Kuukauden pelaajan arvonimi ei ole osunut Lukon pelaajalle edes joka vuosi. Edellinen kunnian saanut Lukon pelaaja oli Aaron Gagnon, joka sai vastaanottaa pronssipatsaan tammikuun 2016 parhaana liigapelaajana.
Kuukauden liigapelaaja on palkittu kauden 1993–94 alusta lähtien. Historian ensimmäinen SM-liigan kuukauden pelaajan palkinto tuli Raumalle, sillä sen pokkasi Lukkoa tuolloin edustanut Mika Alatalo.
Yhteensä Lukon pelaaja on valittu kuukauden pelaajaksi 16 kertaa. Petri Vehanen on saanut kunnianosoituksen kahdesti.
Palkinto 16. valinnasta ojennetaan lauantaina Lukon kanadalaissentteri Justin Danforthille. Hänet palkitaan ennen SaiPa-peliä helmikuun kuukauden pelaajana.
– Luonnollisesti se tuntuu hyvältä, mutta tuo ei silti ole sellainen asia, jota ajattelee kuukauden aikana. Silloin keskittyy vain pelaamaan jääkiekkoa, Danforth toteaa.
– Toki se on iso kunnianosoitus. Pitää kuitenkin muistaa, ettei sellaista pysty hankkimaan ilman hyviä ketjukavereita ja joukkuekavereita. Ei sitä voi tehdä yksin.
Kolmas kymmenen tehopisteen kuukausi
Helmikuussa Danforth pelasi yhdeksän peliä, joissa hän keräsi tehopisteet 6+4=10. Palkintoperusteluissa painotettiin myös hänen hyvää puolustuspeliään, sillä Lukon kultakypärä keräsi teholukeman +9.
Hän oli jäällä vain kahdesti, kun vastustaja teki tasakentällisin maalin.
Kymmenen pisteen kuukausi ei silti ollut Danforthille mitenkään poikkeuksellinen edes tällä kaudella, sillä saman saldon hän kokosi marraskuussa ja tammikuussa.
Pelasitko omasta mielestäsi helmikuussa kauden parasta kiekkoasi?
– En oikeastaan tiedä, Danforth sanoo hetken mietittyään.
– En ajattele sitä, vaan yritän vain tehdä maaleja. Ehkä nyt tein pari maalia enemmän kuin aiemmin.
Pistepörssin voitosta todella tiukka taistelu
Danforth on ollut Lukon johtava hyökkääjä kauden alusta asti, vaikka syyskuussa hänellä oli selvästi vaikeuksia osua maaliverkkoon.
Danforth taistelee edelleen täysillä myös pistepörssin voitosta. Hän on kerännyt 53 pelissä tehot 23+28=51, mikä antaa pistepörssissä jaetun kolmannen sijan.
Pörssikärjessä on Ilveksen Eemeli Suomi 53 tehopisteellä. Kärppien Jesse Puljujärvi ja JYPin Julius Nättinen ovat saaneet kasaan 52 tehopistettä.
Danforthin lisäksi 51 pisteessä on Tapparan Kristian Kuusela.
– Kuulen paljon puhetta mahdollisuudestani voittaa pistepörssi. En kuitenkaan keskity siihenkään, en välitä siitä tilanteesta, Danforth sanoo.
– Luonnollisesti se olisi upea saavutus. Hommani kaukalossa on pisteiden tekeminen, joten pistepörssin voittaminen kertoisi siitä, että olen tehnyt työni hyvin. Tärkeämpää on kuitenkin pelata voittavaa jääkiekkoa.
Uhrauksia voittavan pelaamisen eteen
Sitä Lukko on viime viikot kiistatta pelannut, vaikka keskiviikkona KooKoo kaatoikin raumalaisryhmän. Koko tämän kalenterivuoden aikana Lukko on jäänyt ilman pisteitä vain kahdesti, molemmilla kerroilla KooKoon vieraana.
– Istuimme kolmisen kuukautta sitten alas ja tajusimme, mitä pelien voittaminen vaatii. Muutimme hiukan pelityyliämme ja ennen kaikkea aloimme pelata yhdessä, Danforth kuvailee.
– Nyt jätkät blokkaavat laukauksia aivan eri tavalla. Ne ovat uhrauksia, joita voittamisen kulttuuri vaatii.
