Kukaan ei varmaan yllättynyt, että Jussi Aalto heilutti verkkoa paluupelissään.
Aalto siirtyi toukokuun alussa Pallo-Iiroista paikalliskilpailija FC Jazzin riveihin, kun paikkaa kasvattajaseurasta ei tuntunut löytyvän.
Punaisesta paidasta löytyi rooli, ja samalla löytyivät tehot. Aalto saapui vanhalle kotikentälleen tehokkaassa vireessä, sillä kolmessa edellisessä pelissään hän oli viimeistellyt neljä maalia.
Kauden maalisaldo kasvoi Äijänsuon illassa kahdella. Aalto painoi avausjakson lopulla pallon verkkoon ensin vaparista ja hetkeä myöhemmin rankkarista.
Molemmissa hän joutui kaivamaan kikkapussistaan kakkosvaihtoehdon. Aalto tiesi, että iirovahti Henri Saarinen tunsi hänen tyypillisimmät ratkaisuyrityksensä, joten hän laukoi pallot päinvastaisiin kulmiin kuin yleensä.
– Oli ihan hauska pelata. Halusin tietysti näyttää. Olisin tietysti toivonut, että olisimme voittaneet ja pelanneet vauhdikkaan pelin, Aalto sanoi.
Tuuletukset varattu kolmanteen maaliin
Kirjoittamattomien sääntöjen mukaan kasvattajaseuran verkkoon tehtyjä osumia ei tuuleteta. Aalto valitsi puolimallin ratkaisun, sillä hän tyytyi osumiensa jälkeen vetämään ylävitosia joukkuekavereidensa kanssa.
– No vähän tuuletin. Ajattelin, että sitä kolmatta maalia tuuletan sitten kunnolla, Aalto paljasti.
Sitä ei kuitenkaan koskaan tullut. FC Jazz vaihtoi Aallon pois, kun pelattiin kamppailun 63. minuuttia. Tilalle tuli toinen raumalaishyökkääjä eli Juho Lehtonen.
– Vähän yllätyin ja turhauduin siitä. Olisin halunnut ratkaista tämän pelin, Aalto tunnusti.
Silvennoinen johti Iirojen rynnistystä
Hänen osumansa toivat FC Jazzille lopulta pisteen, sillä paikallistaisto päättyi lukemiin 2–2 (2–2).
Aallon maalit nostivat porilaiset mukaan peliin, sillä kamppailun alku oli ollut sinikeltaisen kotijoukkueen ja Topias Silvennoisen.
Ensin Aake Rapala moukaroi Silvennoisen keskityksen verkkoon, ja pian oli laitaväkkärän oma vuoro vetää pallo ohi Atte Paunion, jonka FC Jazz lainasi maalivahdikseen FC Hongasta.
Osumat olivat täysin pelitilanteita kuvastavia, sillä raumalaisjoukkue löi vahvasti paineen porilaisvieraidensa päätyyn.
Voiton menettäminen ei kuitenkaan saanut Pallo-Iiroille surua puseroon.
– Mun mielestäni me olimme hyviä tänään. Emme ole kotona pystyneet olemaan noin monipuolisia tätä ennen, Pallo-Iirojen kapteeni Eetu Kaipio tiivisti.
– Olisimme ehkä ansainneet enemmän, mutta samaan syssyyn muistutan, että otimme juuri sunnuntaina 8–0 pataan. Niin voi käydä isommissakin peleissä, mutta olen todella ylpeä siitä, miten me palasimme tasollemme.
Kovakouraista erikoiskohtelua Aalto ei entisiltä joukkuekavereiltaan saanut. Molemmat osapuolet pelasivat reilusti ja urheilullisesti toisiaan vastaan.
– ”Gerun” puolesta pitää sanoa, että me kaikki tykkäämme hänestä, hän on huikea tyyppi, Kaipio sanoi.
– Ja noissa erikoistilanteissa hän on poikkeuksellisen hyvä. Hienot maalit hän teki.
Ensi kertaa tonni rikki sarjapelissä
Keskiviikon kuumassa paikallistaistossa kirjoitettiin myös raumalaista jalkapallohistoriaa, sillä Pallo-Iirot houkutteli ensimmäistä kertaa sarjapelissä kotikatsomoonsa yli 1 000 katsojaa.
Jazz-pelin yleisömääräksi merkittiin 1 024. Kaikki pelit huomioiden se on kolmanneksi kovin katsojaluku.
Pallo-Iirojen yleisöennätys on peräisin lokakuulta 2003, kun nousukarsintapeliä GBK:ta vastaan seurasi 1 278 katsojaa.
Lisäksi tonnin raja rikkoutui kesäkuussa 2007, kun Pallo-Iirot kohtasi FC Lahden Suomen Cupin pelissä 1 098 katsojan silmien edessä.
– On kiva, kun peli herättää tunteita. Silloin on hieno pelata ja varmasti myös hieno katsoa peliä, Kaipio huomautti.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.