Huhtikuun lopulla selvisi, että SalBa saa Opetus- ja kulttuuriministeriöltä 15 000 euroa seuratukea. Kuukautta myöhemmin raumalaisseura tiedotti hakevansa tuen turvin puolipäiväistä seuratyöntekijää.
Nyt sellainen on löytynyt, mutta hänen panoksensa SalBalle on enemminkin tuplat kuin puolet.
Uusi seuratyöntekijä on Mikko Immonen, joka siirtyy samalla pelaamaan SalBan miesten edustusjoukkueeseen Suomisarjaan.Matin ja Tepon mukaan kaiken takana on nainen, niin tämänkin kuvion.
– Käytännössä kuvio meni niin, että kun oma pääsarjaura jäi päättyneen kauden jälkeen, niin tyttöystävän kanssa sovittiin, että tästä eteenpäin mennään hänen ehdoillaan. Tyttöystävä valmistui psykologiksi ja sai työpaikan Raumalta, kertoo Immonen, joka vastaa vielä puhelimeen kotoaan Tampereelta.
Pesti Raumalla alkaa 1. elokuuta. Linkki SalBaan oli puolustaja Niko Kaerla, joka pelasi viime kaudella Immosen kanssa Nokialla.
– Neuvottelut kestivät vähän pidempään, mutta käytännössä aika helposti saatiin SalBan kanssa yhteinen sävel siitäkin, että kannattaa jatkaa pelaamista.
Selkä ei kestänyt enää pääsarjapelejä
26-vuotiaan Immosen pitäisi olla kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle kova vahvistus. Hän on pelannut yhteensä 166 liigaottelua KooVeen, Happeen ja Nokian KrP:n riveissä. Pisteitä on kertynyt reilusti pinna per peli -tahtia, yhteensä 117+96=213.
Ulkomaillakin Immonen on piipahtanut, Sveitsissä Klotenissa.
Asiassa on vain yksi mutta, ja se on hyökkääjän selkä. Huhtikuussa Immonen ilmoitti salibandysivusto Pääkallo.fin haastattelussa, että pääsarjaura päättyy, koska ”hän haluaisi kävellä omin jaloin vielä 40-vuotiaana”.
– Kun kausi loppui, kävin magneetti- ja röntgenkuvauksissa ja juttelin sen jälkeeen fysiatrin kanssa. Tuomio oli sillä tavalla helpottava, että periaatteessa selkä ei voi mennä enää pahemmaksi, mutta kuormitusta täytyy tarkkailla. Pääsarjapelit eivät olleet enää mahdollisia, Immonen taustoittaa.
Mutta jos pelaaminen Salibandyliigassa ei ole mahdollista, miten se onnistuu SalBassa ja Suomisarjassa?
– Käytännössä se ero mun tapauksessa on kuormitus, Immonen vastaa.
–Vaikka pelin tempo ei ole ihan sama kuin liigatasolla, en näe tässä pelin sisältöä merkittävänä asiana, vaan harjoittelumäärän ja sen, miten kehoa on aikaa huoltaa pelaamisen ulkopuolella. Helpottaa elämää, kun ei tarvitse käydä joka päivä oman pään sisäistä taistelua siitä, että selkä on kipeä.
Nuoret pojat ohi oikealta ja vasemmalta
On selvää, että ilman uraa varjostaneita selkävaivoja aikansa superlupauksesta olisi voinut tulla aivan tähtikategoriankin pelaaja.
Immonen murtautui jo 17-vuotiaana KooVeen liigajoukkueeseen ja iski 22 ottelussa liigauransa ennätyspisteet 27+17=44. Kaulaan ripustettiin kauden päätteeksi pronssi, uran ainut SM-mitali.
On kuitenkin ollut aikoja, jolloin Immonen on tehnyt alkulämmöt omilla ohjelmillaan ja loppuverryttelyt selällään maaten.
– Viime vuosina kehittävä treenaaminen on jäänyt ja se näkyi niin, että nuoret pojat alkoivat juosta ohi oikealta ja vasemmalta.
Onneksi omat vahvuudet eivät perustu juoksemiseen, vaan pelilukemiseen. Pystyin loppuun asti hyvällä mielellä olemaan mukana ja täyttämään paikkani, Immonen toteaa.
Tuolla pelisilmällä hän toivoo säväyttävänsä myös SalBassa.
– Toivon pystyväni tuomaan hyökkäyspäähän sellaista, mitä ei välttämättä ihan jokainen pysty tarjoamaan. Koitetaan luovilla ratkaisuilla, näyttävillä suorituksilla ja pelisilmällä erottua joukosta, Immonen linjaa.
SalBan joukkueen Immonen sanoo olevan itselleen vieras, mutta Kaerlan kautta hän on saanut lupaavan vaikutelman.
– Ulkopuoleltakin näkyy, että hommia tehdään ihan tosissaan. Ei Suomisarjasta taida löytyä joukkuetta, joka yhtä paljon treenaisi ja tekisi duunia. Uskon, että voisimme taistella vaikka nousustakin, mutta peli sen sitten lopulta näyttää.
Työstä salibandyn parissa kiitollinen
Immosen työnkuvaan SalBan seuratyöntekijänä kuuluu C2-poikien valmentaminen ja salibandykou- lujen vetäminen.
Urheilutoimenjohtaja Joni Rokosan mukaan Immosen paketti rakennettin seu- ratuen lisäksi sponsoreiden avulla.
– En oikeastaan halua erotella, kumpi on tärkeämpää, pelaaminen vai valmentaminen. On tosi hienoa olla lasten kanssa ja auttaa heitä omalla kokemuksella ja tietotaidolla, mutta olen SalBalle myös tosi kiitollinen, että saan jatkaa vielä harrastusta ja nähdä uuden sarjatason, Immonen sanoo.
Pääsarjauran päättymisen hetkellä päällimmäisenä mieleen nousee juuri kiitollisuus.
– Ylipäätään olen saanut tehdä kymmenen vuotta korkeimmalla tasolla enemmän tai vähemmän työkseni lajia, jota rakastan. Siitä pitää olla äärettömän kiitollinen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.