Selkeys toimintaan, lisää määrää, lisää laatua – Lukon junioritoiminta on ottanut isoja askeleita eteenpäin

Lukon kaikki kilpailuikäluokat eli A-, B- ja C-nuoret ylsivät tänä keväänä pudotuspeleihin.

| Päivitetty

Kun sen on tehnyt kerran, sen voi tehdä toisenkin kerran. Viime keväänä Lukon A-nuoret palauttivat sinikeltaiset värit kultakantaan 63 vuoden tauon jälkeen ja voittivat Suomen mestaruuden. Tuolloin mestaruusjuhlat pidettiin Oulussa. Maanantaina nähtiin niiden uusinta, mutta pitopaikkana oli Kuopion jäähalli.

Kertaalleen jo selkä seinää vasten ollut Lukko nousi voittajaksi ja kukisti KalPan ratkaisevassa viidennessä finaaliottelussa selvin numeroin 0–4 (0–1, 0–1, 0–2).

Ratkaisijaksi nousi Elmeri Hällfors, joka pääsi vasta neljännessä finaalissa irti. Tuolloin hän laukoi Lukon mukaan peliin, ja maanantaina nuorukainen oli täysin valmis ratkaisijaksi.

Hän viimeisteli Lukon kaksi ensimmäistä osumaa.

Hällforsin lisäksi KalPan maaliverkkoa heiluttivat Alexander Gullichsen ja lopussa tyhjiin viimeistellyt Kalle Ervasti.Sinikeltaiset juhlat 3 512 katsojan silmien alla saivat alkaa.

Ensi kertaa kaksi mitalia putkeen

A-nuorten Suomen mestaruus on jaettu vuodesta 1945 lähtien, ja vasta kahdeksatta kertaa Lukon pelaajat lopettivat kautensa mitalit kaulassa.

Ja vasta ensimmäistä kertaa Lukon A sai vastaanottaa mitalit kahtena keväänä peräkkäin – heti tuplamesterina. Tempun arvoa korostaa se, että vastaava tupla on nähty viimeksi vuosituhannen taitteessa, kun Jokerit oli A-nuorten Suomen mestari 1999 ja 2000.

– Se kertoo, että tekemisen taso on joka tasolla noussut. Mun mielestäni on aika hemmetin kova suoritus, että tämän kokoisen paikkakunnan porukalla on kaksi kertaa perkkäin finaalissa. Ei se enää sattumaa ole, Lukon junioriurheilujohtaja Timo Elo huomauttaa.

– Ja kun menet finaaliin saakka, se kertoo aina siitä, että jotain on tehty kauden aikana oikeinkin.

Kotkaniemen syöpä ja rimaa hipovat ylitykset

Jos Lukon A:n kuluvaa kautta tarkastelee taaksepäin, niin talvesta on löydettävissä monta kohtaa, jolloin menestysmarssi olisi voinut pysähtyä.

Dramaattisimman leiman löi luonnollisesti Mikael Kotkaniemen syöpä. Lukko menetti moneksi kuukaudeksi päävalmentajansa, joka lopulta palasi marraskuun lopulla aitioon.

Liian aikaisin, mutta palasi kuitenkin.

Lukko oli pullahtaa ulos ylemmmästä jatkosarjastakin, mutta liigapelaajien avulla selvitti tilanteen rimaa hipoen.

Rima värisi kannattimillaan myös runkosarjan lopulla, sillä ilman Jokerien viimeisen minuutin maalia HIFK:n verkkoon Lukko olisi jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle.

Lukon A kuitenkin voitti vastoinkäymisensä, eikä sinikeltaisten junnujen kevät ollut vain vanhimman ikäluokan harteilla.

Myös Lukon B ja C etenivät pudotuspeleihin, C aina välieriin ja pronssiotteluun asti, vaikka jäikin lopulta ilman mitalia.

– Luen isoksi onnistumiseksi jo sen, että pystymme A:ssa, B:ssä ja C:ssä pelaamaan ylempää loppusarjaa. Se on tavoite, Elo painottaa.

– Nyt kaikki pelasivat playoffeja, ja koen sen jo oikein hyväksi suoritukseksi. Mutta tavoitteena on, että pystymme pelaamaan kaikissa kilpaikäluokissa ylempää loppusarjaa. Se on tietty onnistumisen mitta.

Ei riitä, että puhutaan – pitää myös tehdä

Koska Lukon juniorijoukkueiden taso on noussut kautta linjan, kyse ei voi olla enää sattumasta. Moni asia on laitettu myös Lukon junioripuolella uusiksi sen jälkeen, kun Kalle Sahlstedt palkattiin seuran urheilujohtajaksi.