Runkosarjasta Lukolla on pelaamatta vielä neljä peliä, joista kaksi Äijänsuolla. Lauantain vastustajan SaiPan pudotuspelihaaveet ovat vain teoreettiset, mutta Lukko pelaa täysillä kakkossijasta.
– Vuoden tärkein peli tähän saakka. Meidän pitää saada kolme pistettä, jos aiomme taistella toisesta sijasta, Danforth linjaa.
Ennen lauantain kierrosta Lukko on sarjassa kolmantena. Tappara on toisena viisi pistettä raumalaisten edellä, mutta toisaalta kaksi peliä enemmän pelanneena.
– Jokainen haluaa sijoittua mahdollisimman korkealle. Sillä ei ole väliä, ketä vastaan ensimmäisellä kierroksella pelaa, mutta haluamme saada kotikenttäedun mahdollisimman pitkälle.
Lukko–SaiPa Kivikylän Areenalla lauantaina kello 18.30.
”Ponthus voi ottaa kultakypärän pudotuspeleissä”
Urallaan Lukkoakin valmentanut Ismo Lehkonen nosti Ilta-Sanomien haastattelussa erikoiskypärät esiin, kun hän käsitteli Ässien Otto Kivenmäen loukkaantumista.
Kivenmäki pelasi Lukkoa vastaan Red Bull -kypärässä, joka on joukkueen parhaan alle 20-vuotiaan pistemiehen tunnus eli nuorten pelaajien ”kultakypärä”.
– Olen aina kauhuissani katsonut kultakypäriä. Ne vaihtavat välillä omistajaa eivätkä ole koskaan tyköistuvia. Ne heiluvat ja hölskyvät, Lehkonen kommentoi.
Liigajoukkueen kokoonpanossa on yleensä kaksi pelaajaa, joilla on muista poikkeavan värinen kypärä.
Joukkueen paras pistemies pelaa kultakypärässä ja paras alle 20-vuotias Red Bullin väreihin maalatussa kypärässä.
Kypäriä on kuitenkin käytössä enemmän kuin yksi.
– Kauden alla varustetoimittaja toimittaa pakettiautollisen kypäriä maalattavaksi ja ne toimitetaan seuroille.
Kypärä itsessään on täysin samanlainen kuin muillakin, Lukon joukkueenjohtaja Mika Kuosmanen taustoittaa.
– Meilläkin on useampia kultakypäriä käytössä. Justin Danforthilla on ollut koko kauden sama kultakypärä, ja Ponthus Westerholmilla oli toinen kypärä, kun hän pelasi kultakypärällä.
Kuin todisteeksi Kuosmasen sanoille Lukon pukukopissa pelipaitahenkarien päällä hyllyllä on valmistajan paketissa odottamassa kaksi kultakypärää ja kaksi Red Bull -kypärää.
– Jokainen säätää kypäränsä itselleen sopivaksi, ja säätämiseen menee kymmenen sekuntia. Ei siihen nykyään tarvita mitään ruuvimeisseliä, Kuosmanen huomautta.Kultaisella kypärällä pelaaminen jakaa pelaajien mielipiteet. Osa kokee sen tekevän kantajastaan kohteen, osa taas saa lisää itseluottamusta.
– Se on mielenkiintoinen asia ja minulle uusi juttu, sillä Pohjois-Amerikassa ei ole samaa käytäntöä. Totta kai olet se päässä kohde, jokainen huomaa varmasti sinut kaukalossa se päässä, Danforth toteaa.
– Mutta on asialla toinekin puolensa, sillä kyllähän se näyttää päässä aika siistiltä. Ponthus voi silti ottaa sen pudotuspeleissä.
Westerholmin ilme paljastaa, että hän suo mielellään kultakypärän jatkossakin Danforthille.
– En pidä siitä. Itse asiassa vihaan sitä. Haluan vain olla yksi pelaajista, Westerholm tokaisee.
– Ei siitä pidä olla häpeissään, jos on paras pistemies, puolustaja Robin Press puolestaan tokaisee.
– Mutta olen samaa mieltä, kaikilla pitäisi olla samanlainen kypärä. Tämä on joukkueurheilua.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.