Tehohyökkääjä pyöri viime kaudella kolmen kaupungin triangelissa, mutta nyt käsillä ovat palkkatyöt kasvattajaseuran listoilla

Viime kaudella Tomi Lahti pelasi SalBassa, opiskeli Vierumäellä ja työskenteli Indiansissa. Jatkossa hän tienaa elantonsa salibandystä ja saa olla Raumalla.

Tomi Lahti päätyi kahden vanhana salibandyn ja SalBan pyörteisiin, kun hänen isänsä Tero ohjasi jälkikasvuaan oman lajinsa pariin.

Siitä on pian kolme vuosikymmentä, mutta edelleen Tomi Lahti kantaa samaa koiratunnusta rinnassaan. Ja pian hän tekee sitä jatkuvasti.

Jo aiemmin tänä keväänä varmistui, että Lahti jatkaa SalBan edustusjoukkueen pelaajana. Kun sopimus julkaistiin, SalBan tiedotteeseen oli painettu kommentti, jossa Lahti kertoi, että reissupelaajan arki jää nyt taakse.

Hän on viime vuodetkin edustanut SalBaa, vaikka on samaan aikaan suorittanut liikunnanohjaajan ammattikorkeakoulututkintoa Vierumäellä. Koulu on loppusuoralla, ja Lahden on tarkoitus saada tutkinto valmiiksi vuoden loppuun mennessä.

Edessä on paluu Raumalle, koska Lahti on saanut töitä kotikaupungistaan – ja kasvattajaseurastaan. Hänestä tulee SalBan puolipäiväinen valmennuspäällikkö.

– Ei SalBalla ollut silloin joskus työntekijöitä, kun iskä mut hallille vei. Ei ollut ajatustakaan, Lahti naurahtaa.

– Kun olen ollut alusta asti mukana ja kasvanut SalBassa pelaajaksi, ja nyt työllistän itseni samaan seuraan, niin onhan siitä tosi hyvä fiilis. Jos isosti miettii, niin aika pitkälle on menty.

SalBan kolmas palkattu työntekijä

Nyt 30-vuotiaasta Lahdesta tulee SalBan kolmas palkollinen työntekijä. Toiminnanjohtaja Joni Rokosa ja junioripäällikkö Mikko Immonen ovat seuran palkkalistoilla täysipäiväisesti, ja Lahtikin toivoo sitä jonain päivänä olevansa.

– Sille, mitä SalBa tarjosi, oli aika vaikea sanoa ei, mutta samalla piti miettiä, miten rahat saa riittämään elämiseen, Lahti toteaa.

Toisen työn ottaminen rinnalle ei ollut SalBalle ongelma, ja sellaisen Lahti löysi Salibandyliitolta. Hänestä tuli myös länsirannikon alueen valmennuspäällikkö, joka vastaa esimerkiksi 13–16-vuotiaiden poikien maajoukkuetie-toiminnasta.

– Käy vielä hyvä tuuri, että kaikki alkavat samalla kertaa, Lahti toteaa.

Näyttelijä, opettaja... ei vaan sittenkin valmentaja

Ei valmentaminen ollut ensimmäisellä rivillä, kun Lahti aikanaan listaili vaihtoehtoisia ammattejaan. Hän ehti vuoden verran opiskella näyttelijäksikin, ja tähtäimessä olivat opinnot Teatterikorkeakoulussa.

Eikä hän suunnitellut valmentajan uraa vielä siinäkään vaiheessa, kun opiskelupaikka Vierumäeltä irtosi. Lahti suunnitteli jatkavansa Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan ja nappaavansa vielä maisterin paperi opettajana.

Nyt mieli on kuitenkin muuttunut.

– Koulun aikana kiinnostus kääntyi koko ajan valmennukseen. Se alkoi tuntua kiehtovalta, ja aika lailla siinä on myös yhtäläisyyksiä pedagogiikkaan. Se on yhdistelmä molempia, Lahti kuvailee.

– Nyt liikunnanopettajan homma on jäänyt kokonaan pois mielestä ja tavoitteet kääntyneet tähän.

