Ikuisesti katkera.
Tarmo Reunanen käyttää varsin voimakasta ilmausta, kun hän puhuu edellisen Lukko-jaksonsa päätöksestä.
Tuolloin elettiin kevättä 2020, jolloin koronaviruspandemia otti pihteihinsä koko maailman. Samalla se laittoi kaiken kilpaurheilun tauolle.
Isku oli kova Rauman Lukon joukkueelle, joka viritteli itseään kevään pudotuspeleihin. Ryhmä tiesi, että sillä oli mahdollisuus jyrätä mestaruuteen saakka.
– En ole ollut koko urallani kuin yhden tai kaksi kertaa tilanteessa, että joukkueen peli olisi ollut niin kuosissa. Koko paketti oli saatu toimimaan. Oli fiilisi, että nyt jos joskus tullaan voittamaan mestaruus, Reunanen muistelee.
– Siinä samalla viikolla, kun kausi sitten loppui, voitettiin Kärpät jotain 0–7 Oulussa. Se oli viimeinen sinetti, että nyt mennään päätyyn asti.
Aika kultaa selvästi hieman muistoja, sillä Lukon voittonumerot olivat mainitussa pelissä 1–5. Se ei kuitenkaan kokonaiskuvaa muuta.
– Meillä oli siinä joukkueessa Heikkisen ”Bono” (Ilkka) ja Laakson ”Tapsa” (Tapio), joiden koko ura loppui siihen. Kaverit eivät koskaan voittaneet Suomen mestaruutta, Reunanen huomauttaa.
– Siinä se mun katkeruuteni kauden kesken loppumisesta oli.
Liigan tason nousu hieno juttu kaikkien kannalta
Reunanen pelasi koronan katkaiseman kauden Lukossa lainasopimuksella. NHL-sopimus New York Rangersin kanssa oli allekirjoitettu jo edeltävänä kesänä, ja seuraavalla kaudella pelit jatkuivat Pohjois-Amerikassa.
Rangersin NHL-kokoonpanoon Reunanen pääsi lopulta neljästi. Hän vietti uudella mantereella kaksi kautta, ja kummastakin suurin osa meni Hartford Wolf Packin AHL-joukkueessa.
Viime keväänä Rangers kauppasi puolustajan Carolina Hurricanesiin, mutta lisää NHL-pelejä ei herunut. Vähiin jäivät kamppailut AHL:n mestariksi pelanneessa Chicago Wolvesissakin, sillä terveysmurheet puuttuivat peliin ensin koronatartunnan ja myöhemmin loukkaantumisen muodossa.
Reunanen päätti lähteä hakemaan vauhtia sieltä, missä hän oli ottanut edellisen kehitysharppauksen pelaajana eli Rauman Lukosta.
– Liigasta tulee kovatasoinen ja tasainen sarja. Se on itsestään selvää, kun katsoo, millaisia pelaajia sarjaan on tullut. Taso nousee, ja se on hieno juttu meidän kaikkien kannalta.
Väki vaihtunut kahdessa vuodessa
Reunanen oli poissa Raumalta kaksi kautta, mutta sinä aikana Lukon joukkuekin on muuttunut varsin paljon. Koronan päättämän kauden pelaajista jäljellä ovat enää Linus Nyman, Sebastian Repo, Vili Laitinen, Onni Korkka ja Niklas Ylitalo.
– Meillä on kuitenkin monta pelaajaa, jotka tietävät, miltä tuntuu voittaa mestaruus Raumalla – joko liigassa tai A-junnuissa. Mitä olen jätkien kanssa puhunut, niin se on ollut aika siistiä, Reunanen toteaa.
Saman tunteen haluaisi luonnollisesti kokea myös Reunanen, kun kerran viime visiitillä mahdollisuus riistettiin tylyllä tavalla.
– Mulla on tosi hyvä fiilis meidän joukkueestamme. On vauhtia ja taitoa. Nyt on vähän nuorempi joukkue, joten toivottavasti opitaan virheistämme, hän miettii.
– Jos katsotaan meidän kokoonpanoamme, niin siinä on ihan jokainen pelaaja sellainen, joka pystyy ottamaan steppejä ja menemään vielä muihin liigoihin. Joukkue on innoissaan, ja sillä on nälkää menestyä.
Nuori joukkue Lukolla oli jalkeilla myös keväällä 2020, mutta silloin ryhmän keski-ikää nostivat muutamat Heikkisen, Laakson ja Toni Koiviston kaltaiset kokeneet pelaajat. Nyt sellaiset puuttuvat.
– Nyt se korostuu, että ei ole niin sanottuja konkareita. Vaatimustason pitää pysyä silti kovana, Reunanen miettii.
– Yleensähän ne ovat ne vanhemmat pelaajat, jotka muistuttavat nuorempia, jos ajatus pääsee karkaamaan.
Miten koet oman asemasi tämän kauden Lukossa?
