Vaasan Sportin maalinsuulla seisoo ensi kaudella mielenkiintoinen tapaus, kun Sami Aittokallio, 25, sorvasi keväällä sopimuksen Vaasaan. Ilves-kasvatti Aittokallio on nähnyt nuoresta iästään huolimatta jo paljon: mies lähti parikymppisenä Pohjois-Amerikkaan, missä hän vietti kolme vuotta Colorado Avalanchen organisaatiossa. Sen jälkeen Aittokallio on torjunut liigassa Kärpissä ja Tshekissä HC Sparta Prahassa. Tamperelaislähtöinen veskari on saanut kulkea pari viime kautta tutkan alla, mutta nyt hän on valmis tekemään paluun parrasvaloihin.
Olet viettänyt viime kaudet suurissa seuroissa, mutta nyt valitsit Sportin. Miksi näin?
– Sport on urani kannalta pelillisesti hyvä vaihtoehto. Saan varmasti torjua paljon ja onnistuessa on vastuutakin luvassa. Pääsen todellakin mittaamaan oman tasoni, ja juuri sitä halusinkin, Aittokallio avaa siirron taustoja.
Eli Sport toimii ponnahduslautana suurempiin seuroihin ja suurempiin sarjoihin?
– Kyllä minun tavoitteeni ovat korkeammalla. Pohjois-Amerikka kiinnostaa edelleen! Pääasia on, että pääsen ottamaan itsestäni kaiken irti ja nähdä, mikä on rajani jääkiekkoilijana.
Pelasit Pohjois-Amerikan vuosina pari ottelua NHL:ssä. Miksi läpimurto jäi tekemättä Coloradossa?
– Silloin minusta tuntui, että olen valmis NHL:ään, mutta jälkeenpäin ajateltuna en ollut. NHL:ssä kaikki on pienestä kiinni, ja näyttöpaikat ovat harvassa. Jos onnistut näyttöpaikassasi, niin saat varmasti uusia mahdollisuuksia. Jos pelaat kahden suunnan sopimuksella, niin ylöspääsy vaatii NHL:ssä pelaavalta maalivahtikaksikolta loukkaantumisia, ja se paikka pitää pystyä käyttämään. Siellä ei anneta montaa tilaisuutta ilmaiseksi.
Pelasit kaksi hyvää kautta farmissa, minkä jälkeen pelimääräsi laski, kun AHL:ssä tilillesi tuli ainoastaan 16 ottelua ja jouduit hakemaan vauhtia myös farmin farmista, ECHL:stä. Mistä kolmannen kauden ongelmat johtuivat?
– Se onkin paha kysymys. Pelaamiseni tuntui hyvältä ja voitin enemmän otteluita kuin hävisin, mitä ei voi sanoa kaikista meidän maalivahdeista. Voitin pelejä, mutta en saanut jatkaa maalilla. Pahimmillaan siinä tuli oltua pari kuukautta pelaamatta minuuttiakaan.
Kyse oli siis jostain muusta kuin peliesityksistä?
– En tiedä, mutta jo harjoitusleirillä huomasin, että jokin on oudosti. Minulle ei enää puhuttu samalla tavalla kuin aiemmin. Mutta en kyllä osaa sanoa, että oliko pelaamattomuuteni tietoinen päätös heiltä.
– Sen kauden aikana tapahtui outoja asioita. Kerran Coloradossa loukkaantui molemmat maalivahdit, ja minä sain kutsun ylös yhdessä Calvin Pickardin kanssa. Olin ylhäällä noin viikon, ja sitten lähdin takaisin farmiin, jossa pelasin yhden ottelun voittaen sen. Mutta kun Pickard lähetettiin alas, minä jouduin lähtemään ECHL:ään, joten tipuin yhtäkkiä nokkimisjärjestyksessä.
Pohjois-Amerikan vuosien jälkeen palasit Suomeen ja siirryit Kärppiin kahdeksi kaudeksi. Ensimmäinen kärppäkausi sujui hyvin, mutta toisella kaudella jäit kakkosmaalivahdin rooliin. Mikä oli syy siihen?
– En mielestäni pelannut huonosti. Se ei ollut mikään pohjanoteerauskausi. Monet tasaiset pelit kuitenkin vain kääntyivät maalin tappioiksi. Monesti päästin vain kaksi maalia ottelussa, mutta silti hävisimme ottelun joko varsinaisella peliajalla tai jatkoajalla. Meillä oli maalinteko-ongelmia.
– Ja totta kai "Rynkky" (Jussi Rynnäs, Kärppien toinen maalivahti), pelasi huippukauden, mikä vaikutti peliaikaani. Kun hän alkoi napata voittoja, niin on ymmärrettävää, että hänet heitetään silloin jatkossakin maaliin.
Kärppien valmennukseen kuului tuolloin oululaisten nykyinen pääkäskijä Mikko Manner. Näitkö jo tuolloin, että "Mambasta" tulee mestarivalmentaja?
– Näin! Ainut kysymysmerkki oli se, että pystyykö hän myymään ideansa pelaajille. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että pystyi.
Olisitko halunnut jatkaa uraasi Kärpissä?
– Kärpät tarjosi minulle jatkoa, ja siitä oli vaikea kieltäytyä. Mutta minä halusin saada mahdollisimman paljon pelejä ja nähdä jotain uutta. Sitten tulikin mahdollisuus siirtyä Prahaan.
– Minun ajattelumaailmaani kuuluu kuitenkin se, että kehittyäkseen pitää päästä pois omalta mukavuusalueelta. Oulussa on ihmisen hyvä olla, joten siinä olisi ollut vaarana liiallinen mukavoituminen, milloin helposti alkaa luistaa erilaisista asioista.
Miten uskalsit lähteä Tshekin liigaan, joka ei ole tunnettu varsinaisena maalivahtitehtaana? Eikä sarjan tasokaan pitäisi päätä huimata?
– Prahan joukkue oli minulle tuttu CHL-peleistä, joten tiesin tasosta jotain. Tiesin, että menen taitavaan ja laadukkaaseen sarjaan, jossa saan torjua paljon kiekkoja.
Millaista kiekkoa Tshekin liigassa pelataan?
– Todella hyökkäysvoittoista. Puolustuspelissä siellä riittää tekemistä. Monesti sain torjua 2 vs. 0 -hyökkäyksiä, ja jokaisessa pelissä tuli vastaan keskimäärin noin kolme läpiajoa. Siellä ei voi luottaa viisikkopuolustukseen samalla tavalla kuin Suomessa, ja se kehittikin minun pelinlukutaitojani.
Kauden loppu ei ollut ilmeisesti mukavimmasta päästä?
– Ei ollut. Meidän joukkue jäi kauden jälkeen Prahaan harjoittelemaan neljäksi viikoksi, koska pelimme loppuivat ilmeisesti liian aikaisin. Harjoitusten jälkeen piti sitten katsoa yhdessä Tshekin liigan pudotuspelejä televisiosta. Lopulta päätin, että sohvalla istumisen sijaan käytän senkin ajan hyödyksi, ja painelin sitten puntille.
Oliko tämä seuran keino yrittää purkaa pelaajasopimuksia säästääkseen palkoista?
– En tiedä, mutta olen kuullut tällaista tapahtuvan.