Saksan koripallomaajoukkueen päävalmentaja Gordon Herbertin oli tarkoitus käyttää lauantainen lentomatka Suomeen ottelunauhojen katsomiseen ja maanantain MM-karsintaotteluun valmistautumiseen, mutta siitä ei tullut mitään. Syynä oli samalle lennolle osunut entinen jääkiekkoilija.
– Calgary Flamesin entinen maalivahti Karri Rämö oli samalla lennolla. Keskustelin Karrin ja hänen agenttinsa kanssa kaksi tuntia jääkiekosta. Hän taisi yllättyä siitä, miten paljon tiedän jääkiekosta, Herbert hymyili helsinkiläisessä hotellissa sunnuntaina.
Herbert on tienannut elantonsa pelaamalla ja valmentamalla koripalloa yli 40 vuotta, mutta hänen suosikkiurheilulajinsa on edelleen jääkiekko. Herbert varttui Kanadan Pentictonissa ja pelasi 15-vuotiaaksi asti jääkiekkoa.
– Nykyisessä työssäni olen ensimmäistä kertaa katsonut enemmän koripalloa kuin jääkiekkoa. Joskus herään edelleen kolmelta tai neljältä aamulla katsomaan Vancouver Canucksin peliä, Herbert kertoo.
Suomen kokoonpano on jääkiekkokeskusteluissa hurahtaneen lentomatkan takia Herbertille arvoitus, mutta hänen omakin kokoonpanonsa on poikkeuksellinen, sillä Saksa antaa maanantain viimeisessä MM-karsintapelissä Espoossa näyttöpaikkoja nuorille pelaajilleen.
– Ja mukavinta on, että tiistaina minulla on vain kolmen ja puolen tunnin ajo kesäpaikkaani Pyhämaalle, Herbert sanoo.
"Pidä kiinni siitä mihin uskot"
Herbert pelasi yliopistopelinsä 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa Idahossa ja tarjoutui vuonna 1982 Kotkaan, mutta KTP:llä oli jo Larry Pounds, yksi kaikkien aikojen parhaista Suomeen saapuneista ulkomaalaisvahvistuksista.
Herbertin käsityksen mukaan kotkalaiset kuitenkin suosittelivat häntä Hyvinkään Tahkoon, mistä alkoi Herbertin vuodesta 1994 asti jatkunut pelaajaura Suomen pääsarjassa.
– Suomessakin kävin katsomassa usein jääkiekkopelejä. Ja Uudessakaupungissa menin viikonloppuisin ulkojäille pelaamaan höntsäkiekkoa, Herbert muistelee.
Pelaajana Herbert ehti vaikuttaa myös yhden nykyisen Suomen maajoukkueen pelaajan isän saapumiseen Suomeen. Herbert suositteli joukkueelleen Forssan Koripojille Kanadan maajoukkueesta tuntemansa Gerry Besselinkin pestaamista vuonna 1989.
Besselink tuli ja jäi Suomeen, ja hänen poikansa Max Besselink, 20, teki perjantaina MM-karsintadebyyttinsä ottelussa Israelia vastaan.
– Gerry on paras ystäväni. Nuorena valmentajana mietin paljon työn epävarmuutta, mutta Gerry neuvoi minua, että pidä kiinni siitä mihin uskot. Jos putoat, putoat sen kanssa mihin uskot. Se on yksi parhaista neuvoista valmentajalle.
"En ollut valmis valmentamaan"
Ennen pelaajauransa päättymistä Herbert oli saanut Suomen kansalaisuuden sekä urheilupsykologian maisterin tutkinnon Jyväskylän yliopistosta. Hän siirtyi suoraan pelaajasta valmentajaksi.
– Kun aloin valmentaa, en ollut valmis valmentamaan. Nykyään en tee valmentajana enää mitään samaa kuin silloin. Itse asiassa en tee mitään samaa kuin vielä seitsemän vuotta sitten. Yritän koko ajan kehittyä ja oppia uutta.
Herbert sanoo hyötyneensä valmentajana siitä, että pelasi myös Kanadan maajoukkueessa, jossa hän oli kymmenes tai yhdestoista mies, ei seurajoukkueen tavoin joukkueen tärkein korintekijä.
– Se auttoi minua ymmärtämään, mikä on yhdennentoista tai kahdennentoista miehen merkitys joukkueessa. Se auttoi minua paljon valmentajana.
Kanadan maajoukkueen mukana Herbert hankki Los Angelesin olympialaisista 1984 muiston olympiakullan voittaneen Yhdysvaltojen ja kaikkien aikojen koripalloilijan Michael Jordanin kohtaamisesta.
– Minun muistini mukaan laitoin kaukoheiton Jordania vastaan sisään. (Yhdysvaltain valmentaja) Bobby Knight nousi pystyyn ja heristi nyrkkiään Jordanille, joka otti yhden pompautuksen ja donkkasi päälleni, Herbert nauraa.
Kanadan maajoukkueen mukana Herbert kertoo tutustuneensa kanadalaiseen urheilupsykologian tohtoriin Peter Jenseniin, jolla oli oma versionsa sanonnasta "There is no 'I' in team" eli joukkueessa ei ole minää.
– Peter sanoi, ettei se pidä paikkaansa. Joukkue tulee ensin, mutta me tarvitsemme myös yksilöiden lahjat. Se oli yksi parhaista neuvoista, jonka olen saanut.
Herbert sanoo esittävänsä jokaiselle uudelle pelaajalle kaksi kysymystä.
– Kysyn voinko olla rehellinen, ja kysyn voiko sinua valmentaa. Siitä lähdemme.
Suoritustavoitteita tärkeämpänä Herbert pitää joukkueen identiteetin rakentamista. Miten joukkueen identiteetti rakennetaan?
– Se lähtee pelaajista ja valmentajista. Maajoukkueessa jaoin pelaajat neljän henkilön ryhmiin, joissa he työstivät teemoja. Puhumme paljon identiteetistämme, siitä millaisia haluamme olla. Jokaisen pelin jälkeen kysymme, olimmeko kovia, millaista kommunikaatiomme oli ja olimmeko yhtenäinen joukkue. Tämä on se, mitä haluamme kehittää.
Herbert on 64-vuotias, mutta sanoo tuntevansa olonsa 50-vuotiaaksi.
– Muutama vuosi sitten ajattelin, että lopetan valmentamisen. Olin jäänyt junnaamaan paikoilleni Frankfurtissa ja jouduin kahteen selkäleikkaukseen, mutta pääsin siitä yli ja nyt tuntuu, että haluan jatkaa. Rakastan työtäni Saksan maajoukkueessa. En ole korottanut kertaakaan ääntäni maajoukkueessa. Kun kerroin sen (Bonnin päävalmentajalle) Tuomas Iisalolle, hän ei uskonut minua, Herbert sanoo ja hymyilee.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.