Jalkapallolla ei Suomessa pääse rikastumaan. Viimeisimpien selvitysten mukaan miesten pääsarjan keskiarvopalkka on pudonnut alle 20 000 euron, eikä koronapandemia ole ainakaan parantanut tilannetta. Jalkapallouransa tähän kauteen päättänyt Jussi Aalto, 38, pääsi urallaan nauttimaan selvästi mediaania paremmista palkoista.
– Kävikö sitten hyvä tuuri, mutta mä tienasin aina niin, että pystyin hyvin elämään normaalia elämää: ostamaan esimerkiksi auton tai maksamaan lainaa. Heti ensimmäinen palkka oli sellainen, mitä saisi varmaan normaalista 40-tuntisesta viikkotyöstä, ja koko uran ajan se pysyi oikeastaan aika samoissa, Aalto paljastaa.
Raumalainen pelasi ammattilaisurallaan lähes 300 Veikkausliigan ja Ykkösen ottelua perinteikkäissä seuroissa. Ensimmäisen liigasopimuksensa hän solmi Helsingin Jalkapalloklubin kanssa tehtyään Pallo-Iiroille Ykkösessä 14 maalia kaudella 2004.
Aalto neuvotteli sopimuksensa itse, kuten aina myöhemminkin. HJK:n pitkäaikaisen pomon Tuomo Saarnion kanssa ei tuolloin suurta vääntöä syntynyt.
– Ei siinä paljon neuvoteltavaa ollut, niin se meni kuin HJK sanoi, Aalto naurahtaa.
– Mutta HJK oli mun mielestä reilu ja ammattimainen seura. He ymmärsivät, että ihminen tarvitsee sen verran rahaa, ettei se vaikuta yöuniin. Kyllä silloin pelaa paremmin, kun ei tarvitse miettiä, mistä saa rahaa ruokaan.
HJK:lla oli tosin suomalaisella mittapuulla varaa maksaakin, kuten monella muullakin Aallon edustamalla seuralla. Hän istui neuvottelupöydässä myös Jaron, VPS:n, Hakan, SJK:n, KTP:n, TPS:n ja PS Kemin kanssa.
– Luulen, että ensimmäinen sopimus HJK:n kanssa oli hyvä valttikortti neuvotteluissa. Ja ehkä jos olisin pelannut ensimmäisen vuoden ihan ilmaiseksi, en olisi osannut pyytääkään jatkossa enempää rahaa, Aalto pohtii.
Maaleja syntyi liigatasolla 29 ja Ykkösessä 80. Nekin olivat hyvä ässä hihassa.
– Kun kokemusta tulee lisää, niin maksetaan luultavasti hiukan enemmän kuin nuorelle. Ja jos on keskimäärin tehnyt hyvin maaleja, on joukkueen haitarissa helpompi pyytääkin jotain. Kyllä hyökkääjälle paremmin maksetaan kuin vasemmalle pakille.
Rahastot rikkaammille
Urheilijoiden rahastointimahdollisuus on ollut 2000-luvulla tarjolla myös jalkapalloilijoille. Asiasta käytiin Aallon mukaan vuosittain puhumassa joukkueille, mutta hän ei tarttunut täkyyn.
– Ehkä jalkapalloilijat tienaavat kuitenkin niin pieniä rahoja, ettei verohyöty ole niin houkutteleva. Jos tienaa vaikka 5 000 euroa kuukaudessa, niin on varmasti järkevää laittaa 2 000 euroa rahastoon, Aalto laskee.
Urheilija maksaa rahastoon tallettamista palkoista verot vasta, kun alkaa nostaa niitä aikaisintaan kaksi vuotta uran päättymisen jälkeen.
– Järkevää rahastointi varmasti on, jos vain on mahdollista laittaa. Ikinä ei tiedä, mikä rahatilanne uran jälkeen on ja löytyykö heti työpaikkaa. Eläkettähän ei esimerkiksi jalkapalloilijalle kerry.
Sijoituksesta tuli työ
Rahastojen sijaan Aalto aloitti sijoittamisen asuntoihin vanhempiensa vinkistä.
– Ostin pari asuntoa jo peliuran aikana, ja on niitä sittemmin joitain kertynyt, hän väistää kysymyksen tarkasta lukumäärästä.
Ensisijoituksesta tuli sittemmin Aallolle työ. Hän aloitti kiinteistönvälittäjänä palattuaan Kemistä Raumalle vuonna 2017.
– Siihen saakka, kun pelasi ammattilaisena pystyin elämään jalkapallolla. Kakkos- ja kolmosdivarista ei saanut enää sellaista rahaa, niin piti tehdä elääkseen jotain muuta.
– Kyllä se varmasti vaikutti työvalintaan, että nuorena jo asuntoja vuokrasi ja se homma oli mielenkiintoista. Asunto on siinä mielessä hyvä sijoitus nuorelle huonotuloisemmallekin urheilijalle, että jos saa maksettua uran aikana velattoman asunnon, niin on ainakin jotain omaisuutta kertynyt.
