Sami Lähteenmäki pelasi uransa kahdeksan viimeistä kautta länsirannikolla, ensin Ässissä, sitten Lukossa ja sitten taas Ässissä. Nyt ura ammattilaisjääkiekkoilijana on ohi.
– Ei kauhea hinku ole ollut pelaamaan, kun kävi sillä tavalla onnekkaasti, että pääsin kesällä sisään kouluun, Lähteenmäki toteaa.
– Tarvitseeko sitä lopettamista mitenkään julistaa? Ei nyt ainakaan kauheaa hinkua ole enää pelata.
Lähteenmäki aloitti syksyllä sähkötekniikan opinnot Tampereen yliopistossa ja aikoo suhtautua niihin samalla kuin aikanaan jääkiekkoiluun.
– Saa käyttää sen saman ajan ja enemmänkin kuin urheiluun, hän muotoilee.
Vaivat alkoivat haitata pelaamista
Se on paljon sanottu, sillä esimerkiksi Lukko-vuosinaan Lähteenmäki oli tuttu näky Äijänsuon talviharjoitteluhallilla siinäkin vaiheessa päivää, kun joukkuekaverit olivat jo kotona.
Hän myös käytti henkilökohtaista fysiikkavalmentajaa eli Suomen Urheiluliiton nykyistä toimitusjohtajaa Harri Aaltoa harjoittelunsa tukena.
– Tuo on silti erilaista. En ole hetkeen ollut koulussa, Lähteenmäki huomauttaa.
Hänen nimensä on keikkunut alkusyksyllä työttömistä jääkiekkoilijoista kirjoitetuissa jutuissa. Moni kokenut liigapelaaja on edelleen ilman pelipaikkaa, mutta 31-vuotiaan Lähteenmäen uraa ei päättänyt korona.
– Rupesi vähän olemaan vaivoja. Olisin pystynyt pelaamaan, mutta se oli vähän sellaista, että en pystynyt olemaan niin hyvä kuin olisi ollut potentiaalia, hän luonnehtii.
Uran ainoat täydet liigakaudet Lukossa
Viimeiseksi jääneellä liigakaudellaan Lähteenmäki pelasi Ässissä 37 ottelua tehoin 2+11=13. Kaudella 2018–19 pelejä tuli loukkaantumisten takia vain 15.
Viimeiset ja ammattilaisuransa ainoat täydet kaudet hyökkääjä pelasi Lukossa 2015–17. Koko Lukko-jaksolla häneltä jäi väliin vain yksi peli, eikä silloinkaan kyse ollut loukkaantumisesta tai sairastumisesta.
– En mä oikein tiedä, onko se sattumaa vai ei. Vaikea sanoa, Lähteenmäki toteaa.
– Semmoinen juttu ainakin pitää huomioida, että Porissa sain enemmän peliaikaa. Peliminuutit olivat suuremmat kuin Raumalla, joten pelasin varmasti useammin väsyneenä. Ei tässä silti ole tieteellistä faktaa taustalla.
Tämän kauden ainut peli Ässät–Lukko
Lähteenmäki on Riihimäen Nikkarien kasvatti, joka pelasi viimeiset juniorivuotensa HPK:ssa ja murtautui hämeenlinnalaisseurassa myös liigapelaajaksi.
Hän koukkasi Mikkelin kautta, mutta päätyi lopulta länsirannikolle jäädäkseen. Edelleen mies asuu Porissa, vaikka hänellä on yöpymismahdollisuus myös Tampereella.
Lähteenmäki on sinut uransa päättymisen kanssa ja seuraa edelleen jääkiekkoa. Paikan päällä hän on käynyt tällä kaudella katsomassa vain yhden pelin, joka sopivasti sattui olemaan lokakuun lopulla pelattu Ässät–Lukko.
– Täytyy sanoa, että se oli ihan vahinko. Hakasen Timo ehdotteli, että pitäisi mennä katsomaan joku peli. Siinä mielessä se oli ihan vahinko, Lähteenmäki naurahtaa.
Historiasta johtuvaa vastakkainasettelua
Koronarajoitusten takia katsomossa oli tuolloin huomattavasti väljempää kuin niissä Satakunnan derbyissä, joissa Lähteenmäki oli pelaajana mukana.
Ensimmäiset paikallispelinsä hän pelasi patapaidassa Ässien mestaruuskaudella 2012–13.
– Ensimmäiset kerrat olivat sellaisia, että oli ihan kiva nähdä, mitä se on, Lähteenmäki toteaa.
– Ensimmäisillä kerroilla sitä on vaikea sisäistää, jos ei ole kokenut sellaista aikaisemmin eikä ole nähnyt, mitä se merkitsee kannattajille.
Mitä Lukon ja Ässien välinen hegemonia-asetelma sitten merkitsee?
– Sillä on historiasta johtuvaa vastakkainasettelua. Nykypelaajan kulmasta katsottuna on eroa, onko kannattaja vai pelaaja, Lähteenmäki kuvailee.
– Kannattajille se on edelleen erittäin iso juttu. Pelaajan vinkkelistä katsottuna niitä alkaa olla tosi paljon.
Paikallispelejä pelataan paljon
Lähteenmäki huomauttaa, että Lukko ja Ässät kohtaavat yleensä pari kertaa jo harjoituskaudella. Kun siihen lyödään päälle runkosarjan pelit, kasassa on jo iso nippu kohtaamisia.
– Sekin vaikuttaa, että tästä on tullut ammattilaissarja, jos verrataan tosi pitkälle menneisyyteen. Tähän on tullut mukaan raha, Lähteenmäki huomauttaa.
– Se tekee pelaajan kannalta sen, että oman kylän poikia ei joukkueissa niin paljon enää ole.
Erityisiä pelejä Lukon ja Ässien kohtaamiset joka tapauksessa Lähteenmäenkin silmin olivat. Lopella varttunut hyökkääjä myöntää, että ensimmäiset pelit Lukon paidassa Ässiä vastaan jännittivät.
Samalla tavalla jännitys puski esiin, kun hän palasi Ässiin ja kohtasi taas Lukon.
– Ja kyllähän se, että kun menet peliin ja siellä on hirveä meteli, niin kyllähän se alkaa jännittää, Lähteenmäki myöntää.
– Yleensä se tarkoittaa, että kun on enemmän tunnetta, on enemmän yritystä. Vaikka olet yhtä väsynyt kuin tiistaipelissä Lappeenrannassa, niin jaksat eri tavalla yrittää.
Ketjukaverien huudot hukkuivat
Tiivis tunnelma voi vaikuttaa toisellakin tavalla suoritukseen:
– Kun on oikein kova meteli, jäällä ei kuule ketjukaverien huutoa. Yleensä kuulet, kun omat puhuvat, ja se auttaa sun peliäsi, Lähteenmäki valottaa.
– Kovassa metelissä olet yksin. Silloin sun pitää tietää, missä ne omat ovat.
Lähteenmäki ei koskaan varsinaisesti odottanut paikallispelejä, vaikka hän niitä mielellään pelasikin.
– Siinä kävi usein niin, että tuli hallille ja huomasi että oho, onpas täällä porukkaa ja meteliä. Siitä tuli aina hyvä fiilis.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.