiomallisena. Jänis katsasti pyörän ja sai rekisterikilvet, mutta pyörää piti heti päästä kokeilemaan hiekkamontulla.
– Piti saada tietää, että miten faija on pystynyt ajamaan tälläisella kilpaa. Se on ollut koko ajan vertailua niihin isän vanhoihin juttuihin, Sami Jänis sanoo.
Classic-motocrossin kilpailuun Sami Jänis osallistui ensimmäisen kerran vuonna 2018.
– Jännitti vähän, miten tällä uskaltaa mennä kilpailuihin. Joka kerta olen ollut vanhimmalla pyörällä ajava.
Raumalla Jänis kilpaili kymmenettä kertaa classic-motocross- kilpailussa. Vanhimmalla pyörällä ajaessa peränpitäjän rooli on tullut kisoissa tutuksi.
– Minulle on kiinnostavaa vertailla omia kierrosaikojani ja katsoa, missä olen jäänyt eniten muille. Jos jossain kisassa en ole ihan viimeinen, niin se on hyvä. Minusta kilpailun suola on kuitenkin ajanotto.
Neonväreille ei
Ajovarustukseensa Jänis on hakenut mallia 50-luvulta, mutta täysin entisaikoja vastaava kokonaisuus se ei ole.
– Sen aikaista kypärää en saisi enää edes käyttää, mutta tähän on haettu samaa tyyliä. Ajokengät ovat myös erilaiset. Silloin käytettiin sotilassaappaita, ja niillä on todella huono ajaa, hän valottaa.
Ruskeilla nahkahousuillaan, nahkaisella ajovyöllään ja vanhan mallin ajolaseillaan Jänis kyllä erottuu kuskien joukosta.
– Neonvärejä en suostu päälleni pukemaan, Jänis naurahtaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.