Aallon mielestä on lopulta hyvä, että palkat ovat Suomessa julkisia ja esimerkiksi Veikkausliigan heikko palkkataso on tiedossa.
– Jos sitä salailisi, eivät asiat varmaan ikinä paranekaan. Mulle olisi ainakin ollut jalkapalloilijana ihan sama, lukeeko palkka Länsi-Suomessa vai ei, Aalto hymähtää.
Ainoastaan harvat pääsevät huippuansioille miesten jalkapalloliigassa
Suomalaisessa jalkapallossa ei kylvetä rahassa, ja kenties konkreettisimmin asia näkyy pelaajien palkoissa.Pelaajien tuloja tutkineen Sporting Intelligencen selvityksen mukaan Suomen miesten liigan keskivuosipalkka oli kolme vuotta sitten vain 19 800 euroa.
Esimerkiksi Ruotsin Allsvenskanissa keskipalkka oli lähes 100 000 ja Tanskan liigassa yli 135 000 euroa. Palkkakeskiarvo ei kerro kaikkien pelaajien tilanteesta, sillä jalkapallolla voi myös Suomessa päästä moniin ammatteihin verrattuna kelpo tuloille.
– Tulojen haarukka on aika iso miesten pääsarjajoukkueiden sisällä ja seurojen välillä, Jalkapallon pelaajayhdistyksen toiminnanjohtaja Markus Juhola muistuttaa.
Parhaat liigapelaajat saattavat nauttia 10 000 euroon nousevaa kuukausipalkkaa, mutta he ovat yksittäisiä poikkeuksia.
Esimerkiksi HJK:n Roope Riskin verotettavat tulot olivat viime vuonna 102 961 euroa ja hänen veljensä Riku Riskin 97 720 euroa.
Huuhkajien viime kesän EM-lopputurnausjoukkueesta Nikolai Alho, Rasmus Schüller ja Daniel O’Shaughnessy pelasivat kaudella 2020 HJK:ssa. Heistä eniten viime vuonna tienasi Schüller, jonka tulot olivat 133 709 euroa. Alho sai verotettavia tuloja 82 755 euroa ja O’Shaughnessy 52 848 euroa. Alho ja Schüller pelasivat jo EM-lopputurnauksen aikana ulkomailla.
Monissa papereissa päättyneen liigakauden parhaaksi pelaajaksi nousseen KuPSin Urho Nissilän tulot olivat viime vuonna kotimaassa 59 241 euroa. Nissilä pelasi viime vuonna KuPSissa lainalla belgialaisesta Zulte Waregemista.
Kauden alussa ilmoitettujen pelaajabudjettien perusteella miesten liigan isoimmat palkanmaksajat ovat HJK, SJK ja KuPS.
Valmentajien palkat monia maita perässä
Tunnetun pelaaja-agentin Sami Salosen mukaan pieni nousu palkkahaitarin yläpäässä ei muuttaisi nykytilannetta isossa kuvassa.
– Olemme ravintoketjussa pohjalla. Jotta seurat pystyisivät kisamaan nykyistä merkittävästi paremmista pelaajista, kuukausipalkan pitäisi olla 15 000–25 000 euroa, Salonen sanoo suoraan.
Salonen muistuttaa, että kotimaan jalkapallossa myös valmentajat tienaavat monia muita maita selvästi vähemmän. Esimerkiksi SJK-luotsi Jani Honkavaaran verotettavat tulot olivat viime vuonna 72 752 euroa ja HJK:n Toni Koskelan 91 513 euroa. Huuhkajien päävalmentajan Markku Kanervan tienestit olivat 199 120 euroa.
Palloliiton puheenjohtajan ja KuPSin pääomistajan Ari Lahden ansiotulot olivat 522 954 ja pääomatulot yli kymmenen miljoonaa euroa. Investointipankkiiri Lahden tulot ovat tosin lähinnä muualta kuin jalkapallosta.
Palkkojen pienuus näkyy väistämättä siinä, miten houkuttelevana laatupelaajat miesten jalkapalloliigaa pitävät.
– Muualla on vaikea ymmärtää, miten pieniä summia täällä maksetaan, kun tiedossa on Suomen korkea elintaso. Mutta sama se on vaikka kori- ja lentopallossa, Salonen sanoo.
Palkkataso ei automaattisesti tarkoita, ettei kotimaan kentille voisi saada maajoukkuepelaajia, kuten esimerkiksi KuPSin Nissilä ja HJK:n tuoreet hankinnat Joona Toivio sekä Pyry Soiri osoittavat.
Liigassa on viime vuosina nähty myös komean kansainvälisen uran tehneitä ulkomaalaispelaajia. Usein taustalla on kuitenkin loukkaantumisia sekä pelaamattomuutta, ja parhaat pelivuodet ovat takana.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.