Broilerit. Ja tunnelma.
Marko Vuolukka muistaa yhä, miten taivaalliselta grillatut broilerit maistuivat Porin Kuninkuusraveissa kesällä 1972. Hän oli tuolloin kuusivuotias.
– Ne broilerit olivat niin mahdottoman hyviä, 57-vuotiaaksi varttunut Vuolukka makustelee.
– Joitakin hevosiakin muistan. Ja sen tunnelman. Se on jäänyt tosi vahvasti mieleen.
Vuolukka muistaa olleensa ”tolpillaan” jo Oulun Kuninkuusraveissa vuonna 1969.
– Sitä en osaa sanoa, olenko ollut isän ja äidin kanssa Kunkkareissa jo pikkuvauvana. Mutta Oulussa ainakin oltiin.
Hevosten suvut kiinnostivat
Vuolukat ovat niitä perheitä. Niitä, joilla oli kotona hevosia, ja jotka matkustivat joka kesä jonnekin päin Suomea kuninkuusraveihin.
– Isäni on aina ollut innokas hevosmies. Ensimmäiset omat hevoset ostettiin vuonna 1978, ja oma talli rakennettiin Seinäjoelle vuonna 1980. Vuonna 1997 muutimme Kokemäelle. Silloin Seinäjoen talli myytiin ja Kokemäeltä vuokrattiin talli.
Kävi niin kuin usein käy. Pojasta polvi parani, tai paheni, miten sen nyt tulkitsee.
Hevosinnostus siirtyi seuraavalle sukupolvelle, kenties jopa voimistui. Marko Vuolukka kertoo olleensa aina erittäin kiinnostunut hevosten suvuista.
– Sain pikkupojasta asti osallistua esimerkiksi orivalintoihin. Vanhemmat huomasivat, että tiedänkin suvuista jotain, ja melko aikaisessa vaiheessa minun sanaani myös kuunneltiin, hän kertoo.
Hänen ensimmäinen oma hevosensa oli H.V. Tuurin emänemä Kuiskeentuuli, jonka hän osti vuonna 1998. Tällä hetkellä Vuolukka omistaa kokonaan tai osittain 25 hevosta.
– Osuudet ovat 5 ja 100 prosentin väliltä. Kaikki ovat minun kasvattamiani, Vuolukka kertoo.
Näistä vain yksi on lämminverinen, muut suomenhevosia.
– Viehtymys suomenhevosiin tulee osittain kotoakin. Toinen syy on se, että lämminveristen kasvatuksessa en pärjäisi taloudellisissa resursseissa edes suomalaisille huippukasvattajille. Rahani eivät riitä jalostamaan niin hyviä lämminverivarsoja kuin haluaisin. Siksi suurin osa hevosistani on suomenhevosia, Vuolukka selventää.
Kunkkarikehä on unelmien täyttymys
Se tunnelma. Sanotaan, että hevosihmiset ovat aivan omanlaisiaan. Ja näiden joukossa suomenhevosihmiset ovat vielä oma rotunsa.
Erityisesti suomenhevosten kasvattajat ja omistajat puhuvat usein hevosistaan suuremmalla lämmöllä ja rakkaudella kuin lapsistaan. Ja kerran vuodessa nämä ihmiset kokoontuvat kuninkuusraveihin.Kaikkien suomenhevoskasvattajien suurin unelma on saada oma hevosensa kuninkuus- tai kuningatarkilpailuun. Niihin pääsevät vain parhaat, murto-osa kaikista hevosista. Ja parhaista parhaat pääsevät kunkkareissa voittajakehään.
– Tämä on unelmien täyttymys, on useimmin kuultu kommentti voittajien taustavoimien haastatteluissa.
Yleensä tämä lausutaan kyynelsilmin ja pala kurkussa.
Siitä hetkestä Marko Vuolukkakin vielä unelmoi. 13-vuotias H.V. Tuuri on antanut Vuolukan perheelle jo valtavasti.Se on muun muassa voittanut kaksi kovaa kansainvälistä lähtöä Pariisin kylmäverimeetingissä talvella 2020,
Suurmestaruuden Mikkelissä kesällä 2021, Pohjoismaiden kovimpien kylmäveristen Nordic King -lähdön aiemmin tänä kesänä, ollut Tukholman Elitkampenissa toinen...
– Kaikki ulkomaiden kilpailut ovat olleet aivan mielettömän hienoja reissuja. Ja sitten ovat nämä Porin-, Oulun-, Forssan- ja Kouvolan-reissut. Ne ovat vielä ihan oma lukunsa.
– Ei suomenhevosihmiselle ole suurempaa kuin Kunkkarit. Siksi H.V. Tuurillakin satsattiin vielä tosissaan tämän kesän kilpailuun, kun hevonen tuli viime syksyn vaikeuksien jälkeen huippukuntoon, Vuolukka sanoo.
– Olisi unelmien täyttymys voittaa kuninkuusraveissa edes yksi osakilpailu.
Kaikki tunteet pinnassa ravilähdön aikana
Sunnuntaina sen unelman toteutuminen voi olla lähempänä kuin koskaan. H.V. Tuuri starttaa kello 14.28 Kouvolan Kuninkuusravien toiseen osakilpailuun, 1 609 metrin matkalle radalta 1.
H.V. Tuurille, tuulennopealle avaajalle, se on paras mahdollinen lähtöpaikka.
Hyvin todennäköisesti H.V. Tuuri juoksee keulapaikalla ainakin hyvin pitkään. Niinä hetkinä Marko Vuolukka, hänen vanhempansa Heikki ja Toini sekä kaikki H.V. Tuurin taustajoukkoihin kuuluvat ihmiset elävät sellaisessa tunnemyrskyssä, jonka pystyy ymmärtämään vain se, jonka hevonen on joskus juossut kuninkuusraveissa.
– Lähtöjen aikana kokee kaikki tunteet pahoinvoinnin ja todella mahtavan fiiliksen välillä. Se on melkoista mylläkkää. Ei tällaista mitenkään koe elämässään muuten.
– Ja se tunne vielä vaihtelee viiden sekunnin välein. Siinä tulee lyhyessä ajassa kaikki mahdolliset tunteet, voi hitto vieköön. Ei tämä välttämättä ihan terveellistä hommaa ole, Vuolukka kuvaili Kouvolan Kuninkuusravien avausmatkan jälkeen.
Noilla hetkillä broileri ei maistu, hyvä jos pysyy sisällä. Mutta tunnelma on jotakin sanoinkuvaamatonta.
Nuorten liikkumattomuus ja huonovointisuus huolestuttaa Nanun koulun erityisopettajaa
Marko Vuolukka on ammatiltaan erityisluokanopettaja. Viime talvena hän vähensi opetustunteja pystyäkseen käyttämään enemmän aikaa rakkaaseen hevosharrastukseensa.
Kun uusi lukuvuosi ensi viikolla alkaa, Vuolukalla on taas oma luokka Nanun koulussa.
– Nälkä ajaa ihmisen tekemään töitä, hän naurahtaa.
Vuolukka on viime vuosina havainnut koulu- ja muussakin maail- massa uudenlaisia haasteita.
– Oppilaiden huonovointisuus on lisääntynyt. Näen siihen melko selkeitä syitä. Puhelimet ja sosiaalinen media ovat ihan päällimmäinen asia. Kun puhelimet saa ottaa kouluun, sen näkee, että ajatus on niissä koko ajan. Ja kaikki välitunnit istutaan tuijottamassa omaa puhelinta.
– Kanssakäyminen kaverien kanssa on todella vähäistä tai ihan olematonta. Osa oppilaista vetäytyy puhelimen kanssa omiin oloihinsa eikä edes halua olla muiden kanssa tekemisissä. Sosiaaliset taidot ovat kärsineet ihan älyttömästi. Ja somen kautta suolletaan kaikenlaista sontaa toisista. Sitten huudetaan, että elämä on ankeaa ja masentaa. Se on valitettavan pelottava tilanne, Vuolukka sanoo huolestuneena.
Älylaitteiden vallankumous liittyy vahvasti Vuolukan toiseen suureen huolenaiheeseen.
– Nykynuorten liikkumattomuus on todella huolestuttavaa. Tilanne on todella hälyttävä. Mitäs sitten, kun nykynuoriso on tässä iässä kuin meikäläinen nyt? Koko tämä muutos on tapahtunut todella nopeasti, hän on huomannut.
Nykyään myös opettajien uupumus on jatkuvasti otsikoissa. Vuolukka myöntää, että hänenkin ratkaisuunsa vähentää työntekoa viime talvena vaikutti osaltaan uupumus ja kyllästyminen työhön.
– Tai ehkä enemmänkin lieveilmiöihin. Tuntuu, että opetuksen järjestäjä ei pidä peruskoulunkäyntiä niin tärkeänä kuin joskus. Ollaan niin lumouduttu uusista laitteista ja ohjelmistoista. Kaikenlaiset älylaitteet liittyvät isoon osaan koulunkäynnistä. En pidä sitä kauhean hyvänä suuntauksena.
Opettajia kuormittavat myös monet varsinaisen opetustyön ulkopuoliset asiat.
– Erilaisia papereita ja asiakirjoja täytellään jatkuvasti. Kun jollakin oppilaalla on vaikka jotain vaikeuksia, täytellään papereita ja raportteja monessa vaiheessa. Mutta sitten kukaan ei lue niitä papereita, eikä niitä pystytä hyödyntämään mitenkään.
– Se kuormittaa valtavasti, muttei johda mihinkään. Se on todella turhauttavaa ja suurimmalle osalle opettajista pakkopullaa, Vuolukka vuodattaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.