Iloinen nauru täyttää Feran toimiston, kun Fanny Lahtinen ja Miia Puolakka antavat yhdessä haastattelua. Kaksikko istuu saman pöydän ääressä, koska he ovat osa Feran superpesisjoukkueen tulevaisuutta. Molemmat ovat allekirjoittaneet vuoden jatkosopimuksen. Pelinjohtaja Erno Tuomaistakin hymyilyttää, kun hän seuraa tapahtumia pitkän pöydän päästä.
– Miia tuo hymyn, valon ja energian pukukoppiin. Ei siellä kukaan mökötä, kun Miia tulee paikalle, Tuomainen huomauttaa.
Fanny Lahtinen puolestaan tuo pukukoppiin jotain muuta:
– Fanny pitää huolta, että kopissa on hyvät musiikit, Puolakka paljastaa.
Feran kopin oven Puolakka avasi ensimmäisen kerran vuosi sitten. Aiemmin Pesäkarhuissa, Manse PP:ssä ja Hämeenkyrön Räpsässä pelannut kokemäkeläinen lähti hakemaan Raumalta isompaa roolia.
Mansessa hän oli päässyt pelaamaan ensimmäiset superpesispelinsä, mutta peliaika oli jäänyt vähiin.
Se olisi käytännössä vaatinut Virpi Hukan tai Henna Peltokankaan ohittamista.
– Viime kausi oli ihan hyvä. Mä olen ihan tyytyväinen, Puolakka arvioi ensimmäistä Fera-vuottaan.
”Skodat” käsissä loppukaudella
Puolakka pelasi raumalaisseuran paidassa 21 runkosarjapeliä, löi niissä 3+2 juoksua ja toi 19 juoksua.
Pudotuspelien kolmessa kamppailussa lukemat olivat 1+0 lyötyä ja neljä tuotua.
Kopparin tonttia hän ei tosin pystynyt valtaamaan Raumallakaan, mutta oli loppukaudesta yksi joukkueen avainhahmoja tehokkaana etenijäjokerina.
– Yhtä tärkeä jokeri on kuin kaikki muutkin pelaajat. Ehkä kausi meni parhaiten, mitä koskaan, Puolakka miettii.
– Ainakin ehkä. Sisäpelillisesti se oli paras kausi, ja loppukaudesta oli ”skodat” käsissä.
Päättyneellä kaudella joukkueen lyöjäkuningatar pelasi pelinumerolla, jossa oli autojätin sponsorilogo merkkinä tilastojen piikkipaikasta.
Puolakka sivalsi Kirittäriä vastaan ensimmäisessä puolivälierässä kunnarin ja ansaitsi erikoisnumeron.
– Kyllä mä räpylää tykkäisin pitää, mutta kaikki menee mitä annetaan, Puolakka toteaa.
Talven hyvä työ kantoi hedelmää
Pelinjohtaja Tuomainen painottaa, ettei tulevan kauden pelipaikkoja jaeta edeltävän vuoden lokakuussa.
Silti hän uskaltaa sanoa, ettei suunnittele ainakaan pienentävänsä Puolakan ruutua.
– Miia raivasi itsensä tuohon. Hän teki paljon töitä talvella ja pelasi hyvän kauden, Tuomainen luonnehtii.
– Varmasti rooli tulee kasvamaan. Annetaan vastuuta myös ulkopelissä.
Porilaisuudesta riittää puhetta
Puolakalla ja Lahtisella on takanaan yksi yhteinen kausi Ferassa, mutta samassa joukkueessa he ovat pelanneet jo aiemmin.
Kaksikko oli vuonna 2018 voittamassa Pesäkarhuille B-tyttöjen Suomen mestaruutta. Samassa joukkueessa pelasi myös Julia Ruoho, joka myös jatkaa edelleen uraansa Ferassa.
– Kyllä jotain kuittailuja porilaisuudesta tulee, mutta antaa tulla vaan, Lahtinen ilmoittaa napakasti.
Saman tien Puolakka nappaa haastattelijan roolin ja kysyy, mitä joukkuetta Lahtinen kannattaa.
– Ässiä tietenkin, kuluu vastaus.
Auton ratissa ehtii keskittyä treeneihin
Lahtinen on kestänyt porilaispuheet jo kahden kauden ajan, sillä tuleva kesä on hänelle jo kolmas Feran paidassa.
Edelleen Lahtinen pysyy porilaisena, sillä hän asuu ja opiskelee karhukaupungissa ja käy harjoituksissa Raumalla.
– Ei matka oikeastaan ole tuntunut pitkältä, kun ei ole tarvinnut yksin ajella kuin ihan joskus, hän huomauttaa.
Myös Puolakka ajelee talven aikana harjoituksiin Porista, sillä hänellä on edessään työharjoittelu Satasairaalassa. Bioanalyytikon opinnot Tampereella ovat kaartumassa loppusuoralle.
– En koe erikoisena, että asuu toisella paikkakunnalla, hän toteaa.
– Olen aika hyvin pystynyt treenaamaan, ja tuntuu, että siinä saa heti keskittymisen päälle, kun lähtee ajamaan. Pystyy valmistautumaan treeneihin hyvin.
Ulkopelin johtohahmoja
Fanny Lahtinen pelasi päättyneellä kaudella 21 runkosarjaottelua ja toi niissä 11 juoksua. Kolmen pudotuspelikamppailun tehoiksi puolestaan kirjattiin yksi lyöty juoksu.
Hänen sisäpeliroolinsa tosin ei ole juoksujen lyöminen tai tuominen, vaan porilainen on parhaimmillaan vaihtajana.
– Kausi meni ihan ok, vähän vaihtelevasti. Sisäpeli oli vähän haastavaa välillä, mutta ulkopeli oli ehkä nousujohteisempaa, Lahtinen puntaroi.
Jos pelaajan oma arvio kuulostaa vaatimattomalta, pelinjohtaja laittaa pöytään tiukkoja kehuja.
– Fanny pelasi loistavan kauden. Hän oli ulkopelissä meidän johtavia pelaajia, ja johtajuutta kasvatetaan siinä, että hän saa ottaa vielä isompaa tonttia ulkopelissä, Tuomainen ilmoittaa.
– Oma tavoitteeni on kehittyä pelaajana lisää, saada roolia ja hoitaa se rooli mahdollisimman hyvin, etulukijan paikalla viihtyvä Lahtinen niputtaa.
Keihäät saivat pysyä vielä varastossa
Miia Puolakasta olisi voinut tulla myös yleisurheilija.
Vuonna 2017 hän nappasi 17-vuotiaiden SM-pronssia keihäässä, ja kolme vuotta aiemmin 14-vuotiaiden SM-kisoissa hän oli 100 metrillä neljäs ja kuulassa viides.
100 metriä on kulkenut parhaimmillaan 12,84 ja naisten keihäs lentänyt lukemiin 41,16.
Pesäpallo vei voiton, mutta yleisurheilukaan ei ole täysin unohtunut.
– Ajatuksissa on ollut välillä, että pitäisi mennä heittämään, mutta en viime kesänäkään mennyt, Puolakka toteaa.
– On mulla vielä omia keihäitäkin jäljellä, mutta Kokemäen urheilukenttäkin taitaa olla nykyään aidattu. Ei sinne pääsisi edes harjoittelemaan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.