Selviytymistaistelu siitä tuli, mutta sitkeä sellainen.
Dynamo Pardubice laukoi 97 kertaa, Lukko 28.
Tshekkilaukauksista maalivahti Samuel Harvey pysäytti 39, Lukon kenttäpelaajat blokkasivat 32.
Kun taistelu oli tauonnut, Äijänsuon jäähallin mediakuutiolla loistivat vierasjoukkueen 2–3 (0–0, 2–1, 0–2) -voittonumerot, mutta niistä huolimatta kotijoukkue juhli jäällä.
Tällä kertaa tappiokin antoi mahdollisuuden juhlia, sillä CHL:n puolivälierissä ei varsinaisesti pelattu voitoista tai pisteistä vaan yhteismaaleista. Kahden maalin etumatkalta toiseen osaotteluun lähtenyt Lukko piti lopulta pintansa ja rynnisti välieriin yhteismaalein 8–7.
Näkyvimmän sankarinsa raumalaiset kaivoivat sairastuvalta. Keskushyökkääjä Harri Kainulainen oli pelannut edellisen kerran 27. syyskuuta.
Tuolloin peli päättyi pahaan käsivammaan, joka vei kahden ja puolen kuukauden sairauslomalle.
Maanantaina Kainulainen pääsi ensimmäistä kertaa vammansa jälkeen joukkueharjoituksiin ja oli niiden jälkeen niin puhki, että halusi antaa haastattelun istualtaan.
Tiistaina ei jalka painanut, vaan Kainulainen tykitti kahdesti kiekon Pardubicen verkkoon.
– No välillä näinkin. Niitä harvemmin tulee, joten kyllähän nuo hyvältä tuntuivat, Kainulainen totesi ja pyöräytti samalla huvittuneena silmiään.
Hän vei toisessa erässä kotijoukkueen yhteistuloksessa jo kolmen maalin karkumatkalle upottamalla kiekon suorasta luistelusta ylänurkkaan.
Pardubice tuli samassa erässä tasoihin Peter Ceresnakin ylivoimaosumalla, mutta vielä ennen erätaukoa Kainulainen ohjasi Tarmo Reunasen passin verkkoon.
– Semmoinen nousujohteinen peli tämä oli meiltä. Ensimmäisessä erässä olimme aika pulassa, mutta selvisimme tuloksen valossa kuivin jaloin, Kainulainen kertasi.
– Toisessa erässä saimme juonesta kiinni, mutta sitten taas tuo lopun kahdeksan minuuttia… meinattiin sössiä, mutta saatiin tarvittava ja ollaan nyt neljän joukossa.
Lopussa kiekko ei juuri Pardubicen päädyssä edes käynyt, kun vierasjoukkue järjesti ilman maalivahtia hurjan myllyn.
Se tuotti kaksi maalia, kun Adam Musilin ja Tomas Hykan vedot upposivat maaliin.
– Ruvettiin varmaan pelaamaan pelikelloa pois. Kaveri tarvitsi maalia ja niillä oli kuusi kentällä, ja meiltä meni roiskimiseksi, Kainulainen myönsi.
– Totta kai kaveri löi kaiken likoon tuollaisessa tilanteessa, jossa saattaa menossa olla viimeiset pelit CHL:ssä. Ja nyt olikin.
Jo puolivälierävaiheessa koko Suomen CHL-toivo lepäsi Lukon harteilla. Viime kaudella mestaruuspysti päätyi Tapparan haltuun.
Raumalaisten toive tempun uusimisesta elävät edelleen.
– Jotenkin sitä ei vielä hiffaa, että tässä ollaan neljän joukossa. Ei tässä oikein kerkeä funtsia, mikä sijoitus on. Nämä ovat ylipäänsä hienoja kokemuksia pelaajille, kun pääsee pelaamaan muiden maiden huippujengejä vastaan, Kainulainen summasi.
– Mutta matka on vielä kesken.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.