Tässä ovat Pallo-Iirojen edustusjoukkueiden ensi kauden päävalmentajat: "Ihmiset eivät välttämättä muista, millainen hissijoukkue me olemme olleet"

Pallo-Iirot teki vuosi sitten rohkeat ratkaisut päävalmentajavalinnoissaan. Joel Grasso ja Aake Rapala onnistuivat lopulta jatkosopimusten arvoisesti.

| Päivitetty

Pallo-Iirot läväytti vuosi sitten kaksi rohkeaa valmentajaratkaisua pöytään.

Seura antoi sekä miesten että naisten edustusjoukkueet nousevien ja omilla tavoillaan kokemattomien valmentajien käsiin.

Heistä miesten puikkoihin tarttunut Joel Grasso tosin oli valmentajana ikäistään vanhempi. Hän oli tuolloin 28-vuotias, mutta edessä oli jo 12. valmennusvuosi.

Naisten valmentajaksi ryhtynyt Aake Rapala puolestaan nousi vetovastuuseen käytännössä yhden vuoden valmennuskokemuksella.

Kun vuosi on kulunut, seura voi olla ratkaisuihin tyytyväinen. Niin tyytyväinen, että molemmille on tehty tehtäväänsä vuoden jatkosopimus.

– Olen tyytyväinen siihen, että seura näki, että tätä vetämääni prosessia tai projektia kannattaa jatkaa, Grasso toteaa.

– On hieno jatkumo omalla valmennusurallani, että tämä ei jää vain vuoden stintiksi. Se oli mulle tärkeää.

”Tulokset ovat olleet kohtuullisen hyviä”

Grasso sai viime syksynä käsiinsä joukkueen, joka oli pystynyt raivaamaan tiensä sarjaporrasta ylemmäs. Hänen johdollaan sinikeltaiset täyttivät tärkeimmän tavoitteensa eli pystyivät säilyttämään sarjapaikan Kakkosessa.

Se varmistui matemaattisestikin 16. syyskuuta Paraisilla, mutta käytännössä putoamisuhka oli karsistettu jo aiemmin.

Viime lauantaihin asti Pallo-Iiroilla oli vielä mahdollisuudet nousukarsintoihinkin, mutta ne haaveet kaatuivat kotitappioon SexyPöxyille.

– Tulokset ovat olleet kohtuullisen hyviä nousijajoukkueelle, joten tämä on luonnollinen jatkumo, että minä jatkan valmentajana, Grasso arvioi.

Ensi kertaa oikeasti myös tulospaineita

Iirojen miesten edustusjoukkueessa hän oli aiemmin ehtinyt toimia kahdella kaudella apuvalmentajana Kimmo Hörkön apuna.

Miesten edustuksen kopin ovesta hän astui sisään kesällä 2020, kun Hörkkö nousi valmennusvastuuseen Scott Greenin tilalle ja myös Grasso liittyi valmennusryhmään.

Kausi päättyi lopulta putoamiseen Kakkoseen.

– Takana on erilainen kausi kuin mikään tähän asti. Mulla oli kaksi joukkuetta, sillä edutuksen lisäksi myös reservijoukkue oli mun vastuullani. Paljon pelejä, Grasso sanoo.

– Uusi asia oli joukkueen kasaaminen, ja kaikin puolin tässä on ollut opettavainen kausi. Olen joutunut tutkailemaan jalkapalloa vähän laajemmasta näkökulmasta.

Vastuuvalmentajana hän oli ollut aiemminkin, mutta silloin kyse oli ollut juniorijoukkueista.

– Ehkä isoin juttu on tietenkin se, että tässä on oikeasti tulospaineita, mutta mä olen ihan tykännytkin siitä, Grasso toteaa.

Entisen kapteenin sopimus silppuriin kesken kauden

Harjoitusotteluissa Grasson ryhmä takoi maaleja talvikuukausina liukuhihnalta, mutta sarjapeleissä etenkin vieraissa oli aluksi vaikeaa.

Koko kauden aikana Pallo-Iirot on voittanut vain kaksi Kakkosen peliä vieraissa. Kauteen on mahtunut myös kuuden pelin jakso, johon raumalaisille merkittiin viisi tappiota.

– Kun oli kierre päällä, joutui miettimään, miten se käännetään voitoiksi. Siinä joutui miettimään oman metodilogian ulkopuolelta asioita ja muokkaamaan omaa tekemistään, Grasso kertaa.

– Oli siinä kaiken näköistä. Oli sopimuksen purkua ja semmoisia tilanteita, minkä jälkeen alettiin rohkeasti ajaa nuoria pelaajia sisään.

Sopimuksen purku tapahtui hieman ennen heinäkuun puoliväliä. Silppuriin meni joukkueen monivuotisen kapteenin Otto Schultzin kontrahti, joka olisi kattanut vielä tulevankin kauden.

Oliko se kauden suurin ongelma?

– Ehkä ongelmallisin tilanne oli se, että 5–6 kierroksen jälkeen alkoi tulla nenään. Se piti saada käännettyä, Grasso vastaa.

– Ehkä monelle jäi vähän väärä kuva Schultzin keissistä. Hän oli tiistaina aamutreeneissä mukana, ja loppuviikolla sopimus purettiin. Toki se oli mulle uusi asia valmentajana.

Toistaiseksi kaksi sopimuspelaajaa

Päävalmentajan nimen lisäksi Pallo-Iiroilla ei ole vielä muuta kerrottavaa miesten edustusjoukkueen valmennusryhmästä. Pelaajasopimuksista ensi kauteen jatkuvat Elias Ahteen ja Jami Halmisen diilit.

– Kyllä mun täytyy sanoa, että kokonaisuudessaan me olemme pelanneet ihan hyvän kauden. Ihmiset eivät välttämättä muista taustaa, millainen hissijoukkue me olemme olleet. Me olemme edelleen nousijajoukkue, joten kouluarvosana on hyvä, Grasso linjaa.

– Vähän vaikeampia jaksoja, mutta niitä tulee aina. Kaikin puolin solidi esitys, joka luo uskoa ja uskottavuutta tälle projektille. Nyt pystytään kiristämään tavoitetta ensi kaudeksi.

Nahka paksuuntui vuoristoratamaisen vuoden aikana

Aake Rapala hyppäsi vuosi sitten valmennusvastuuseen melko ohuella kokemuksella. Hän oli toiminut yhden kauden verran Pallo-Iirojen naisten edustuksen apuvalmentajana, kun olikin jo aika tarttua vetovastuuseen.

Hän myöntää maksaneensa monella tavalla oppirahoja, mutta ne ovat olleet sijoitus tulevaisuuteen.

Rapala jatkaa samassa roolissa myös ensi kaudella.

– Ei mulla ole missään vaiheessa ollut sellainen olo, että haluaisin tähän lopettaa – varsinkaan, kun tämä vuosi on ollut opettavainen, Rapala sanoo.

– Pikemminkin mulla on nyt entistä kunnianhimoisempi olo päästä ensi kaudeksi vastuuvalmentajaksi, kun tiedän paremmin, mihin pitää keskittyä.

Alku uudessa roolissa ei ollut helppo. Pallo-Iirojen treenirinki oli talvella kapea, ja kausi alkoi tuloksellisesti nihkeästi.

Monta kertaa sinikeltaiset joutuivat poistumaan pelistä maalin tappio niskassaan.

– Mennyt vuosi on ollut lyhykäisyydessään aika vuoristoratainen. Alkukausi oli pelillisesti ja pelaajallisesti aika vuoristorataa. Oli hankaluuksia löytää sitä oikeaa pelitapaa, ja siksi ehkä menetimme alkukaudesta pisteitä, Rapala laskee.

– Meillä on paljon turkulaisia ja porilaisia pelaajia sekä kahden lajin harrastajia. Siitä lähtien, kuinka paljon saadaan kesän kokoonpanolla treenattua, on hiukan haasteellistakin jopa.

Pallo-Iirojen naisilla ei kesälläkään ole yleensä ollut esimerkiksi maalivahtia harjoituksissa. Peleissä ovat torjuneet Ilveksen Loviisa Helminen ja TPS:n Ada Liljeström.

– Staffista on välillä käynyt joku seisomassa maalissa, joten ehkä hyökkääjät eivät ole saaneet oikeanlaista treeniä, Rapala miettii.

– Alkukauden hankaluudet tiivistyivät siihen, että me pelasimme tasaisia pelejä, loimme maalipaikkoja, mutta emme tehneet maaleja. Lisäksi erikoistilannepuolustaminen oli isossa osassa.

12 pistettä meni erikoistilanteisiin

Rapala laskee, että Pallo-Iirot on kauden aikana menettänyt 12 sarjapistettä erikoistilanteisiin.

Ne olisivat olleet tarpeen joukkueen varsinaisen tavoitteen tavoittelussa. Pallo-Iirot lähti hakemaan paikkaa naisten Ykkösen yläloppusarjaan, mikä olisi tarkoittanut selviytymistä neljän parhaan joukkoon.

Raumalaiset olivat viidensiä. Yksi sija ja kuusi pistettä erotti Iirot tavoitteesta.

– Isoimmat jutut itselläni ovat olleet oppia, kuinka paljon mihinkin asiaan täytyy kiinnittää huomiota ja mitkä jutut ovat oikeasti tärkeitä, Rapala toteaa.

– Naisten jalkapallossa tässä ykkösdivarin tasolla puhutaan vahvasti tuloksen tekemisestä eikä niinkään välttämättä aina esimerkiksi pyritä saamaan mahdollisimman paljon junnuja mukaan.

Koska Rapala on ammatiltaan opettaja, hänelle ryhmän johtaminen ja ihmisten kanssa tekemisissä oleminen ei ole uusi asia. Edustusjoukkueen valmentajana rooli on kuitenkin erilainen kuin koululuokassa.

– Suoran palautteen anto, kovan palautteen anto, vaatimustaso – niitä tulee olla enemmän, Rapala näkee.

– Tässä on maksettu tietyissä asioissa ensimmäisen vuoden valmentajan oppirahoja, mutta paljon on nahka paksuuntunut tässä hommassa.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut