Raumanmeren tekojää on ollut tänä talvena kovassa käytössä. Raumalaiskiekkoilun Tuki tietää, että toiselle vastaavalle olisi tilausta. Yhdistyksellä on myös halu tehdä sellainen. Kuva: Juha Sinisalo
Tekojäät ovat monella tavalla olleet viime viikkojen puheenaihe Suomessa. Yksi sosiaalisen median keskustelu käynnistyi maanantaina, kun Petteri Sihvonen julkaisi Hämeen Sanomissa kolumnin. Hänen mielestään käsillä on viimeinen hetki rakentaa tekojäärata Hämeenlinnaan. Raumalaistoimittaja Marko Leppänen nappasi välittömästi somejakoon kiinni ja kysyi, täytyykö Raumalaiskiekkoilun Tuen kustantaa jää myös Hämeenlinnaan.
Ässien hämeenlinnalainen kehitysjohtaja Tommi Kerttula löi lisää löylyä kiukaalle ja kannatti ajatusta.
Samalla Kerttula tosin huomautti, että Poriin on saatu aikaan jo kolme tekojäätä ”käsittääkseni ilman Rafan kassaa.”
Tekojäärata 2 ollut pitkään pöydällä
Yhden yleisessä käytössä olevan tekojään Raumalaiskiekkoilun Tuki on jo rakennuttanut. Raumanmeren kenttä valmistui vuonna 2011, ja on siitä asti ollut kovassa käytössä.
Hämeenlinnaan saakka Raumalaiskiekkoilun Tuen lonkerot eivät sentään ulotu, mutta uuden tekojään se saattaa hyvinkin rakentaa. Jo pian.
– Tämä asia on ollut Tuessa koko ajan tapetilla vuodesta 2011 asti. Koko ajan on ollut pöydällä case Tekojäärata 2, Raumalaiskiekkoilun Tuen puheenjohtaja Rafael Eerola paljastaa.
– Raumanmeren tekojään valmistumisesta tulee kohta kymmenen vuotta. Kai sitä kerran kymmenessä vuodessa voisi jotain nykäistä. Johan tässä jonkun aikaa ollaan oltukin rakentamatta mitään.
Ei lupaus, mutta ei myöskään haaveilua
Raumanmeren tekojään jälkeen syntyi Lähdepellolle TukiAreena ja viimeksi sen kylkeen laukaisuhalli. Kaikki kolme ovat Raumalaiskiekkoilun Tuen projekteja.
– Ne ovat olleet valtakunnan tasollakin hemmetinmoisia panostuksia. Meillä on rohkeutta tehdä isoja asioita, kuten Tuessa on aina tehty, Eerola painottaa.
– Yksin ei tehdä mitään, mutta hyvien kumppanien kanssa kylläkin.
Toistaiseksi Raumalaiskiekkoilun Tuki ei ole tehnyt päätöstä uuden tekojään rakentamisesta. Keskusteluja kuitenkin asiasta on käyty, ja viime aikoina ne ovat tiivistyneet.
Kumppani, jonka kanssa keskusteluja on käyty, on luonnollisesti Rauman kaupunki.
– En lupaa vielä mitään, mutta kyllähän tässä varmasti vakavampaa suunnittelua aloitellaan. Haaveilla voi vaikka uudesta jäähallista, mutta tässä ei ole kyse haaveilusta, Eerola sanoo.
– Ehkä kevätauringon paisteessa voitaisiin katsoa, tehdäänkö jotain ja millä aikataululla. Lähiaikoihin on sovittu palavereja ja tunnusteluja, mutta korona täytyisi saada tuosta sivuun.
Uusikaupunkilainen Lankisten perhe saapui Raumalle luistelemaan koronan suljettua jäähallin Uudessakaupungissa. Elias, Akseli ja Alisa olivat vauhdissa äiti Idan auttaman Alvarin kanssa. Alvari oli ensimmäistä kertaa elämässään luistimilla. Kuva: Juha Sinisalo
Lähdepelto luontevin, Eura tai Eurajoki mahdollinen
Mutta vaikka keskustelukumppani on juuri Rauman kaupunki, uusi tekojää saattaisi nousta kuntarajojen ulkopuolellekin. Eerola mainitsee Eurajoen ja Euran.
