Olisiko Lukko juhlinut Suomen mestaruutta keväällä 2015, jos Ville Vahalahden polvi ei olisi hajonnut puolivälieräottelussa KalPaa vastaan?
Ehkä olisi. Vastausta ei saada koskaan.
– En minä tiedä, mutta kyllähän Vahalahti oli niin hyvä pelaaja SM-liigaan silloin. Hän oli meille todellinen key guy, muistelee Risto Dufva, joka tuolloin valmensi Lukkoa.
– Mutta kyllähän me urheasti urheilimme sen jälkeenkin.
Vahvaksi rakennettu Lukko hoiteli KalPan ilman Vahalahteakin ja pystyi taivuttamaan välierävaiheessa Tapparan siltaan.
Sinikeltaiset johtivat jo otteluvoitoin 3–1, mutta jäivät lopulta ulos finaaleista.
– Siinä sarjassa oli vielä sellainen peli, jossa meillä olisi ollut mahdollisuus katkaista homma. Me hävisimme sen 2–0, kun Juha Metsola ryösti sen voiton. Olimme todella pelin päällä silloin, Dufva kertaa.
– Mutta semmoista se on. Peli on semmoista.
Dufva valmensi Lukkoa yhteensä neljä kautta eli vuodet 2012–16. Ajanjakso toi yhden mitalin eli kevään 2014 pronssin.
Tuon kevään jälkeen Dufva ei ole seurajoukkueessa kautta mitalin kanssa pystynyt päättämään, ja mahdollisuudet mitalikokoelman kasvattamiseen alkavat olla vähissä.
Ne ovat käytännössä yhden kortin varassa. Viidettä talvea Sportia valmentava Dufva on ilmoittanut lopettavansa päävalmentajauransa tähän kauteen.
– 32 vuotta on siitä, kun vetäisin pikkutakin päälle liigahommissa. Silloin oli vielä puoliammattilaisuus vallalla, joten tässä yli 30 vuodessa on tullut iso muutos, Dufva huomauttaa.
Päävalmentajan tehtäviä ”ei enää tavoitella”
”RD” muistuttaa, että Neuvostoliittokin oli vielä olemassa, kun hän aloitti valmennusuransa.
Ei tosin kovin pitkään. Neuvostoliitto hajosi virallisesti joulukuussa 1991. Dufva aloitti JyP HT:n maalivahtivalmentajana saman vuoden kesällä.
Nyt menossa on viimeinen valssi.
– Ainakin tässä positiossa. Päävalmentajan tehtävät ovat jatkossa sellaisia, että niitä ei tavoitella, Dufva toteaa.
Entä jos joku haluaa väkisin sellaisia tarjota?
– Kyllä mä olen sitä mieltä... sanotaan, että ei tavoitella, Dufva vastaa.
– Yritetään tehdä tästä kaudesta semmoinen, että kaikki voivat hymyssä suin lopetella.
Finaaleja varten otettu valokuva jäi käyttämättä
Hymyä Dufva on onnistunut jo tällä kaudella luomaan ympärilleen. Miehen lausahdukset pelien jälkeisissä lehdistötilaisuuksissa ovat aiemminkin olleet lennokkaita ja nokkelia, mutta nyt kommentteihin vaikuttaa tulleen vielä kerros lisää väriä.
– Mun ei tarvitse enää pelata mitään välipelejä. Voin sanoa mitä huvittaa, Dufva kuittaa.
– Enhän mä koskaan loukkaa ketään, mutta olen yrittänyt antaa mitättömän värikynäpanokseni kun vielä voin. Pian ei tarvitse sanoa 2–3 kertaa viikossa mitään.
Tilannetaju Dufvalla on aina ollut kohdallaan. Kun hänen valmentamansa Lukko oli päästänyt seitsemän maalia, Dufva poimi lehdistötilaisuudessa käteensä 7 Up -pullon ja totesi, että kyseessä on varmasti ihan hyvä juoma, mutta raumalaisten suussa se maistuu pahalta.
Tai kun elettiin jo aiemmin mainittua kevättä 2015 ja oltiin Helsingissä pudotuspelejä ennakoivan lehdistötilaisuuden takia, Dufva äkkäsi kadulta kultasepänliikkeen, jonka ikkunassa oli mainoslause ”ostamme kultaa ja hopeaa”.
Hän asettui yhdessä Lukon tuolloisen kapteenin Ilkka Mikkolan kanssa poseeraamaan tekstin eteen ja usutti tämän jutun kirjoittajaa ottamaan valokuvan.
Sen piti olla kuvitus finaaliennakkoon. Käyttämättä jäi.
– Eihän se tilanne lehdistötilaisuudessa kovin helppo tilanne ole, mutta kun mieli on auki, Dufva sanoo.
– Asiaanhan kuuluu, että ei itse naura.
Runkosarjan viimeinen vieraspeli osuu Raumalle
Vuosia Raumalla mies muistelee lämmöllä, vaikka ne eivät kultaista kruunua tuoneetkaan.
– Se tärkein jäi käteen. Tosi paljon kavereita ja muita oikeita ystäviä, Dufva toteaa.
– Juha Junno haastatteli mua juuri Kärpät-pelissä ja kysyi parhaita saavutuksiani. Parhaat saavutukset ovat verkosto, kaverit, ystävät. Ne ajavat voittojen ja tappioiden ohi. Ne, jotka elämästä ymmärtävät, tietävät, että se on näin.
