Suomalaisen urheilevan naisen euro on vain kolme senttiä.
Asia selvisi ennen joulua, kun Yle Urheilu teki laajan tasa-arvoselvityksen yhdessä Norjan ja Ruotsin yleisradioyhtiöiden kanssa.
Suurimmillaan tuloerot ovat palloiluissa. Suomalaisen naisen euro oli heikoin jääkiekossa, vain 0,3 senttiä miehen eurosta.
Pyeongchangin olympialaisissa tilanne on kuitenkin täysin toinen. Suomalaiset miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia, mitä tulee menestysbonuksiin.
Jääkiekkomaajoukkueen olympiakulta tarkoittaa joukkueelle 100 000 euron bonusta. Hopeasta bonus on 60 000 euroa, pronssista 40 000.
Summat ovat samat miehille ja naisille.
- Hieno homma. Se on jo tosi iso askel, luonnehtii naisten jääkiekkojoukkueeseen valittu Susanna Tapani.
Yksilölajien mitalibonukset ovat puolet jääkiekkojoukkueille luvatuista summista. Kultamitali tuo 50 000 euroa, hopea 30 000 euroa ja pronssi 20 000 euroa.
Yksilölajien pari- ja joukkuekilpailuissa saavutetuista mitaleista summa jaetaan tasan kilpailuun osallistuneiden urheilijoiden kesken.
Bonussumma voi yksilöurheilijoilla olla enintään 60 000 euroa. Bonukset maksetaan kisojen jälkeen valmennusrahastoon.
Olympiakomitea on ohjeistanut Pyeongchangiin valittuja urheilijoita ahkerasti, mutta Tapani kuuli bonussummat vasta tiistaina Laitilan kaupungin järjestämässä parhaiden urheilijoiden palkitsemistilaisuudessa.
Raha ei kuitenkaan ole ensisijaisesti hänen mielessään olympialaisissa.
- Sitä ei tarvitse siellä hirveästi miettiä. Ihan se mitali on se, jota sieltä lähdetään hakemaan, Tapani painottaa.
Mitalit tuovat bonuksia, mutta varmuudella Olympiakomitea maksaa kisajoukkueen jäsenille kisamatkan ajalta puolikkaan Korean päivärahan päivää kohti.
Nekin ovat luonnollisesti samat miehille ja naisille.
Toisenlaiset päivärahat olivat puheenaiheena, kun Yle joulukuussa uutisoi miesten ja naisten tuloeroista suomalaisessa urheilussa.
Tapanin tilanne oli kuvaava esimerkkitapaus. Hän pelaa jääkiekkoa Lukossa ja ringetteä RNK:ssa, mikä esti TE-toimiston mielestä työttömyyskorvauksen maksamisen.
Pääsarjatason palloilu katsottiin niin sitovaksi, että se esti kokopäivätyön tekemisen. Tapani ei kuitenkaan saanut pelaamisestaan palkkaa.
Hän esimerkiksi asuu tilapäisesti vanhempiensa luona Laitilassa, koska Jyskeen ringettevalmennuksesta tienatut rahat eivät riittäisi vuokran maksamiseen.
- Oli ihan hyvä, että saatiin keskustelua aikaan. Ehkä se toi pienen askeleen eteenpäin, lähemmäs kohti tasa-arvoa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.