Kalenterista ei ehditty kääntää edes kesäkuuta esiin, kun Fera kiinnitti jo ensimmäisen palasen ensi kauden naisten superpesisjoukkueeseensa.
Eikä mitä tahansa palasta, vaan joukkueen avainpelaajiin kuuluvan lukkari Ilona Hakoniemen. Kaiken lisäksi Hakoniemen jatkosopimus on kahden vuoden mittainen.
– Koko ajan tämä on mennyt aikaisempaan. Fera oli hyvissä ajoin liikkeellä, ja aika nopeasti pääsimme yhteisymmärrykseen, Hakoniemi toteaa.
Nimensä hän laittoi sopimuspaperiin tiistaina, juuri ennen keskiviikon Roihu-pelin valmistavia harjoituksia.
– Päätökseen vaikutti aika monikin juttu. Seuralta tuli kyselyä, ja samalla kerrottiin, mitkä ovat seuran tavoitteet. Ne vastasivat aika lailla mun omia tavoitteitani, Hakoniemi kertoo.
– Molemmilla on tavoitteena menestyä ja nousta huipulle. Tavallaan on ihan sama, missä seurassa menestystä tulee, mutta Ferassa se on oikein unelma-unelma. Siksi halusin jäädä tähän projektiin.
Tavoitteena pelata paljon parempi kausi
Feran kasvatti Hakoniemi ei silti ole.
Hän on syntynyt Vehmaalla ja kasvanut pesäpalloilijaksi Laitilassa. Jyskeen paita vaihtui Feran nuttuun kaudeksi 2020, jolloin hän teki superpesisdebyyttinsäkin.
Samalla kaudella Hakoniemi kävi vielä pelaamassa Jyskeessä myös naisten suomensarjaa, mutta siitä eteenpäin hän on kantanut vain raumalaisseuran värejä.
Ferassa hän on jo ehtinyt voittaa B-tyttöjen Suomen mestaruuden, saada kolme peräkkäistä valintaa vuoden nuoreksi lukkariksi ja päässyt pelaamaan kaksi tyttöjen Itä–Länttä.
– Nyt tavoitteena on pelata semmoinen ehjä kausi, paljon parempi kuin viime kautena, Hakoniemi ilmoittaa.
– Kyllä mä haluan kiriä ihan huippua kiinni lukkaroinnissa.
Kuka on nyt Suomen paras lukkari?
– Tätä kautta on pelattu vasta niin vähän, että tämän kauden osalta en vielä osaa sanoa. Mutta jos ajatellaan viime kautta, niin kyllä se kokonaisuudessaan on Mantsisen Mari, kuuluu Hakoniemen vastaus.
Paljon treeniä viime talvena
Talven aikana Hakoniemi vietti runsaasti aikaa Äijänsuon talviharjoitteluhallilla, jotta hän pystyisi kuromaan Mantsisen etumatkaa kiinni.
Joukkuetreenien lisäksi Hakoniemi suuntasi arkisin lähes päivittäin hallille tekemään harjoituksen myös aamupäivällä.
– Mulla ei ollut talvella kauheasti koulua, ja treenasin koko talven sen takia tosi kovaa. Töitä on tehty niin paljon kuin mahdollista, hän valottaa.
Ensi talven kuvioistaan hän ei tiedä vielä itsekään.
– Nyt valmistuin ylioppilaaksi ja olen hakenut kouluihin. Saa nähdä, pääsenkö jonnekin vai tuleeko välivuosi.
Ratsastuskisoissa vielä viime kesänä
Valkolakin Hakoniemi saa päähänsä Uudenkaupungin lukiosta. Panostus pesäpalloon on ollut viime vuodet niin vahvaa, että hiljalleen hän on siirtänyt taustalle toisen tärkeän urheiluharrastuksensa eli ratsastuksen.
Sitäkin Hakoniemi teki pitkään tavoitteellisesti. Hän kilpaili esteratsastuksessa ja kenttäratsastuksessa, eikä hevosurheilu ole vieläkään täysin kadonnut arjesta.
– Kyllä mä olen ollut maajoukkuetasolla nuorempana ja vielä viime kesänäkin kävin muutamat kisat, mutta nyt kaikki paukut menevät niin pesikseen, Hakoniemi toteaa.
– Pesis valikoitui tavallaan monen asian summana. Pääsin tänne Feraan, ja mun ponini vähän loukkaantui samoihin aikoihin ja siitä tuli pientä takapakkia.
– Ja kyllä mä tiesin, että mulla on aika paljon paremmat mahdollisuudet menestyä pesiksessä kuin ratsastuksessa. Pesis on aika paljon riippuvainen siitä, mitä itse tekee – eikä rahasta.
Eri kypärä päässä ulkopelissä
Ilona Hakoniemi on pelannut vahvan alkukauden, mistä näkyvänä merkkinä hän on jo monessa pelissä kantanut kultaista kypärää, joka päässä pelaa aina edeltävän pelin ykköspalkittu.
Kultakypärää Hakoniemi on kuitenkin käyttänyt vain sisäpelissä.
Ulkovuoroihin hän on vaihtanut kokovalkoisen kypärän, joka on erilainen kuin muilla Feran pelaajilla.
Mikä on valkoisen kypärän tarina?
– Kun se on vähän harvinaista, että lukkarilla on kypärä, niin siihen on myyty eri mainokset, Hakoniemi paljastaa.
– Se ulkopelikypärä on mun juttuni, mutta ei siinä muuta ihmellistä ole kuin se, että väri ja mainokset ovat erit.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.