Reijo Kanerva on ollut voittamassa kaikkia Lukon 1960-luvun mitaleita. Mitalitaulun kunniapaikan on ottanut Toronto Cupin kunniamitali, sillä vuoden 1963 SM-kulta on Äijänsuon perinnetilassa. Kuva: Juha Sinisalo
Kun avauskiekko putoaa perjantaina jäähän Lukon ja TPS:n välisessä ensimmäisessä liigafinaalissa, on kulunut kaikkiaan 58 vuotta, 2 kuukautta ja 12 päivää siitä hetkestä, kun Lukko juhli edellisen ja edelleen ainoan kerran Suomen mestaruutta.Yksi kyseisen mestarijoukkueen hahmoista oli Reijo Kanerva, 89, joka on seurannut Lukon tämän kauden taivalta erityisellä tarkkuudella.Sinikeltaisten menestyksen lisäksi häntä on entisenä pelaajana ja valmentajana miellyttänyt paljon Lukon tapa pelata.
– Sitä on kiva katsella. Samalla olen ymmärtänyt sen, että Lukon pelitapa käy varsin paljon pelaajien voimille, Kanerva pohtii.
Kultamitali on tallessa Äijänsuon perinnetilassa
Jääkiekko on muuttunut ja kehittynyt runsaasti niistä vuosista, jolloin Kanerva esiintyi raumalaisten väreissä.
Lähes 60 vuoden aikana laji on nopeutunut ja suoraviivaistunut.
Kanerva muistuttaa silti, että edelleen keväällä juhlivat ne joukkueet, jotka ovat tehneet kotiläksynsä muita paremmin.
Sen vuoksi hän löytää paljon yhtäläisyyksiä Lukon kahden viime kauden menestyksen ja Lukon 1960-luvun mitalivuosien välillä.
– Meidänkin joukkue koostui aika nopeista luistelijoista, minkä varaan peliä kehiteltiin. Nopeutta, voimaa ja kestävyyttä. Ne asiat kun osaa yhdistää, niin tulostakin tulee, Kanerva luonnehtii.
Kanerva oli 1960-luvulla todistamassa tuota Lukon menestystä pelaajana ja vuoden 1965 jälkeen valmennusjoukoissa.
Niistä vuosista hänellä on muistonaan Teppo Rastion tavoin 1960-luvun Lukon koko värisuora: pronssia 1965 ja 1969, hopeaa 1961 ja 1966 sekä vuoden 1963 kultamitali.
– Kultaista mitalia ei itse asiassa ole kotonani, vaan se on Äijänsuon perinnetilassa, Kanerva kertoo.
Oppia voimistelusta ja juoksuvalmennuksesta
Rauma nousi 1960-luvulla Suomen nimekkäimpien kiekkokaupunkien joukkoon vuonna 1961 valmistuneen Suomen kolmannen tekojääradan sekä yli lajirajojen ulottuneen edistyksellisen harjoittelun myötä.
Siinä missä nykypelaajat ovat täysammattilaisia, joiden harjoittelu ohjelmoidaan viimeistä yksityiskohtaa myöden, oli 1960-luvulla monipuolisuus valttia.
Kanervan lisäksi Lukon pelaajista osa pelasi kesäisin mestaruussarjassa pesäpalloa, osa jalkapalloa Pallo-Iiroissa ja löytyi riveistä Kanervan muistikuvien mukaan muutama aktiivinen suunnistajakin.Ympärivuotisen urheilun harrastamisen lisäksi Kanerva muistelee, miten joukkueeseen haettiin nopeutta yleisurheiluopeilla.
– Yleisurheilin itse ahkerasti ja opiskelin Turussa, jossa tutustuin Voitto Hellstenin porukoihin. Sieltä sai hyvää oppia, Kanerva muistelee olympiapronssimitalistin tarjoamaa apua.
– Kytkimme myös voimistelua jonkin verran harjoitteluun. Jos joku pystyi jotain rekillä, hevosella ja nojapuilla jotain näyttämään, niin olihan se kaukaloonkin oivallista kropanhallintaa, Kanerva lisää.
Nopeutta ja kestävyyttä oli syytä ollakin, sillä vielä 1960-luvulla kokoonpanot olivat huomattavasti nykyistä kapeampia. Lukon mestarijoukkueen nimilistassakin oli vain 13 kenttäpelaajan nimet.
– Nykyisin liigajoukkueilla voi olla viisikin ketjua ringeissä. Meidän aikaan pelattiin kolmella ketjulla, mutta herkästi se tiukassa paikassa vierähti vain kahden ketjun vastuulle.
”Lukko voi panna heti rallin pystyyn”
Reijo Kanerva muistuttaa, että menestyksellä on myös vaikutuksensa. Hyvät tulokset huomataan myös muualla, ja pelaajat alkavat kiinnostaa muita seuroja.
Esimerkiksi Lukon nykyjoukkueesta muun muassa Eetu Koivistoinen, Robin Press, Heikki Liedes, Roni Sevänen, Jonne Tammela ja Oskari Setänen ovat jatkamassa uraansa uusissa ympäristöissä.
– Jos mestaruudenkin voittaa, niin se nielaisee heti pelimiehiä. Meiltäkin lähti nuoria kavereita myöhempinä vuosina Helsingin suuntaan.
– Nykyään hyvä pelaaja löytää itsensä nopeasti sellaisesta liigasta, jossa maksetaan vähän enemmän kuin Suomessa.
Tarkkaan nykykiekkoa televisiosta, radiosta ja sanomalehdistä seuraava Reijo Kanerva harmittelee, jos kannattajat eivät pääse nauttimaan loppuottelutunnelmasta kaukalon laidalla.
Hän odottaa kovatasoisia finaaleja, joissa Lukko on hallitsevampi osapuoli.
– Lukko on monissa otteluissa pannut jo alussa melkoisen rallin pystyyn. Jos vastustajalta loppuu luonto, niin sitä ei kovinkaan helposti saa pelin aikana.
– Näkisin, että TPS:llä on sellainen joukkue, että heillä voi olla vaikeuksia vastata Lukon vauhtiin.
Kanerva uskoo, että monissa liemissä marinoitu TPS-päävalmentaja Raimo Helminen ottaa asian huomioon.
– Tosin siihen ei paljon pysty vaikuttamaan, jos toinen joukkue on selvästi parempi. Parempi on aina parempi, Kanerva muotoilee.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.