Dufva on tavallaan jo jäähyväiskiertueellaan, ja miehen muistoja kaivellaan esiin monessa suunnassa. Hän on toiminut liigatasolla päävalmentajana JYPissä, Tapparassa, Lukossa, Jukureissa ja Sportissa sekä 1. divisioonassa Diskoksessa, FPS:ssä, SaPKossa ja Kärpissä.
Esimerkiksi lauantaina hän vieraili viimeistä kertaa runkosarjassa Oulun Raksilassa. Keskiviikkona suunta on Raumalle.
– Mulla on sellainen etuoikeus, että mun viimeinen runkosarjan vieraspelini on Raumalla, Dufva huomauttaa.
Se pelataan 7. maaliskuuta.
– Kyllä Raumaan liittyy paljon hyviä muistoja. Mä koin hienoksi, että sain olla sen neljä vuotta siellä. Raumalla on paljon ystäviä, jotka eivät ole pelkästään siitä jääkiekosta, Dufva lausuu.
– Urheilullisesti me saimme Raumalla semmoisen muutoksen aikaan neljän vuoden aikana. Erittäin lähellä olimme muutamana vuonna ihan pääpalkintoakin, mutta ihan ei ollut onni mukana ja terveyspuolella ei kestänyt joukkue.
Jääkiekossa mukana jollain tavalla jatkossakin
Dufvan mukaan päätös siitä, että kuluva kausi jää päävalmentauran viimeiseksi, on tehty vuonna 2021. Tuolloin hän teki Sportin kanssa jatkosopimuksen, joka umpeutuu keväällä 2024.
Kun se on täynnä, 60-vuotias Dufva on toiminut 940 ottelun verran päävalmentajana SM-liigassa. Samalla sataluvulla ovat vain Jukka Rautakorpi ja Pekka Virta.
Onko jo tiedossa, mikä täyttää jatkossa arjen?
– Ei. Ei ole, Dufva vastaa.
– Jollakin tavalla jääkiekkoon liittyvissä asioissa aion olla mukana. Joko jollakin tavoin vapaaehtoispuolella palkattomana tai sitten palkallisena.
Muutamat kyselyt hän sanoo jo saaneensakin.
– Mulla on paljon tietotaitoa seuratoiminnastakin. Seurahan ei ole puhdas ammattilaisorganisaatio, vaikka pelaaminen onkin ammattilaisten työtä. Koen, että mulla on siitäkin paljon kokemusta.
Vaikka Dufva on valmentanut ympäri Suomea ja lyhyen pätkän Puolassakin, hänen kotinsa on koko ajan ollut Mikkelissä.
Miehen tapana on ollut käydä kotona joka viikonloppu, ja hän laskeekin ajaneensa uransa aikana miljoona kilometriä autolla, jotta pääsee töihin.
Länsi-Suomen puheluunkin Dufva vastasi maanantaina Mikkelistä.
– En koe, että olisin jatkossakaan Mikkeliin sidottu. Nyt lähteminen on helpompaakin, kun pojat ovat kohta kaikki lentäneet pesästä. Vaimon kanssa laitetaan tavarat jenkkikassiin ja kassi olalle, Dufva laskee.
– Se, missä asuu, riippuu siitä, missä muut perheestä asuvat. Jos jossain vaiheessa suodaan lapsenlapsia, niin sekin vaikuttaa elämään.
Onko sinulla ollut tähän asti hyvä ura jääkiekossa?
– On. Mähän olen saanut huomattavasti paljon enemmän kuin olisin koskaan voinut odottaa. Olen ollut onnekas.
Risto Dufvan kootuttuja kommentteja
”Hiljaista tietoa kertyy näissä hommissa koko ajan valtava määrä. Nyt vain kuulo rupeaa heikkenemään.”
”Ollaan pelattu tässä aikamoinen putki ja suurin osa vielä vieraskentällä. Kovilla ollaan. Koitetaan saada jalat ja mieli raikkaaksi. Lähdetään tästä Mikkelin yöhön. Pojat menevät hotelliin ja minä menen rouvan kanssa lusikkaan.”
”17 vuotta matkahommia. Odotan Autoliiton teiden ritari -palkintoa.”
”Se tuntuu päässä, mutta se tuntuu myös muuten alapäässä.”
”Meillä oli halkopussissa märkiä halkoja päällä ja alla. Keskipussissa oli kuivaa tavaraa.”
”Tässä show’ssa jokaisella on oma roolinsa ja niitä sitten yritetään näytellä mahdollisimman hyvin.”
”Alussa avauspeli oli meidän osalta liian varovaista, vähän kuin siilien rakastelua.”
”Tässä on nyt se perinteinen probleema: silloin kun on vaikeaa, niin on paljon vaikeampaa kuin silloin, kun on helppoa.”
”Heillä on menestyksen perimätieto. Sellainen kantaa vuosia. Tiedän sen itse, koska olin Mikkelissä synnyttämässä sellaista.”
”Joko sinä pistät itsesi peliin, tai et. Jos pistät itsesi melkein peliin, se on sama kuin et pistäisi ollenkaan.”
”Kopissa olen yksi jätkä muiden joukossa, mutta pelin aikana ei neuvotella eikä keskustella. Jos minä sanon ottelun aikana, että kuu on punainen, niin silloin se on punainen.”
”Nämä liigapelithän ovat kuin pääsiäismunia tässä vaiheessa kautta. Kaikki samanlaisia päältä ja vasta sisus kertoo missä mennään.”
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.