– Kyllä mä haluan olla johtava pelaaja ja johtaa esimerkillä, Reunanen vastaa.
– Tavoite on olla kokonaisvaltainen johtava pelaaja, jonka valmentaja voi heittää tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Yli 900 NHL-pelin konkari opetti kädestä pitäen
Edellisellä Lukko-visiitillään Reunanen hankki lähinnä hyökkäävän puolustajan leiman. Tehopisteet myös Pohjois-Amerikasta ovat hyvät, mutta Reunanen itse uskoo kehittyneensä etenkin puolustuspelaamisessa.
– Sain korkeakoulun siellä.
Opettajana oli ennen kaikkea Gord Murphy, joka pelaajaural- laan pelasi yli 900 NHL-ottelua. Valmennusurallaan hän on palvellut 20 viime vuoden ajan eri NHL-organisaatioita, ja Reunasta hän pääsi opastamaan New York Rangersin ja Hartford Wolf Packin pakkivalmentajana.
– Hän halusi opettaa ihan kädestä pitäen. Puolustuspeliä työstettiin eniten, ja siitä on isoin fiilis, että se on mennyt eteenpäin. Hyökkäyspeli on aina tullut luonnostaan.
Nyt Reunanen yrittää ottaa opit käyttöön kotimaisissa kaukaloissa. Hän tietää olevansa taas urallaan jonkinlaisella vedenjakajalla. Miehellä on ikää 24 vuotta, eikä hän suunnittele pelaavansa loppu-uraansa Suomessa.
– Tavoitteet ovat edelleen Pohjois-Amerikassa ja NHL:ssä nimenomaan, Reunanen linjaa.
– Alkaa olla parhaat vuodet edessäpäin – ehkä seitsemän seuraavaa vuotta. Mitä nopeammin pääsisi NHL:ään, sitä parempi.
Vaikka Carolina Hurricanes ei antanut Reunaselle viime kaudella NHL-mahdollisuutta, se ei halunnut päästää puolustajasta irti. Hurricanes teki kesällä Reunaselle qualifying offerin eli sääntöjen mukaisen sopimustarjouksen, jolla se säilytti oikeutensa naantalilaiseen.
– Mennään niin sanotusti kausi kerrallaan, sillä se on toiminut aikaisemminkin. Missään tapauksessa en ole valmis pelaaja vielä.
Title
Tarmo Reunanen on malliesimerkki siitä, että nuorena voi harrastaa urheilua monipuolisesti ja silti nousta ammattiurheilijaksi.
Tai ehkä juuri siksi.
Jääkiekko ei ollut lapsuudessa Reunaselle edes ykköslaji. Edelle menivät salibandy, jalkapallo ja golf, ja yleisurheiluakin hän ehti harrastaa.
Kasvukivut käytännössä sanelivat lopulta lajivalinnan, sillä juoksemisesta tuli hankalaa.
Mikäli jalat olisivat kestäneet, salibandy ja jalkapallo olisivat kulkeneet mukana vielä pitempään.
– Kyllä mä kannustan kaikkia nuoria lajista riippumatta kokeilemaan eri lajeja ja harrastamaan monipuolisesti. Siitä ei missään nimessä ole haittaa, että harrastaa eri lajeja, Reunanen painottaa.
– Kaikki mailapeleistä ja yleisurheilusta lähtien palvelevat jääkiekkoammattilaiseksi kasvua. Mulle se monipuolisuus on ollut kullanarvoinen juttu.
Reunanen kokee, että hän oli kaiken lisäksi parempi salibandyssä kuin jääkiekossa. Golfissa hän puolestaan nappasi ala-asteikäisten valtakunnallisen kisan kakkossijan.
Edelle meni Sami Välimäki ja taakse jäi Oliver Lindell – nykyisiä golfammattilaisia molemmat.
– Tämä kesä oli vähän huono golfin osalta. Tuli pelattua vain kaksi ja puoli kierrosta, Reunanen harmittelee.
– Normaalikesinä se on osa viikottaista rytmiä. Siinä mieli lepää, kun saa olla tuolla ulkoilmassa. Se on mulle oikea henkireikä.
Reunasen tasoitus on 6,6. Lukon joukkueessa on hänelle kuitenkin myös tiukka haastaja, sillä myös Vili Laitinen on kilpaillut golfissa.
– Sanotaanko, että olemme Vilin kanssa erittäin erityylisiä pelaajia. Vili on taiteilija, sellainen kuin Bubba Watson. Oikein tyylikäs, uniikki tapa pelata, Reunanen kehaisee.
Mutta kumpi puolustajista on Lukon paras golffari?
– Sen verran kova itsetunto mulla on golfiin, että täytyy sanoa, että minä, Reunanen tokaisee.
– Jos me Vilin kanssa laitetaan lappu rintaan, niin kyllä mä uskon, että mä voittajana poistun.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.