Valmennuspäällikölle ollut tarvetta jo vuosia

SalBan valmennuspäälliköksi Lahti ei hyppää suoraan koulun penkiltä, vaan hän on tehnyt vastaavaa työtä jo puolentoista vuoden ajan espoolaisessa Indiansissa. Siellä Lahden vastuulla ovat olleet 10–12-vuotiaat pojat.

– Vähän vastaava homma, mutta isommassa seurassa. Siellä oli tarkkaan määritelty, mitä pitää tehdä, mutta SalBassa rooli tulee olemaan vapaampi, Lahti tietää.

– SalBalla ei ennestään ole vastaavassa roolissa ketään ollut, joten on aika mielenkiintoista lähteä rakentamaan.

Edelliset organisaatiomuutokset SalBassa nähtiin reilu vuosi sitten, kun Immonen siirtyi puolipäiväisestä seuratyöntekijästä kokopäivätoimiseksi junioripäälliköksi ja Rokosa urheilutoimenjohtajasta toiminnanjohtajaksi.

– Valmennuspäällikölle on ollut useita vuosia tarvetta. Olemme kaivanneet valmentajien valmentajaa, Rokosa toteaa.

– Olemme kuitenkin halunneet mennä pitkäjänteisesti ja talous edellä. Nyt pystymme toteuttamaan tämän ilman jäsenmaksujen nostoa, mistä kiitos vuosien pitkäjänteisille ratkaisuille.

Viime kaudella triangeli Espoo–Vierumäki–Rauma

Yhtälö, jota Lahti on viime vuodet pyörittänyt, kuulostaa kovalta. Hän on samaan aikaan työskennellyt Espoossa, opiskellut Vierumäellä ja pelannut Raumalla.

– Olen naureskellut, että ei voi puhua mistään tuplaroolista, kun mulla on ollut triplarooli, Lahti tokaisee.

– Käytännössä se on mennyt niin, että olen ajanut Espoosta Vierumäelle kaksi tai kolme kertaa kuukaudessa ja Raumalle oikeastaan joka perjantai. Sitten olen perjantaina treenannut joukkueen kanssa ja pelannut viikonloppuna pelit.

Työt Indiansissa päättyvät toukokuun lopussa, ja heinäkuussa Lahti aikoo tyttöystävänsä kanssa muuttaa Raumalle.

– Pääsen nyt ensimmäistä kertaa kolmeen kauteen osallistumaan joukkueen treeneihin siten, kuten niihin kuuluisi osallistua, hän toteaa.

Päättyneellä kaudella Lahti pelasi SalBan paidassa 25 divarikamppailua tehoin 19+15, ja kausi oli yksi hänen uransa parhaista. Divaritasolla hän on pystynyt kovempaan pistemäärään kerran eli 2011–12, jolloin 22 peliä tuottivat saldon 11+24=35.

Osa liigakausista oli rikkonaisia, mutta yhteensä kolmena talvena hän sai 55 pelissä kokoon 45 tehopistettä.

Jos matkustamisen rasitukset ovat poissa ja treeniarki rauhallista, onko lupa odottaa vielä mennyttä talveakin parempaa peliä?

– Mä toivon ainakin. Ja mä uskonkin, että kunhan siihen rytmiin vaan taas oppii, Lahti vastaa.

Selvää on, että salibandy täyttää hänen päivänsä ja etenkin iltansa. Lahti on tulevana talvena SalBassa miesten edustusjoukkueen pelaaja, P19-joukkueen valmentaja ja koko seuran valmennuspäällikkö, jonka pitäisi olla läsnä myös iltoihin ajoittuvissa muiden juniorijoukkueiden harjoituksissa.

– Aamupäivisin pitäisi olla hyvin aikaa huoltaa itseään. Kun tätä saa puoliammattimaisesti tehdä, niin yritän olla siinä kunnossa mitä tarvitsee, Lahti lupaa.

– Toki joukkue kovenee tosi paljon, joten saa nähdä, onko mun roolini tulosyksikössä.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut