Ruotsin ratkaisevasta jääkiekkofinaalista on kulunut neljä päivää. Linköping HC:n laitilalaishyökkääjä Susanna Tapani ei kuulosta pettyneeltä tai katkeralta, vaan hyväntuuliselta.
Hän ei ole katkera, vaikka jo melkein käsissä ollut Ruotsin mestaruus lopulta lipsahti Luulajalle. Linköping johti finaalisarjaa jo voitoin 2–0, mutta Luulaja nousi sillasta ja uusi vuodentakaiset kultajuhlansa voitoin 3–2.
– Jäi tosi hyvä fiilis, sillä kaikki muu oli plussaa paitsi lopputulos. Mestaruus oli niin lähellä, mutta se on urheilua kai sitten, Tapani tunnelmoi.
Jostain piti saada pelejä
Sinällään Tapanin oli ehkä helpompi päästä tappiosta yli kuin jonkun muun, sillä hän pelasi Linköpingin paidassa ainoastaan pudotuspelit.
Suurimman osan kaudesta hän kiekkoili kotimaisessa liigassa TPS:n väreissä, mutta pelit päättyivät jo runkosarjaan.
Samaan aikaan kahden lajin taitajalta loppuivat myös ringettematsit, sillä RNK jäi pudotuspelien ulkopuolelle.
Edessä oli kuitenkin vielä iso tavoite, Espoossa huhtikuussa pelattavat jääkiekon MM-kisat. Aikaa niihin oli kaksi kuukautta.
– Rupesin miettimään, että mun pitää saada jostain kovia pelejä alle, Tapani kertaa.
Altavastaajan asema kiinnosti
Siirtoaikaa oli jäljellä, ja hän oli monena keväänä puhunut ruotsalaisseurojen kanssa mahdollisuudesta hypätä lennosta mukaan pudotuspeleihin. Aina suunnitelmat olivat kuitenkin jääneet sikseen ringettepelien takia.
Nyt haaveesta tuli totta. Tapani sai käytännössä valita joukkueensa, ja lopulta jäljellä oli kaksi vaihtoehtoa: Linköping ja Luulaja.
Linköpingissä oli valmiiksi hyvä ystävä, Kiukaisista kotoisin oleva maalivahti Eveliina Suonpää.
– Kyllä se vaikutti asiaan, vaikka tuolla monessa joukkueessa on suomalaisia. On aina helpompi mennä mukaan, kun joukkueessa on joku tuttu valmiiksi, Tapani luonnehtii.
– Lopulta kuitenkin valitsin Linköpingin siksi, että Luulaja oli aika ylivoimainen runkosarjassa. Halusin valita joukkueen, joka oli vähän altavastaaja.
Ruotsin-keikka kohotti fiiliksiä
Runkosarjassa kolmanneksi sijoittunut Linköping raivasi tieltään ensin Djurgårdenin ja yllätti välierissä MoDon. Tapani ja Suonpää olivat isossa roolissa, kun joukkue viritti pudotuspeleissä kahdeksan ottelun voittoputken.
Se riitti lähelle, mutta lopulta vain lähelle.
– Siinä kohtaa ärsytti tosi paljon, kun mestaruus ratkesi. Nyt olen kuitenkin vain tosi iloinen, että lähdin sinne, Tapani toteaa.– Tämä kausi on kaikilla tavoin ollut aika vaikea, kun mulla oli se yksi loukkaantuminenkin. Nyt kuitenkin pääsen hyvillä fiiliksillä kisoihin.
Koko vuosi yhtä kisojen odotusta
Tapanin osalta MM-kisaprojekti käynnistyy konkreettisesti tiistaina, jolloin joukkue kokoontuu valmistavalle leirille Vierumäelle.
– Nyt on tosi odottavainen fiilis. Vuosi näitä kisoja on jo odotettu, Tapani huomauttaa.
– En ole itse koskaan pelannut lätkässä kotikisoja, mutta ringetessä kahdet. Siksi tiedän hiukan, mitä odottaa.
Odotuksissa on luonnollisesti täysiä katsomoita ja tukea omille. Naisleijonilta odotetaan vastavuoroisesti menestystä.
Sitä odottaa myös joukkue itse.
– Olen sanonut kaikille, että meillä on nyt kaikkien aikojen paras joukkue, Tapani lataa.
– Meidän aikamme on nyt, sillä lähiaikoina ei tule olemaan näin hyvää joukkuetta.
Tapanilla jo neljä arvokisapronssia
Hän tietää, että osa joukkuekavereista aikoo lopettaa kotikisoihin. Monta kertaa suomalaiset ovat arvokisoissa saaneet huomata olevansa kolmanneksi parhaita, ja Tapanin palkintokaapissakin on neljä arvokisapronssia.
Niistä kolme on MM-kisoista, yksi olympialaisista. Kanada ja Yhdysvallat ovat toistaiseksi olleet pari potkua Suomen edellä.
– Ehkä nyt on aika tehdä historiaa, Tapani heittää.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.