Aatu Tommila kävi jo kertaalleen SalBassa lainapelaajana. Nyt porilainen avaa kautensa raumalaisseuran sopimusmiehenä. Kuva: Juha Sinisalo
SalBan pukukopissa alkaa käydä kuhina, kun Länsi-Suomen valokuvaaja kaivaa kameran laukustaan ja ryhtyy tähtäilemään Aatu Tommilan suuntaa.
Jani Lahti pomppaa välittömästi toiselle penkille. Lehtikuvissa esiintyminen tietää SalBassa merkintää sakkokassaan.
Roope Osmonen puolestaan käy tarkistamassa, että Tommila ei kaiva kassistaan Karhujen shortseja.
Janne Kuusiluoto taas näyttää, että Tommilan pitäisi suudella paidan rintamukseen kirjailtuja logoja. Siinä ovat rinnakkain Rauman vaakuna ja SalBan buldoggilogo.
Tommila ei kuitenkaan häkelly siitä, mitä ympärillä tapahtuu vaan pukee varusteitaan naama peruslukemilla. Pukukopin metkut ovat jo tuttuja.
Ne hän tuli tuntemaan jo puolitoista vuotta sitten. Tuolloin porilaishyökkääjä päätyi kesken kauden Karhuista lainalle SalBaan.
Viime talven hän pelasi taas Karhuissa, mutta nyt ovella on ensimmäinen täysi kausi Raumalla.
– Hyvät joukkuekaverit, täällä on hyvä henki ja tulee tunne, että välitetään pelaajasta, Tommila luettelee perusteet seurasiirtoon.
– Lainavisiitistä jäi viimeksi hyvä fiilis. Pelit onnistuivat täällä hyvin, ja muutama muukin porilaispelaaja tuli. Se helpotti päätöstä palata.
Amatöörilajissa pitää olla hauskaa
Tommilan kanssa saman päätöksen tekivät Kuusiluoto, Henry Stenfors ja Jussi-Pekka Raitanen, joka on SalBan porilaisista ainut, joka aiemmin ei ollut koirapaitaa kantanut.
– Se oli varmaan yhteinen päätös, että tulimme. Nyt ei tarvitse yksin tuossa ajella marraskuisina iltoina treeneihin, Tommila luonnehtii.
– Kaikilla oli hauskaa viimeksi täällä, saatiin hyviä fiiliksiä. Amatöörilajissa täytyy olla hauskaa, että tätä viitsii tehdä.
Karhuissa ei selvästikään aina hauskaa ollut. Helmikuun puolivälissä Tommila sanoi Satakunnan Kansan haastattelussa, että hänen mielestään Karhujen joukkuehenki on todella huono ja kopissa oli paljon kiukuttelua, joka pitää saada kitkettyä pois.
Kommentit hän antoi, kun Karhut oli kärsinyt 2–8-kotitappion Hawksille. Nyt nuori hyökkääjä asettelee sanojaan harkiten.
– Siellä oli hauskoja hetkiä. Joskus ei ollut.
Kakkosketjussa paikka tehdä tehoja
Ei välttämättä aina ollut silläkään kaudella, jonka loppupuolella Tommila ensi kertaa SalBaan siirtyi. Tuolloin hän tuli Raumalle Karhujen liigajoukkueen sopimuspelaajana, eikä porilaisten peli kulkenut liigassakaan.
Divaritasolla hän ehti edustaa SalBaa yhdeksässä pelissä, ja niissä tilastoihin merkittiin tehot 9+7=16. Viime kaudella Karhutkin oli divarijoukkue, ja Tommila summautti 24 peliin tehot 13+12=25.
Kauteen valmistavissa otteluissa Tommila on istutettu Kuusiluodon johtaman kakkosketjun laidalle. Toisessa laidassa häärii Hämeenlinnan Steelersistä siirtynyt Jose Takala.
– Jos siinä saa pelata, niin tehoja pitäisi tulla, Tommila arvioi.
– Mutta meillä on tosi, tosi kovia pelaajia kolmeen, melkein neljäänkin ketjuun. Huippujengissä pitää tulosta tullakin. Jos ei onnistu, niin uusi jätkä tulee tilalle.
Tuuletukset tulleet tutuksi
Jos Tommila onnistuu painamaan pallon verkkoon, sen huomaavat kaikki. Mies tuulettaa osumiaan koko sydämestään.
Mutta tuulettaako, jos onnistuu maalinteossa lokakuun alussa, kun SalBa kohtaa Karhut Porissa?
– Sitä olen itse asiassa vähän miettinytkin. Näytän aika hyvin tunteeni, mutta eihän kasvattajaseuraa vastaan yleensä tuuleteta, Tommila vastaa.
– Mutta saattaa sieltä joku pieni irrota. Ei ehkä koko kentän lentokonetta kuitenkaan.
Sellainen Tommilalta nähtiin esimerkiksi kaksi ja puoli vuotta sitten Divarin pudotuspeleissä. Nuorukainen teki kaksi maalia, joista jälkimmäisen jälkeen hän kaarteli siivet levällään vastustajan kenttäpäädyssä.
Tommila oli tuolloin mennyt lupaamaan Instagramissa, että maalin jälkeen hän vetäisi lentokonetuuletuksen.
– Eivät ne yleensä oli mitenkään suunniteltuja. Ehkä se tuuletus on multa reaktio, joka tulee. Vähän rajumpi reaktio, Tommila miettii.
– Divarin mestaruuden jälkeen Karhut-legenda Tuomas Puisto sanoi, että on hienoa, kun tuuletan maaleja. Hän sanoi, että pitää kaikkia pelleinä, jotka eivät tuuleta. Se tuntui hyvältä.
Runkosarjaa ei ole pakko voittaa
Viime kaudella Tommila laittoi Raumalla kahdesti pallon SalBan verkkoon eikä säästänyt kotijoukkuetta tuuletuksilta.
– Aina se sytyttää, kun Pori ja Rauma kohtaavat. Sytyin siihen peliin, että tätä en mistään hinnasta halua hävitä, Tommila muistelee.
Vaikka Tommila teki parhaansa, Karhut poistui tuolloin pelistä hävinneenä. Myös tämän kauden ennakkokaavailut sysäävät Satakunnan sisäisen suosikin viittaa SalBan suuntaan.
Monessa ennakossa raumalaiset on rankattu koko sarjan kärkeen.
– Pääkallon ennakon luin, mutta en lähtisi kuitenkaan ottamaan mitään paineita. Divari on niin tasainen sarja, monta hyvää joukkuetta, että on melkein ihan sama, missä on, kunhan on pudotuspeleissä, Tommila arvelee.
– Totta kai se on kiva, että oma joukkue rankataan kärkeen. Ei kuitenkaan ole mitään pakottavaa tarvetta, että olisimme ykkönen.
”Pirun hyvä yhteishenki”
Rauma–Pori-asetelman huomaa SalBan pukukopissa, vaikka kyse onkin joukkueesta. Raumalaisryhmässä on kuitenkin runsaasti porilaisväriä, ja sitä riittää myös joukkueen taustoilla.
– Semmoista perus Lukko–Ässät-juttua meillä on, kumpi sitten sattuukaan jääkiekossa niskan päällä olemaan, Tommila myöntää.
– Mutta täällä on niin hyviä tyyppejä, että porilaisetkin viihtyvät täällä. Pirun hyvä yhteishenki.
Kuka on joukkueen porilaisin porilainen? Ohi kulkeva SalBan naisten valmentaja Tero Lahti kuulee kysymyksen, kopauttaa Tommilaa rintaan ja kehottaa miettimään vastausta tarkkaan.
– Se on varmaan Stenforsin Henry. Hänestä huomaa, jos on paha päivä. Silloin hän vähän mököttää. Stenforsin sen on pakko olla, Tommila sanoo lopulta hymyillen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.