Arttu Ilomäki (oik.) ja Linus Nyman pallottelivat lämmittelyksi, mitä kahden treenin välissä nyt aikaa pallottelulle jäi. Liigaotteluilla mitattuna kyseessä on tulevalla kaudella Lukon tavallaan kokenein kaksikko. Kuva: Juha Sinisalo
Uusien jäämainosten värit näkyvät kirkkaina tyhjässä jäähallissa ja koskemattomalla jäällä vielä maanantaiaamuna kymmenen maissa. Tuntia myöhemmin jäällä on päällä jo täysi tohina, kun Lukon liigajoukkue palaa vuosilomalta työpaikalleen. Harjoituksia seuraa katsomosta ja jäähalliravintolan puolelta ehkä 30 ihmistä, heidän joukossaan päävalmentaja Marko Virtanen. Jään tasolla vetovastuu on apuvalmentajilla Jarkko Kauvosaarella ja Erik Hämäläisellä.
Pari tilannekuvaa jäältä tiivistää jälleennäkemisen hengen. Mestarihyökkääjä Sebastian Repo on heti ensimmäisessä maalintekoharjoituksessa maila pystyssä ja suu virneessä, kun kauden ensimmäinen laukaus on löytänyt maalinsa. Samalla joku harrastaa jääkeilausta, kompastuu ja kaataa jonossa odottelevan joukkuekaverinsa.
– Tällaista se ekalla kerralla aina on, Lukon A-nuorten huoltaja Samu Tätilä huikkaa hyväntuulisesti.Lähes kaikki kehissä
Jäällä olivat mukana melkein kaikki Lukon sopimuspelaajat ja lisäksi muutama A-juniori. Kaikki ulkomaalaispelaajat Matthew Abt, Thomas Gregoire, Michael Haga, Scott Pooley, Kristian Pospisil ja Pavol Skalicky ovat vapautuneet karanteeneistaan.
Vilit Saarijärvi ja Laitinen ovat päässeet Puolustusvoimista urheiluvapaalle, mutta hyökkääjät Oliver Suni ja Sami Päivärinta ovat vielä alle 20-vuotiaiden maajoukkueen matkassa Yhdysvalloissa.
Hyökkääjä Anrei Hakulinen käy pyörähtämässä jäällä, mutta ei ole vielä pelikunnossa.
– Hänet leikattiin kauden jälkeen. Toivotaan, että jossain kohtaa elokuuta hän on sataprosenttisessa kunnossa, mutta päivä ja viikko kerrallaan mennään, urheilujohtaja Kalle Sahlstedt kertoo.
Suurin piirtein näistä pelaajista muodostuu Lukon joukkue liigakauteen.
– Pelaajamarkkinat ovat tosi hiljaiset, ovat olleet jo käytännössä kaksi kuukautta. Kyllä me yhtä pakkia katselemme, mutta hengen hätää sen kanssa ei ole, Sahlstedt kertoo.
”Erikoinen kombo”
– Erikoinen kombo, tokaisee Lukon joukkueenjohtaja Mika Kuosmanen, kun Länsi-Suomi pyytää treenien jälkeen Linus Nymania ja Arttu Ilomäkeä haastateltavaksi Äijänsuon aurinkoiseen ulkoilmaan.
Yllättävä on myös se seikka, että kyseessä on tavallaan uudistuneen Lukon joukkueen kokenein kaksikko.Mestaruuttakin juhlinut Nyman, 22, on pelannut nykyjoukkueesta eniten jääkiekkoliigan runkosarjaotteluita Lukon paidassa: 168. Ruotsista Lukon paitaan palannut Ilomäki, 30, on puolestaan pelannut joukkueesta eniten liigan runkosarjaotteluita ylipäätään: 360.
– Ei niin kauhean kokenut joukkue siis, Ilomäki heittää.
– Ehkä se kuulostaa vähän oudolta. Ei tunnu siltä, että olisin pelannut eniten, mitä nyt täytin tässä just 22, Nyman tokaisee.
Kontrastia tosiaan on, jos vertaa vaikkapa mestaruuteen uransa päättäneeseen Toni Koivistoon. Hyökkääjä pelasi 944 runkosarjaottelua, joista 729 Lukon paidassa.
Pelkät numerot eivät toki takaa pärjäämistä tai työrauhaa. Esimerkiksi Tapparan pelaajilla on takana tuplasti enemmän liigapelejä kuin Lukolla (5349–2251), mutta Tampereella on jo kesäkriisi, kun Ilta-Sanomien mukaan päävalmentaja Jussi Tapola haluaisi ottaa kapteeninnatsat pois kirvesikoneilta Jukka Peltolalta, 33, ja Kristian Kuuselalta, 38.
– Varmaan tässä on kuitenkin vähän itsevarmempi olo kuin kolme vuotta sitten, kun tulin Lukkoon. Enää ei katsele niin paljon ympärilleen, Nyman sanoo.
Puheet ovat puheita
Jokerien kasvatti on nyt niitä päävalmentaja Marko Virtasen mainitsemia taikinajuuripelaajia, joiden pitäisi siirtää tietoa menestyksen vaatimuksista ja arjen olemisesta uusille pelaajille.
– Arki on laitettu täällä kuntoon, ja itselläni on ollut koko ajan ympärillä hyviä esimerkkejä, joista ottaa oppia. Uskon, että kaikki lähtevät kyllä messiin ja osaavat itsekin ottaa koppia, miten asiat tehdään kunnolla. Mutta jos ei, niin sitten sanotaan, Nyman lupaa.
Ilomäki ei kuulu taikinajuureen, mutta on Lukon leipomoon aika tärkeä jauhosäkki. Keskushyökkääjä on voittanut urallaan mestaruuden Tapparassa, hopeaa KalPassa ja MM-kultaa Leijonissa. Ja pelasihan hän Lukossa jo mestarivalmentaja Pekka Virran kahdella ensimmäisellä kaudella 2017–19.
– Vaikka joka vuosi tulee ikää lisää, niin olen henkisellä puolella aika paljon noiden nuorempien tasolla. Koitan olla jutuissa mukana, Ilomäki sanoo.
Ennen kaikkea Ilomäen mielestä pitää johtaa teiolla.
– Mitä olen pelannut kolmessa eri paikassa Suomessa ja kahdessa Ruotsissa, niin ihan samoista asioista joka paikassa puhutaan, mutta sillä on eroa kuin yöllä ja päivällä, mitä se toiminta sitten oikeasti on. Puheet ovat puheita, mutta kyllä sen aika nopeasti huomaa joukkueesta, milloin ne puheet muuttuvat myös teoiksi.
– Täällä nostettiin kannua, joten onhan täällä tehtykin.
Pitsiä odottaa innolla
Kahden jääharjoituksen starttipäivä on rapsakka, mutta hymy silti herkässä. Ajatukset hiipivät jo väkisinkin perjantain Pitsiturnaukseen.
– Oli todella hauskaa nähdä vanhoja ja uusia naamoja. Koppielämä on nättiä, kun läppä lentää, vaikka ei vielä ehkä ihan niin hyvin kuin jossain vaiheessa, Nyman myhäilee.
– Sanotaan näin, että kun sai tuossa niskaan uudet kamat ja näki vasta uudet äijät, niin aika härskiltä tuntuu, että jo perjantaina pelataan. Mutta kun pelipaita laitetaan niskaan, niin valmiina on oltava, eihän siitä muuten mitään tule, Ilomäki naurahtaa.
– Vissiin katsojiakin on tulossa, niin odotan innolla, että saadaan pitkästä aikaa vähän ääntä halliin, Nyman intoilee.
Uudistuneelle ja nuorekkaalle joukkueelle, kuten Lukko, jokainen harjoituspeli ja harjoituskin on tärkeä kokemus matkalla tuntemattomaan.
– Eihän tässä mikään missään nimessä valmista ole, mutta onhan se niinkin, että ei mestaruutta voiteta vielä syksyllä. Joka päivä pitää kehittää joukkuepeliä ja viedä tätä meidän tarinaamme eteenpäin, Ilomäki tietää.
Uuden alkua Ilomäki elää myös kotona, jossa arkea ilostuttaa puolentoista kuukauden ikäinen vauva. Hän tuli kuitenkin jo mielellään rupattelemaan vähän isompienkin lapsien kanssa.
– Huulenheitto kuuluu tähän juttuun. Joka päivä joku lähtee vähän kiukkuisena kotio, mutta seuraavana päivänä ollaan taas kavereita.
Kauppatavaraksi joutunut Ilomäki koki karsintahelvetin: ”Sitä sarjaa seurattiin varmaan enemmän kuin finaaleita”
Arttu Ilomäki sai Ruotsissa kiekkouralleen uudenlaisen kokemuksen. Ilomäki siirtyi vuonna 2019 Lukosta Luulajaan. Hänet myytiin kesken viime kauden pudotuspelijoukkueesta liigakarsintoihin joutuneen HV-71:n riveihin.
Loukkaantumiset ja olkapääleikkaus olivat varjostaneet Ilomäen aikaa Pohjois-Ruotsissa, mutta siirrosta ei ollut kyse vain peliotteista. 70 SHL-ottelussa oli kuitenkin kertynyt 40 (12+28) pistettä.
– Se oli bisnestä, minkä hyväksyin. Ruotsissa on sama juttu kuin Suomessa, että ketään ei voi pakottaa siirtymään, vaan siirto pitää itse hyväksyä, Ilomäki kertoo.
Kriisiin ajautunut HV voitti Ilomäen kolme ensimmäistä ottelua, mutta hävisi sen jälkeen 11 putkeen. Viisinkertainen Ruotsin mestari joutui kauden päätteeksi liigakarsintaan Brynäsin kanssa. Se päättyi Jönköpingissä maansuruun. Brynäs piti liigapaikkansa voiton 4–1.
Lukon pelaajatarkkailija Josef Boumedienne kävi pelastamassa penkin takana gävlelaisten sarjapaikan ennen kuin palkkasi uutena urheilujohtajana seuraan suomalaisvalmentaja Mikko Mannerin.
– Jos liigafinaaleissa on paineita, niin kyllä ne olivat tuolla vielä kovemmat. Vaikka ei ollut katsojia katsomossa, niin aisti sen, että sitä karsintasarjaa varmaan seurattiin Ruotsissa enemmän kuin finaaleita. Kaamea paikkahan se on, mutta toisaalta kuuluu urheiluun. Olin kaksi kuukautta mukana, ja näin kävi, ei sitä auta jäädä märehtimään, Ilomäki toteaa.
Eivät paineet varmaan kuitenkaan ihan sellaista olleet mitä Pitsiturnauksessa?
– Lähellä, Ilomäki naurahtaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.