Aivan kuin tämä tarina olisi kerrottu jokusen kerran aiemminkin. SalBa pelasi lauantaina salibandydivarin kotiottelun joensuulaista Josbaa vastaan. Raumalaiset olivat kaksi erää alakynnessä, ja päätöserään lähdettiin kolmen maalin vierasjohdosta.
Kolmannessa erässä SalBan päässä käytiin lähinnä pari kertaa kääntymässä, ja Josban maalivahti joutui olemaan koko ajan valppaana, kun kotijoukkue pyöritti peliään ja ampui laukauksia.
SalBan klassinen siimataktiikka ei tosin tällä kertaa toiminut, vaan Josba piti pintansa ja vei vierasvoiton maalein 2–5 (1–2, 0–2, 1–1).
– En tiedä, mikä siinä on. Onko se sitten siitä kiinni, että tiivistettiin kokoonpanoa? Mutta miten se aina alkaa vasta siinä kohtaa eikä silloin, kun pilli soi, SalBan kapteeni Ville-Petteri Lilja ihmetteli.
– Ihmeellisiä juttuja. Joku olisi rikas mies, jos siihen osaisi vastata.
Vastauksen tarjoaja saisi todennäköisesti saman tien ainakin joukkueen sakkokassan mukaansa.
Urku auki vasta päätöserässä
Lauantaina SalBa tosin aloitti terävästi, ja Jani Lehtoniemi ampui raumalaiset johtoon.
Neljä seuraavaa maalia kuitenkin lähtivät joensuulaisten mailoista, ja Josban maalivahti Veikka Forsström ei koko avauserässä torjunut kertaakaan.
Lehtoniemellä oli toisen erän lopussa paikka kaventaa peliä, kun hän pääsi ampumaan rangaistuslaukausta, mutta pallo ei löytänyt tietään verkkoon.
Kolmanteen erään SalBa uusi ketjunsa ja ilmeensä. Forsströmille kirjattiin kolmeen ensimmäiseen minuuttiin sama määrä torjuntoja kuin koko aiemmassa pelissä yhteensä.
Hän päästi koko erässä kuitenkin verkkoonsa vain yhden pallon: Roope Osmonen kavensi peliä seitsemän ja puoli minuuttia ennen täyttä aikaa.
Lopulta Josban Jere Kaartinen upotti illan toisen maalinsa ja sinetöi loppunumerot tyhjiin.
– Emmehän me periaatteessa muuttaneet kolmanteen erään kuin ketjut ja vähän karvausta, Lilja huomautti.
– Soittorasia-peliin muutimme karvausta, ja yritimme pelata tänään ensin samalla tavalla. Silloin se toimi, mutta nyt ei.
Vahvasta alusta putoamistaisteluun
Isänpäivänä Soittorasiaa vastaan SalBa pystyi katkaisemaan seitsemän pelin tappioputkensa, mutta voitto oli vasta kauden kolmas.
Joukkue, joka vielä syyskuussa pelasi vahvasti, on nyt vajonnut kamppailemaan putoamisviivaa vastaan.
SalBa on sarjassa kolmanneksi viimeisenä. Kauden päätteeksi kaksi viimeistä putoaa Suomi-sarjaan, ja kaksi seuraavaa karsii putoamista vastaan.
– Ei joukkueelle kuulu kauhean hyvää, jos ihan rehellisiä ollaan. Ekan kerran on huomannut, että meille on jo tullut pientä keskinäistä sotaa, mitä ei missään nimessä saisi tulla, Lilja paljasti.
– Silti monta kertaa on nähty, että jos tehdään niitä juttu, mitä on sovittu, niin tulostakin tulee.
Miten se keskinäinen sota ilmenee?
– Lähinnä yksittäisissä tilanteissa, joissa näkee, että paha mieli alkaa purkautua, Lilja vastasi.
– Kaikkia varmaan ottaa niin paljon päähän, kun ollaan hävitty näitä pelejä, että paha mieli omaan ja kaverin tekemiseen purkautuu. Pelin jälkeen kaikki on sitten taas ihan ok.
Uskalluksen puutetta ja ujostelua pelata
Pitkä tappioputki alkoi syyskuun viimeisestä pelistä, jossa M-Team ryöpytti SalBaa 10–1.
Ykkösmaalivahti Jani Lahti loukkaantui siinä pelissä, mutta onko jotain muuta merkittävää tapahtunut?
– Ei. Siitä M-Team pelistä tai sen jälkeen se on lähtenyt, Lilja arvioi.
– Hassua, että treeniviikot ovat mun mielestäni ihan samanlaisia kuin alkukaudesta. Treeneissä meininki on hyvä, hymyillään ja naureskellaan, mutta ollaan silti tosissaan, hän jatkoi.
– Henkilökohtaisesti näen, että kyseessä on joku päänsisäinen juttu. Uskalluksessa on vajavuutta ja ujostellaan pelata.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.