Samoihin aikoihin myös Elo palasi taloon. Hän toimi pitkään Lukossa liigajoukkueiden ja A-nuorten valmennusryhmissä, mutta koukkasi välillä Tapparaan.

Tapparassa hän voitti apuvalmentajana liigamestaruuden ennen kuin pukeutui jälleen sinikeltaisiin marraskuussa 2017. Elo tuli tuolloin jo tekemään pohjatyötä Sahlstedtille.

Mitä näiden vuosien aikana on Lukon junioritoiminnassa muuttunut?

– Tietynlainen selkeys on tullut toimintaan, ihan seuran ylhäältä asti, Elo näkee.

– Huipulle tähtäävän kilpaurheilun vaiheen ja harrastusvaiheen erot ovat selkiytyneet. Molempia tehdään, molempiin panostetaan, mutta se ei ole enää höttöä. Siinä on mukana selkeys.

Panostus näkyy esimerkiksi päätoimisten valmentajien määrän lisäämisessä. Resurssit on myös otettu käyttöön, Elo näkee.

– Täytyy ymmärtää kilpapuolen vaade. Kilpailu kovenee, ja me haluamme olla siinä vahvasti mukana. Viime vuosina harjoitusmäärät ja laatu on pistetty sille tasolle, että meillä on mahdollisuus olla Suomen kärkiseura, hän toteaa.

– Ei se tapahdu niin, että vain puhumme, että olemme Suomen kärkiorganisaatio. Se täytyy myös tehdä.

Laatu kasvanut, mutta etenkin määrä

Kun Sahlstedt ja Elo tarttuivat puikkoihin, he arvioivat nopeasti, että Lukon juniorit olivat harjoitelleet liian vähän. Treenimääriä alettiin hiljalleen lisätä kautta linjan.

– Ovat ne määrät huomattavasti kasvaneet. Määrät ovat merkittävästi lisääntyneet, mutta myös seuranta ja laatu. Ehkä aiemmin ajateltiin, että tehdään laadukkaasti, mutta jos haluat olla huippu-urheilija ja tavoittelet Suomen kärkeä, myös määrien pitää olla kovat, Elo selvittää.

– Laatu on tärkeä, mutta myös määrä. Nyt me olemme tasaisesti ja progressiivisesti nostaneet määriä kautta linjan.

Yksi Lukon tämän hetken ilonaiheista on se, että C:n välieräpaikka tuli käytännössä omilla kasvateilla ja myös B:ssä oli runsaasti raumalaisia ja raumanseutulaisia pelaajia.

– Totta kai toivomme, että meillä raumalaisten pelaajien määrä lisääntyy. Satsaus juniorityöhön on ollut kova, ja eihän se nyt niin voi mennä, että me vain satsaamme, eikä se tuotakaan pelaajia, Elo sanoo.

– Mutta pitää muistaa sekin, että A-junnujen sarja on sellainen, että siinä ollaan ammattilaisuuden porteilla. Me haluamme myös kamppailla Suomen kärkipelaajista.

Pelicansin ja Kärppien A:n pistekärjet Lukkoon

Eli käytännössä Lukon pitää pystyä varmistamaan, että myös A-junioreihin tehtävät pelaajahankinnat ovat onnistuneita. Sellaisia, joilla olisi ottajia myös muualla.

Uusia pelaajia sinikeltaisiin on tulossa ensi kaudeksikin. Länsi-Suomen tietojen mukaan esimerkiksi hyökkääjät Kim Nieminen, Miro Järvenpää ja Venni Tolppola edustavat ensi kaudella Lukkoa.

Heistä Nieminen, 20, oli päättyneellä kaudella Pelicansin A:n paras pistemies. Hän pelasi Pelicansissa myös kaksi liigapeliä sekä kiekkoili Peliitoissa yhdeksässä Mestis-kamppailussa.

Järvenpää, 18, oli puolestaan voitti Kärppien A:n sisäisen pistepörssin, ja Venni Tolppola, 17, pelasi kauden osin Kiekko-Espoon A:ssa ja B:ssä.

– Eihän yksikään suomalainen A-juniorijoukkue ole vain sen paikkakunnan joukkue. Kyllä isojen paikkakuntien joukkueissakin on esimerkiksi ulkomaalaisia, Elo toteaa.

– SM-tason urheilu on nykyään aika kovaa toimintaa junioreissakin. Se on mennyttä aikaa, kun voitiin ajatella, että pelkillä raumalaisilla pärjätään. Onhan tämä touhu muuttunut.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut