Rauman Lukko vietti marraskuun maaottelutaukoa SM-liigan kärkijoukkueena. Ero on huomattava syksyyn 2021, jolloin Lukon sijoitus samalla tauolla oli pudotuspeliviivan alla (11:s).
Päävalmentaja Marko Virtanen, miksi tämä toinen syksysi Lukon liigajoukkueen penkin takana on mennyt niin paljon paremmin kuin edellinen syksy?
– Suurin syy on valmistautuminen. Pitää mennä pitkälle vuoteen 2021, että ymmärtää tämän asian. Viime kaudella (2021–22) joukkueen kaikki pelaajat olivat ekan kerran kasassa kolme päivää ennen Pitsiturnausta, ja kaksi viikkoa siitä pelattiin jo CHL:ää. Yhteistä kesäharjoittelua ei ollut käytännössä ollenkaan. Ryhmädynamiikka alkoi muodostua vasta siitä hetkestä. Tähän kauteen pääsimme jo kesällä tutustumaan ja käymään arvoasioita läpi. Nimenomaan kesällähän jo luodaan harjoittelukulttuuri ja toimintatapa, uudet kaverit oppivat vanhoilta sitä kulttuuria.
– Lisäksi viime kauden alla oli mestaruuskausi (2020–21). Siinä oli paljon sellaista sälää, mikä vielä vaikeutti ryhmäytymisvaihetta, mutta on luonnollista, että juhlat pitää juhlia. Mestaruudesta seurasi sekin, että joukkueen rakenne muuttui ihan hirveästi, kun pelaajia lähti muun muassa NHL:ään, KHL:ään ja Sveitsiin. Tällaiset pelaajat kuin esimerkiksi Pavol Skalicky, Kristian Pospisil ja Julius Mattila nousivat uuteen rooliin: he olivatkin nyt niitä, joiden piti viedä ja johtaa sitä juttua. Ei ole sellaista nappia, että näitä asioita pystyisi nopeuttamaan.
Lukko haluaa kuitenkin olla seura, joka pelaa kaudesta toiseen SM-mitaleista pitkälle kevääseen. Miten vastaisuudessa menestyksen jälkeen pystyisi takaamaan kauteen paremmat lähtökohdat?
– Vastaus on, että joskus ei mitenkään. Ehkä sopimusrakenteilla voi yrittää pitää huolta, ettei pajatso tyhjenisi kokonaan, mutta eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta kilpailla kärkipelaajista esimerkiksi Ruotsin kanssa. SHL:ssä on kärkiseuroilla pelaajabudjetti yli 10 miljoonaa, sijoista 12–13 pelaavillakin vielä yli viisi miljoonaa. Meillä puhutaan kolmesta miljoonasta tai ehkä isoimmat seurat Suomessa pystyvät jonakin vuonna laittamaan sen neljä miljoonaa. Lisäksi siihen tulevat pelaajille vielä kaikki verotusedut ja rahastointimahdollisuudet päälle.
– Uskon, että kilpailu tulee Suomessa vain vaikeutumaan, sillä muut maat menevät pelaajapalkkioissa karkuun ja uusia maita, itävallat sun muut, nousee haastamaan. Mun mielipide on, että me tarvitsemme ihan oikeasti Euroopan liigan – enkä puhu nyt CHL:stä, vaan jonkuntapaisesta yhteisestä Euroopan huippumaiden pääsarjasta. Me tarvitsemme ne isot sponsorit ja tv-sopimukset, että pysymme mukana tässä kilpailussa ja rahaa tulisi samalla tavalla kuin Ruotsissa tai Keski-Euroopassa. Nyt olisi hyvä aika iskeä, kun Suomeenkin on tullut ja on tulossa isoja uusia halleja.
”Me tarvitsemme ihan oikeasti Euroopan liigan – enkä puhu nyt CHL:stä, vaan jonkuntapaisesta yhteisestä Euroopan huippumaiden pääsarjasta.”
Jos tähän syksyyn palataan, niin mikä pelissä on tyydyttänyt valmennusta ja mikä ei?
– Meillä on rakenteeltaan ja pelaajatyypeiltään sen näköinen joukkue, että pystymme pelaamaan aktiivista peliä niin kiekolla kuin kiekottomana. Sitoutuneisuus on toinen asia: haluamme tehdä yhdessä sitä juttua. Käytin omalle joukkueelle esimerkkinä, miksi Tappara ja Suomen maajoukkue ovat pärjänneet. Samat kaavat toistuvat: päästetään vähän maaleja, otetaan vähän jäähyjä, hyvä erikoistilannepeli ja hyvä maalivahtipeli. Jos lähtee ajattelemaan pelkän hyökkäyspelin kautta, niin se vaatii sarjaan ylivertaisen joukkueen, joka pystyy tekemään enemmän maaleja kuin vastustaja siitä huolimatta, että omissa soi.
– Uskon, että tuossa puolustushommassa olemme hyvällä tiellä ja sen klaaraamme jatkossakin, mutta ehkä hyökkäyssuuntaan pelaamista ja maalintekopeliä pitää kehittää. Se on joukkueasia, mutta myös yksilöasia: kun pelaaja on yksin läpi, saako hän maalia vai eikö saa. Eihän meilläkään kaikki yksilöt ole onnistuneet, mutta harvoinhan kaikki joukkueessa onnistuvat. Teimme joukkueen rakentamisessa kompromisseja: tiesimme, että kaikki pelaajat eivät välttämättä ole niin tehokkaita hyökkäyssuuntaan. Siihen liittyy vielä sekin, että vahvistetaanko joukkuetta jossain kohtaa, mitä asiaa silloin sitten pitääkin vahvistaa.
