Jääkiekkoilija Thomas Grönlund voi hyvillä mielin ottaa vastaan jäätelön kauniin päivän kuvausrekvisiitaksi. A-nuorten mestaripuolustaja on noussut Lukon liigajoukkueen kesäharjoittelurinkiin, ja päivän kolmansien harjoitusten jälkeen älykello näyttää melkein 7 000 poltettua kilokaloria.
Vaniljan valitseva Grönlund voi nyt myös arvioida, kumpi maistuu kesällä paremmalta, jäätelö vai kolme kaulassa killuvaa mitalia.
– Kyllä ne mitalit vaan maistuu, Grönlund virnistää.
Mennyt kiekkokausi toi Grönlundille melko harvinaisen jättipotin: A-nuorten Suomen mestaruuden, Euroopan nuorten olympiafestivaalien mestaruuden ja alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskisojen pronssin.
– Onhan se aika harvinaista. Voi olla, että joskus tulee vielä mahdollisuus kolmen mitalin kauteen, mutta en usko, että ainakaan ihan hetkeen, naurahtaa Grönlund.
Mitalit on hiljan haettu haastattelua varten peräti Kotkasta asti. Siellä ne olivat säilytyksessä Grönlundin isovanhemmilla. Edelleen arvometalit ovat jemmassa mummin antamassa korurasiassa, joten aarteella on tavallaan tuplasti tunnearvoa.
Veli tuli ensin Lukkoon, isäkin jääkiekosta tuttu
Pieni ajelu ei ollut sikäli Grönlundille paha rasti, että hän suuntaa vapaina viikonloppuina muutenkin mielellään Helsinkiin, missä hänen isänsä Tommy Grönlund asuu.
Jääkiekkoa tarkemmin 1990-luvulla seuranneelle nimi saattaa sanoa jotain, sillä Tommy Grönlund, 48, pelasi I-divisioonan tasolla Kiekko-Espoossa, HJK:ssa, Jokipojissa, Karhu-Kissoissa ja Junkkareissa sekä ulkomailla pätkät Saksassa, Italiassa, Itävallassa ja Ruotsissa.
Sittemmin hän on valmentanut muun muassa Karhu-Kissoja nuorten SM-tasolla ja toimii nykyään Suomisarjassa pelaavan Porvoon Huntersin apuvalmentajana.
Ei siis ihme, että Thomas Grönlundin ensimmäiset muistikuvat ovat Vantaalla Kartanonkosken ulkojäiltä isän kanssa. Thomaksen ja hänen isoveljensä Niklaksen ensimmäinen seura oli kuitenkin helsinkiläinen Karhu-Kissat. Sieltä Grönlundit siirtyivät juniori-ikäisinä Lukkoon. Niklas Grönlund (s. 2004) muutti Raumalle kaudeksi 2018–19, Thomas (s. 2002) perässä kaksi vuotta myöhemmin.
– Kyllähän sillä aika iso vaikutus oli, että veli pelasi täällä, varmaan isoin vaikutus. Lukkokin oli tosi kiinnostunut ja olin kuullut, että Rauma olisi erittäin hyvä mesta, Thomas Grönlund muistelee.
Veljekset muuttivat kimppakämppään, jossa asuvat edelleen. Se oli 15-vuotiaalle pikkuveljelle iso apu uudessa kaupungissa ja joukkueessa.
– Alkuun siinä oli vähän totuttelemista, mutta hyvin on saatu arjen askareet pyörimään. Meillä on hyvät jaot tiskaamisessa ja siivoamisessa, Thomas Grönlund kertoo.
Jos pikkuveli huokuu kotona yhtä positiivista energiaa kuin koko tunnin haastattelun aikana, yhteiselo varmasti sujuukin auvoisasti.
Kun teini-ikäiset lapset muuttavat urheilun perässä toiseen kaupunkiin, mainitsematta ei voi olla myöskään isän ja nykyään Raisiossa asuvan äidin Mari Saharin roolia kiekkoilun taustalla.
– Iskä ja äitihän ovat laittaneet kaikki säästöpossukassansa peliin. He ovat auttaneet niin paljon, että ei voi olla valittamista, Thomas kiittelee.
