Ei heti arvaisi, että tällaisen metsäisen hiekkatien päässä avautuu eräänlainen autonrakastajan puuhamaa. Pihamaalla lepäilevä autonraato tuolla ja rengaspino täällä vihjaavat jo jotain, mutta varsinainen aarre paljastuu vasta isojen ovien auetessa.
Paraatikuntoon puunattu punavalkoinen Fiat 133 on se auto, jolla Joni Jusi aikoo karauttaa sunnuntaina perinteiseen Koivuniemen jokamiehenluokan kilpailuun, mutta komeilee tallissa kolme muutakin jokkisautoa. Ja pihan piiloissa kuulemma lisää.
Tässä tallissa Jusin veljekset Joni, 30, ja Niko, 26, ovat viettäneet lukemattomia tunteja hitsaillen, rassaillen, tuunaillen ruosteisista autonromuista jokkiskisojen kultakimpaleita. Alkuperäisestä siviiliautosta ei oikeastaan jää jäljelle kuin ulkokuoren pellit.
– Viime viikolla ennen SM-liigakilpailua taisin käydä joka päivä jotain tekemässä, että saan auton valmiiksi. Paljon on tallilla oltu, mutta enemmänkin saisi vaan vielä olla, Joni Jusi laskeskelee.
Vihossa merkintä 108 jokkisautosta
Tallissa on tosin uurastettu jo ennen kuin veljekset ovat edes syntyneet. Tilukset kuuluvat heidän kummisedälleen Tero Laivaselle, joka on muuten myös Rauman Urheiluautoilijoiden puheenjohtaja. Niko Jusi löytää hallirakennukseen kuuluvan toimiston puolelta vanhan vihkosen, johon on merkitty kummisedän kaikki jokkisautot. Niitä on 108.
Ensimmäinen merkintä päiväkirjassa on ”punainen mini” 1980-luvun puolivälistä. Noihin aikoihin Tero Laivanen aloitti 18-vuotiaana jokkistouhut isänsä Veikko Laivasen kanssa.
Pappa-Laivanen ei itse ajanut, mutta Jonin ja Nikon isä Jouni Jusi ja äiti Sari Laivanen ovat kyllä ajaneet.
Alkaako valjeta, miksi veljekset päätyivät ensimmäistä kertaa jo pikkupoikina ratin taakse ja miksi he kiersivät parhaimmillaan kolmisenkymmentä kisaa vuodessa.
– Niin, jos jokkis on tosiaan 80-luvulta saakka suvussa pyörinyt, niin ei se ihan hirveän helpolla enää pois lähde, Niko naurahtaa.
– Jos kisa on jossain lähellä, niin koko suku on paikalla, Joni nyökyttelee.
Kisailu meni lähinnä autojen tuhoamiseksi
Toinen kova laji urheilullisessa suvussa on ollut jääkiekko. Nikon ja Jonin toinen pappa Jarmo Jusi pelasi itse Suomen sarjaa Rauman Hokissa ja Säpissä 1960–70-luvuilla, mutta kenties paremmin hänet muistetaan Lukon liigajoukkueen apuvalmentajana ja A-nuorten päävalmentajana.
Myös Joni ja Niko Jusi ovat pelanneet jääkiekkoa. Kun aika ei enää tahtonut riittää molempiin lajeihin, Joni valitsi jokkiksen ja Niko jääkiekon.
Joniin vetosi vauhdin ja hauskuuden lisäksi tietty vapaus.
– Jo jossain C-nuorissa jääkiekossa aletaan vaatia aika paljon asioita. Tässä lajissa ei ole määrätty mitään aikaa, koska tulen tallille tekemään jotain, isoveli perustelee.
Niko ajoi toistaiseksi viimeisen jokkiskisansa Koivuniemessä syksyllä 2016.
– Kun nuorten luokassa oli voittanut tyyliin jokaisen kilpailun, ei tuntunut hyvältä, että yleisessä luokassa loppuvaiheessa kisa päättyi yhä useammin siihen, että olin metsikössä tai kaiteessa. Joni pärjäsi harva se kilpailu, mä kävin lähinnä tuhoamassa niitä autoja, pikkuveli hymähtää.
Ihan huvikseen ei viitsi enää ajella
Ihan huonosti ei ole mennyt sittemmin urheilussa kummallakaan. Joni Jusi pitää parhaana jokkissaavutuksenaan nuorten SM-pronssia vuodelta 2010. Lähialueen kisoja hän on voittanut lukuisia, mikä on oikeastaan vain kasvattanut voitonnälkää.
– Kai se on vähän mennyt siihen, että kun ajaminen on vähentynyt, niin ei viitsi enää puolikuntoisella autolla edes lähteä. Kun viivalle lähtee, niin lähtee sitten mieluummin niin, että pärjää, Joni kuvailee.
Tällä kaudella raumalainen ajoi myös Kokemäen UA:n SM-liigajoukkueessa. Tuloksena elokuun viimeisen viikonlopun kisoista oli seitsemäs sija, finaalipaikkaan jäi eroa kolmen pistettä.
– SM-kisojen A-finaalissa ajaminen voisi olla henkilökohtaisesti sellainen tavoite, joka olisi vielä kiva kokea. Jos sellainen auto osuisi kohdalle, siellä voisi ehkä pärjätä, mutta kun seitsemän autoa painaa samaan aikaan pääsuoran päähän, niin on se jo tuuristakin kiinni, kuka pyörähtää ja kuka pääsee kärkeen.
Mukana jo nuorten MM-turnauksessa
Niko Jusi voitti Lukon B2-nuorten kanssa keväällä 2013 SM-hopeaakin joukkueessa, jonka huoltajana isä Jouni monta vuotta toimi.
Niko lopetti jääkiekon pelaajana Eurajoen Lätkässä kakkosdivarissa, kun tuomarointiharrastus oli nostanut hänet linjatuomariksi Mestikseen. Nyt raumalainen aloittaa jo kuudennen kautensa linjatuomarina SM-liigassa ja kiittelee työnantajaansa Logistikasia siitä, että pystyy tekemään tuomarointia puoliammattilaisesti.
Tuomarilegenda Jari Levonen olisi halunnut Jusin linjatuomariksi Ässät–Lukko-jäähyväispeliinsä, mutta kyseisenä perjantaina (26.8.) hänen varusteensa olivat vielä MM-reissun jäljiltä Saksassa. Niko Jusi oli nimittäin elokuussa Kanadassa tuomitsemassa ensimmäisessä alle 20-vuotiaiden MM-turnauksessaan.
– Suomella oli tänä vuonna MM-kisoissa yksi linjurin paikka. Toivon mukaan joku tuomio on joskus mennyt oikeinkin, kun isommat tahot halusivat mukaan. Tällä kertaa vastuu riitti puolivälieriin, mutta kovasti yritetään vielä eteenpäin mennä, Jusi kertoo.
Jokkiskuskin on mennäkseen eteenpäin painettava kaasupoljinta, mutta kansainvälisen tason linjatuomarin vaateita voi olla vaikeampi hahmottaa.
– Yksinkertaistettuna kyse on tuomioista, liikkumisesta, miltä näyttää ja miten toimii jään ulkopuolella. Idolsissa jaettiin aikanaan niitä kultaisia lippuja. MM-puolivälierissä kun tuomari näkee jonkun tilanteen, mikä täytyy nähdä, mutta mitä muut eivät välttämättä näe, niin se on vähän kuin kultainen lippu seuraavalle kierrokselle.
Jusin veljekset
Joni Jusi
Niko Jusi
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.