Sanoit ennen taukoa Tappara-pelin jälkeen, että jotain uuttakin yritetään tauon aikana peliin tuoda. Haluatko täsmentää sitä?
– Nyt on yksi kolmasosa runkosarjasta pelattu. Kaikki joukkueet kehittyvät koko ajan, ja meidän pitää pystyä kehittymään siinä mukana. Iso jumppa tehdään nyt hyökkäyssuuntaan pelaamisen kanssa niin joukkue- kuin yksilötasolla, pyrimme auttamaan siinä yksilöitä.
Onko väärin tiivistää, että sinun ajatusmaailmassasi olisi hyvä päästä mahdollisimman nopeasti vastustajan päätyyn ja siellä sitten maalipaikoille, pyörittämään tai riistämään?
– Kun mietitään faktisesti, mistä jääkiekossa maalit tehdään, niin hyökkäyspään irtokiekoista ja riistoista tehdään yli 43 prosenttia maaleista. Toiseksi tehokkain maalintekotapa on riistää kiekko keskialueella, puhutaan yli 20 prosentin maalintekotodenäköisyydestä. Loput prosentit jäävät sille, mitä syntyy omasta päästä lähtevistä hyökkäyksistä ja erikoistilanteista. Riistopeli tai nopea kääntöpeli on siis paras tilanne tehdä maali, ei mikään suorahyökkäys. Tuo on se minun ajatteluni jääkiekosta, mihin peli rakentuu.
– Jos hyökkäämme niin, että pääsemme riistämään läheltä, puolustamme vaihdosta ehkä 10–15 sekuntia, ja loppuvaihdon noin 30 sekuntia jää aikaa hyökätä. Silloin vastustaja puolustaa, mikä tarkoittaa monesti irtokiekkoa tai vajaalla hyökkäämistä, minkä seurauksena me saamme taas kiekon ja pystymme olemaan pelin päällä. Sen takiahan me emme hirveästi pelaa trap-peliä (keskialueen tukkimista). Emme me nyt pöllönä itseämme ala ulos juosta, mutta mitä aikaisemmin pääsemme riistämään, niin sitä suurempi on todennäköisyys maalinteolle ja sille, että saamme pelin virtauksen meille. Tällaisessa pelityylissä on se haaste, että pitää pystyä rytmittämään neljällä ketjulla tarpeeksi lyhyttä vaihtoa, ja joukkueen rakenne pitää olla sellainen, että pystyy pelaamaan luisteluvoimaista peliä.
Tilastojen mukaan olette olleet vahvoja ensimmäisissä ja kolmansissa erissä, mutta toinen erä ollut usein vaikeampi. Oletko huomannut asiaa, onko se vain sattumaa vai löydätkö sille jotain selitystä?
– Ei tämä uutta juttua ollut. Pitää muistaa, että monesti maalit lähtevät ohjaamaan peliä. Jos me olemme saaneet maaleja ekaan erään, niin se on vuorenvarma, että vastustaja nostaa intensiteettiä toiseen erään, ottaa jopa vähän riskiä. Se vain pitää sietää ja kestää, ja kun mennään viimeiseen erään, saat ehkä taas mahdollisuuden ratkaista pelin. Eihän se muuta tarvitse kuin pari kertaa kiekko jää keskialueelle, niin saatat joutua puolustamaan monta minuuttia väsyneenä, tulee jäähy ja vastustaja viekin pitkään peliä.
Ykkösmaalivahti Artjom Zagidulin on pelannut paljon, aloittanut yhtä vaille kaikki pelit. Onko tämä ollut suunnitelma, ja onko tarkoitus jatkaa samalla tahdilla?
– Ei meillä ole niin, että se on Zagidulin, joka pelaa, mutta ei sitä myöskään arvota, että nyt on sun vuoro tai sun vuoro. Lähtökohtaisesti paras pelaa, mutta sillä järkevyydellä, ettei ketään peluuteta puhki. Mulle on ihan sama, mikä se nimi siellä selässä on.
Mainitsitkin, että maalivahtipeli on herkkä ja iso pala kokonaisuutta. Kävikö kylmä hiki otsalla harjoituskaudella, kun Zagidulin ei ollut ihan nykyisessä vireessään?
– Sitä vartenhan ne harjoituskaudet ovat, että harjoitellaan. Puolustuspelimmekin on parantanut. Ensinnäkin maalivahti näkee laukaukset, ja ne tulevat sellaisista kulmista, että ovat torjuttavissa. Siinäkin olemme olleet tosi hyviä, että jos tulee irtokiekko, niin ne ovat kamppailukiekkoja tai me saamme ne.
– Zagidulinista voin sanoa, että hän treenasi oikeasti elämänsä ensimmäisen kesän. Siellä ei mitään himmailtu. Kun yleisrasitus on päällä, menee aikansa ennen kuin se muuttuu vireystilaksi.
Nykyinen sopimuksesi Lukon kanssa päättyy keväällä. Mikä tilanne jatkosopimusneuvotteluiden kanssa on?
– Siitä aiheesta ei ole mitään kommentoitavaa.
Taitaa olla typerä kysymys, että haluaisitko jatkaa Raumalla. Valmentajalle olisi varmasti mieluinen tilanne jatkaa työmaalla, jossa perustukset ovat jo tehtynä?
– Kuten sanoin, mulla ei ole tähän kommentoitavaa.
Haastattelu on tehty maaottelutauolla 10.11. eli siis esimerkiksi ennen Lukon parhaan pistemiehen Anrei Hakulisen loukkaantumista.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.