Nuorten olympiafestareilla ison maailman meininkiä
Jääkiekkoilun puolesta voi jo nyt sanoa, että muutto Raumalle on kannattanut. Veljekset ovat olleet mukana voittamassa Lukon paidassa A-nuorten tuplamestaruutta.
Thomas Grönlund ottaa mummin rasiasta mitalin kerrallaan pöydälle ja alkaa maiskutella tarinoita niiden takana. Erikoisin mitaleista on kultainen lumihiutale Euroopan nuorten olympiafestivaalien talvikisoista, jotka järjestettiin maaliskuussa Vuokatissa. Poikien jääkiekko pelattiin tosin jo aiemmin joulukuussa Kajaanissa. Suomi voitti kaikki neljä peliään turnauksessa, jossa Venäjä ja Valko-Venäjä ottivat seuraavat sijat.
Turnauksesta Grönlundin mieleen nousee jännittävä viimeinen peli Venäjää vastaan, jota hän tosin kuvasi puhelin kourassa kaukalon laidalta. Pelit päättyivät loukkaantumiseen toisessa ottelussa, mutta ilmapiiri teki vaikutuksen.
– Olympialaiset oli tehty tosi isosti, ison maailman meiningillä. Kaikki oli tiptop ja tosi tarkkaan vahdittiin, ettei kukaan tee mitään tyhmää. Halleissakin oli yllättävän paljon porukkaa, ihan loppuunmyytyjä.
A-nuorten mestaruusmatka on kerrattu tämänkin lehden sivuilla moneen kertaan: rikkonainen kausi, niukimmalla mahdollisella tavalla pudotuspeleihin ja sitten ei sellaista siltaa enää löytynytkään, josta Lukko ei olisi noussut. Näin jälkeenpäin Grönlundin mieli palaa viimeisiin minuutteihin ratkaisevassa Kuopion-pelissä.
– Se, kuinka jokainen hyppäsi vuorollaan kiekon eteen, ja miten kauheat tuuletukset olivat vaihtoaitiossa. Se oli kyllä yksi kauden hienoimmista hetkistä.
Grönlundin osalta mestaruusjuhlat loppuivat lyhyeen. Hän lähti suoraan pudotuspelien jälkeen Helsinkiin ja lensi sieltä Suomen joukkueen mukana valmistautumaan alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin Saksaan.
Se turnaus päättyi Suomen kannalta toukokuun ensimmäisenä päivänä onnellisesti, kun Tshekki kaatui pronssiottelussa. Oikeastaan vielä riemukkaampi peli oli puolivälierä, jossa Suomi nousi viimeisen viiden minuutin aikana kahden maalin takaa 6–5-jatkoaikavoittoon Kanadasta. Näistä kolmesta mitalista MM-pronssi on himmein, mutta Grönlund nostaa sen lopulta itselleen kirkkaimmaksi.
– Se oli kuitenkin voitettu mitali, enemmän olisi harmittanut finaalissa hävitä ja ottaa hopeaa. Mietin niin, että onhan nuo MM-kisat aika iso juttu. Siellä oli vaatimustaso aika paljon kovempi kuin A-nuorten sarjassa, mentiin tuhatta ja sataa, Grönlund perustelee.
Tavoite liigajoukkueessa
Vaikka A-nuorten SM-sarja alkaa Grönlundin osalta olla pelattu läpi, siellä hän on kuitenkin ensi kauden valmistautunut aloittamaan. Puolustajalla on Lukon kanssa 2+2-mallinen sopimus, joka päättyy keväällä 2024. Silloin A-nuorten sarja ei enää riitä.
– Tavoite on yrittää murtautua liigajoukkueen pelaavaan kokoonpanoon, mutta se vaatii vielä paljon kovaa treeniä. Se on nyt tosi hyvä alku, että on päässyt liigaryhmän mukaan harjoittelemaan. Kyllä siellä sitten opetetaan, jos ei osaa, Grönlund naurahtaa.
A-nuorten sarjassa Lukko ei enää joukkueena voi parantaa sijoitusta, mutta henkilökohtaisia tavoitteita voi aina asettaa. Ne Grönlundilla ovat kiekollisen pelin kehittämisessä.
– Kun paikka tulee, niin ei voi loputtomiin aina vetää ohi tai päin. Pitää alkaa nakuttaa limppua sisään.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.