– Lähiseutujen yhteistyöseurat ovat meille älyttömän tärkeitä, Eerola muistuttaa.
Luontevin paikka uudelle tekojäälle löytyy kuitenkin eteläisestä Raumasta eli Lähdepellon urheilukeskuksesta, jossa on jo jäähalli.
– Siitä olisi synergiat otettavissa, sillä TukiAreenan jääkoneita voisi hyödyntää. Rakentaminen olisi myös huomattavasti halvempaa kuin vaikkapa keskustaan Parpansalin kentälle.
”Eihän sinne mahduttu ennen koronaakaan”
Toisen tekojään tarve on Raumalaiskiekkoilun Tuen silmissä ilmiselvä. Raumanmeri näytti vahvuutensa jo vuosi sitten, kun kunnollista talvea ei Rauman seudulla nähty.
Kun muun talviurheilun harrastaminen oli käytännössä mahdotonta, moni suuntasi tekojäälle luistelemaan.
Tänä talvena tekojään tarve on korostunut toisella tavalla. Koronaviruspandemia on rajannut liikuntamahdollisuuksia, joten Raumanmeren tekojäällä on ollut suorastaan ruuhkaa.
Kaukalo ei edes tyhjene iltakymmeneltä, jolloin valot sammuvat, vaan käyttäjiä riittää yön pimeydessäkin.
– Eihän sinne mahduttu ennen koronaakaan, Eerola huomauttaa.
– Tarve on tiedossa, sitä ei tarvitse miettiä. Eikä Lukko-perheen halua toteuttaa isoja asioita. Olen pirun ylpeä, että voimme tässä ajassa edes fiilistellä tällaisesta.
Raumanmerellä käy väkeä vauvasta vaariin
Unajassa varttunut Eerola palaa mielikuvissaan lapsuuteensa, jossa koululaisilla oli lupa pitää oppitunneilla luistimia jalassa, jotta välitunneille luistelemaan siirtyminen sujui jouhevasti.
Tuolloin eri puolilla Raumaa oli lukuisia pieniä luonnonjäitä, kyläkiekkotoiminta oli aktiivista ja luistelemaan pystyi talven aikana kuukausia.
– Tuntimäärä, joka nyt on poissa luistelukäytöstä, niin onhan se melkoinen. Ei nykyään saa jääalustaa kenenkään takapihalle kopioitua, Eerola toteaa.
– Kaikki kunnia päätökselle rakentaa aikanaan Raumanmeren tekojää. Se oli järkevä päätös, sillä kenttä on hyvällä paikalla ja siellä käy väkeä vauvasta vaariin.
Rafael Eerola ei vielä lupaa uutta tekojäätä, mutta kyse ei ole silti enää vain haaveilusta. Kuva: Juha Sinisalo
Ketunhäntä kainalossa
Olosuhteiden mahdollistaminen on yksi Raumalaiskiekkoilun Tuen perustehtävistäkin. Ei kuitenkaan välttämättä pelkälle jääkiekolle.
– Totta kai meillä on tässä ketunhäntä kainalossa. Haluamme tarjota olosuhteet jääurheiluun, jotta meille kasvaisi uusia vehasia ja niskaloita, Eerola myöntää.
– Tätä samaa asiaa ajaa aloittavien ikäluokkien toiminnan maksuttomuus. Me näemme, että se tuleva vehanen tai niskala sutii ensimmäiset sutaisunsa tuolla jonkun kainalossa, innostuu lajista ja pomppaa sieltä Leijona-kiekkokouluun, joka nykyään on siis maksuton.
Tulevien jääkiekkoilijoiden jalostaminen ei kuitenkaan ole ainut tavoite, kun Raumalaiskiekkoilun Tuki suunnittelee uutta tekojäätä.
Yhtä lailla vaakakupissa painaa halu tarjota kaupunkilaisille mahdollisuuksia liikkumiseen.
– Onhan se mahtavaa katsoa, kun tekojää on täysi, Eerola toteaa.
– Näemme, että olisi mahtavaa vetää tuollainen projekti, mutta suunnitellaan nyt ensin rauhassa. Sen jälkeen kenties talla pohjaan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.