Kesällä 2020 Samuli Piipponen oli työtön jääkiekkoilija. Sopimus Jukureihin oli päättynyt keväällä, ja samaan aikaan koronaviruspandemia oli muokannut pelaajamarkkinoita. Seurat eivät uskaltaneet palkata pelaajia, ja moni muukin oli samassa tilanteessa kuin Piipponen.
Isokokoinen puolustaja oli samoihin aikoihin saanut valmiiksi myös opintonsa ammattikorkeakoulussa, mutta hän ei kokenut, että vielä olisi aika siirtyä pysyvästi metsätaloustöihin.
Hän halusi edelleen pelata ammatikseen jääkiekkoa.
– Treenasin yksin. Sain treenata niin, että kuuntelin kroppaani ja pidin vapaapäivän silloin kuin tuntui parhaalta. Fysiologisten lainalaisuuksien mukaan tein niitä ohjelmia.
Sadan kilometrin polkupyörälenkkejä
Mies treenasi kovaa. Parhaimmillaan tai pahimmillaan hän polki sadan kilometrin pyörälenkkejä.
– Oliko se sitten itsensä rankaisua? Purin omaa pahaa oloani harjoitteluun, Piipponen kertoo.
– Se kesä meni ilman sen kummempia henkisiä paineita, mutta kun jengi meni elokuussa jäälle, alkoivat omat stressitasot nousta.
Piipponen joutui treenaamaan yksin marraskuuhun asti. Jaakko Haartin loukkaantuminen sai Jukurit kutsumaan tutun puolustajan apuun.
Piipponen solmi aluksi kahdeksan viikon sopimuksen, jota sittemmin jatkettiin loppukauden mittaiseksi.
– Kun sain sen paikan Jukureista, olin henkisesti ja fyysisesti niin valmis kuin ikinä voin olla. Siitä olen ylpeä, että olin paremmassa kunnossa kuin ikinä, Piipponen painottaa.
– Kun menin Jukureihin, ehdin vetää yhdet treenit ja pelasin sen jälkeen kolme peliä neljään päivään. Tämä on niin kova sarja, että se ei olisi ollut mahdollista, jos en olisi ollut kunnossa.
Tuhkimotarina päättyi kevään mestaruusjuhliin
Sopimus Jukureihin oli kuitenkin vain väliporras suorastaan uskomattomassa tarinassa. Aivan siirtorajan kynnyksellä tuli mahdollisuus, johon Piipponen tarttui saman tien lujaa.
Sarjan kärkijoukkue Lukko tarjosi loppukauden sopimusta.
– Pelasin riittävän hyvin, että pääsin Lukkoon. Ja miten se sitten päättyi – sen kaikki täällä asuvat ainakin muistavat, Piipponen virnistää.
Se päättyi mestaruusjuhliin. Kaiken lisäksi Piipponen pystyi ottamaan Lukosta ison roolin, ja pudotuspeleissä hän luuti joukkueen ykköspakkiparissa.
Se oli tuhkimotarina pelaajalle, joka kauden alussa ei löytänyt pelipaikkaa mistään.
– Siksi se tuntuikin niin jumalattoman hyvältä.
Aikanaan kuusi vuotta loukkaantuneiden kirjoissa
Seuraavaa kesää Piipposen ei tarvinnut stressata pelipaikkansa takia. Lukko teki miehelle jatkosopimuksen, ja hän sai keskittyä tulevaan levollisesti.
– Ihan täysin eri fiilis, Piipponen maistelee.
– Nyt olen lisäksi saanut olla useamman vuoden terveenä. Olin kuusi vuotta putkeen loukkaantunut, ja se oli melkoista titaanien taistelua, että tuleeko tästä enää yhtään mitään.
Ennen Lukko-siirtoaan Piipponen pystyi pelaamaan kolme käytännössä täyttä kautta Jukureissa. Kaudet 2008–14 puolestaan menivät pienillä ottelumäärillä, vaikka mies pystyi SaiPassa liigadebyyttinsä tekemäänkin.
– Nyt fyysinen kunto on niin paljon parempi kuin joskus, ja se tuo itseluottamusta.
Tällä kaudella jo yli 26 minuutin peliaikoja
Tällä kaudella vastuu sinikeltaisissa ei ole ainakaan vähentynyt. Piipponen on jatkanut ykkösparissa ja kellottanut yli 26 minuutin peliaikoja jo ennen koronatartuntojen aiheuttamaa poikkeustilannettakin.
Piipponen välttyi koronalta ja on ollut viime peleissä Lukon johtavia pelaajia. Tiistaina mieheltä nähtiin CHL-pelissä komea maalikin.
– Nyt olen tietysti saanut pelata aika paljon, ja silloin pitäisi myös pystyä vastuuta kantamaan. Olen yrittänyt oman panokseni antaa, Piipponen sanoo.
Kun Lukko on pelannut nuorella ryhmällä, 28-vuotias Piipponen on selvästi noussut myös henkisten johtajien joukkoon, käyttänyt ääntään ja tsempannut pelikavereitaan.
– Tämä on tulosurheilua. Haluan priorisoida sen, että kaikki tehdään tuloksen eteen. En henkilökohtaisesti ole tyytyväinen, vaikka olen mielestäni pelannut hyvin. Ei riitä.
Sitkeästi jatkoajoille, mutta ilman voittoja
Viime viikolla Lukko pelasi kolme liigapeliä varamiehisenä ja vajaalla kokoonpanolla. Jokaisen pelin raumalaiset puristivat jatkoajalle, mutta joka kerta lopputulos oli tappio.
Tasapeliin päättyi myös tiistain CHL-kamppailu EHC Müncheniä vastaan.
– Mä olen ollut terveenä ja ainahan se on kiva, kun saa pelata paljon. Vähän repaleinen kokoonpano meillä kyllä on ollut, Piipponen toteaa.
– Se on kuitenkin ollut asia, johon ei ole pystynyt vaikuttamaan. Kaikki resurssit on yritetty kääntää olennaiseen. Korona on mitä on, ja viranomaiset kyllä määräävät, miten pitää toimia.
Vastoinkäymiset ovat vahvistaneet
Viranomaiset määräsivät ensin karanteenin, minkä takia kolme Lukon peliä peruttiin tai siirrettiin. Kun karanteeni oli ohi, toistakymmentä pelaajaa puuttui edelleen vakiokokoonpanosta.
Silti piti pelata.
– Ensireaktio oli, että voi hemmetti, meitä on näin vähän. Mutta näkisin, että nämä vastoinkäymiset ovat kyllä vahvistaneet meitä, Piipponen arvioi.
– Ensireaktio oli shokki, mutta sen jälkeen oli pakko puristaa ja pelata vähän normaalia simppelimmin.
Tiistain CHL-pelissä Lukon kokoonpanossa nähtiin kaksi kentällistä A-junioreja, mutta perjantain liigamatsissa on odotettavissa ainakin Anrei Hakulisen, Pavol Skalickyn, Thomas Gregoiren, Sami Päivärinnan ja Iivari Säkkisen paluu kaukaloon.
Tuolloin Lukko kohtaa Ässät.
– Vähän tuossa harjoituksissa jo katsottiin tulevaa. Pelaajat odottavat ja koko Lukko-yhteisö odottaa sitä peliä, Piipponen kommentoi.
Lukolla kymmenen pelin voittoputki paikallisissa
Liigassa Lukko on kolmen ottelun tappioputkessa, ja kahdeksasta viime pelistä raumalaiset ovat voittaneet vain yhden.
Paikallispeleissä asetelma on kuitenkin ollut jo pitkään selvä: Lukko on hallinnut niitä täysin. Raumalaiset ovat Ässiä vastaan kymmenen pelin voittoputkessa, jossa pisteet ovat menneet 30–0.
Tämän kauden Satakunnan derbyissä maaliero on Lukolle 11–1.
– Sen tiesin, että monta niitä on. Perjantaina tulee yksi lisää. Siitä lähdetään, Piipponen ilmoittaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.