Ari Juntunen huomasi Julia Valtasen kovat keihästulokset syksyllä 2016. Valtanen rikkoi tuolloin 15-vuotiaana naisten keihäällä 50 metrin rajapyykin, jota kukaan suomalainen ei aiemmin ollut samanikäisenä tehnyt. Tulos oli tuolloin myös ikäluokan maailman kärkitulos 600 gramman välineellä.
Juntunen oli kokoamassa joukkuetta hyväntekeväisyysotteluun, jossa Ganes-joukkue kohtaisi Vihdin Pallon naisten superpesisjoukkueen.
Hän päätti pyytää Valtasta mukaan. Nuori raumalainen päätti lähteä, ja samalla pyynnöllä joukkueeseen liittyi myös tämän äiti Tiina Andreasen.
Ganes voitti ottelun, kuten aina.
Nyt, neljä vuotta myöhemmin, Juntunen hörppii kahvia raumalaisen ravintolan terassilla ja odottaa pääsevänsä sunnuntaina seuraamaan Feran ja Kirittärien välistä puolivälieräkamppailua.
– Molemmat tulivat, Julia ja Tiina. Tämä on vähintä, mitä voin tehdä vastapalvelukseksi, Juntunen tokaisee.
16 tunnin ja 273 kilometrin taival yön pimeydessä
Siinä ei ehkä mitään kummallista olisikaan, jos pesäpallosta kiinnostunut helsinkiläinen päättäisi lähteä Raumalle katsomaan pesäpalloa.
Juntunen ei kuitenkaan taittanut taivalta helpoimmalla mahdollisella tavalla, vaan hän suoritti siirtymän polkupyörällä.
Perjantai-iltana Helsingin rautatieasemalta alkanut 273 kilometrin matka kesti hieman yli 16 tuntia. Yön tunteina oli sopivan viileä polkea, mutta toisaalta pimeys ja vesisade hankaloittivat matkaa.
– Mulla oli ladattava pyörän lamppu, mutta eihän sitä ollut suunniteltu tuohon. Se hyytyi. Sitten mentiin tähtien valossa, Juntunen valottaa.
Kyseessä ei ollut mikään kilpapyörä, vaan 26-tuumainen ja 7-vaihteinen naisten peruspyörä.
– Tuossa välillä on muuten tosi paljon loivia ylämäkiä. Niistä on leikki kaukana.
Rullaluistimilla Suomi ja Ruotsi päästä päähän
Kyseessä ei suinkaan ollut läheskään ensimmäinen kerta, kun Juntunen lähti pitkälle matkalle pelkällä lihasvoimalla. Hurjimmat tempauksensa hän on tehnyt rullaluistimet jalassa, sillä mies on esimerkiksi luistellut Suomen päästä päähän.
Hyvään alkuvauhtiin päästyään hän ei edes pysähtynyt Norjan rajalle, vaan jatkoi naapurimaan puolelle ja paineli aina Jäämeren rannalle saakka. Siellä hän pulahti uimaan rullaluistimet jalassa.
Juntunen on luistellut myös Ruotsin päästä päähän. Matkaa Kaaresuvannosta Smygehamniin tuli 2 150 kilometriä, ja sen taittaminen vei 17 päivää.
Lehkonen otti mukaan Lukon harjoituksiin
Myös Raumalle hän päätyi aikanaan ensimmäistä kertaa rullaluistimet jalassa. Juntunen päätti luistella kaikki SM-liigapaikkakunnat läpi, ja yksi etappi vei Tampereelta Porin kautta Raumalle.
Sen hän taittoi Lukon silloisen päävalmentajan Ismo Lehkosen kanssa. Miehet luistelivat päivässä 170 kilometriä.
– ”Ika” sanoi, että hän ei voi jäädä Poriin yöksi, koska oli Lukon päävalmentaja, Juntunen virnistää.
– Olin silloin mukana Lukon treeneissäkin, mutta Kanadan paita päällä.
Tuolloin elettiin vuotta 2003. Pitkän matkan loppusuora Lappeenrannasta Helsinkiin kulki Porvoon kautta. Siellä Juntusta vastaan tuli muuan Remu Aaltonen, joka pysäytti hänet ja kutsui lopulta kylään.
– Kerroin, mitä olen tekemässä ja Remu totesi, että sehän on hirveä matka Cadillacillakin. Sanoin, että ei sitä yhdessä päivässä vedetä.
Remu, Kyrö ja Kytösalmi
Tuo kohtaaminen pohjusti lopulta pitkän ystävyyden, jonka kautta syntyi Ganes. Vuodesta 2013 lähtien Ganes on pelannut pesäpallo-, jalkapallo- ja jääkiekko-otteluita, ja niissä on riittänyt tunnettuja hahmoja mäkihyppylegenda Matti Nykäsestä lähtien. Yksi tärkeä mies tapahtumissa on ollut pesäpallolegenda Kari Kuusiniemi.
– Kerran soitin Ouluun Riku Kytösalmelle. Sanoin, että meillä on Remu pelinjohtajana ja Kari-Pekka Kyrö valmentajana. Sanoin, että Remu on ollut neljä kertaa häkissä, Kyröllä on dopingtausta ja sulla on tämä sopupelihomma, Juntunen muistelee.
– Kytösalmi sanoi, että ”joo, tekijämiehiä tuntuu olevan – mä tuun”.
Rummut yhdistivät Remua ja Kirittärien Kirsilää
Vastaus kysymykseen, miksi Juntunen tulee Raumalle juuri nyt, löytyy Feran sunnuntaisesta vastustajasta. Toinen hänen sydäntään lähellä oleva naispesisjoukkue on Kirittäret, jonka pelaajista Camilla Kirsilä ja Mari Mantsinen on nähty Ganesin peleissä.
– Meillä oli pelinjohtajana Remu, joka soittaa rumpuja. Tiesin, että Kirsiläkin soittaa rumpuja, ja sain idean pyytää häntä mukaan. Mitään ei tapahdu, jos ihmistä ei kysy. Hän vastaa sitten joo tai ei.
Kirsilä vastasi tuolloin myöntävästi.
– Aina pitää olla huumoria mukana, Juntunen toteaa.
– Urheilu, musiikki ja huumori. Ne ovat ne yhdistävät jutut.
Rullaluistimet jalkaan, kun molemmat nilkat hajosivat
Omassa nuoruudessaan Juntunen pelasi monipuolisesti pallopelejä. Niiden harrastaminen kuitenkin loppui jo parikymppisenä, kun nilkat alkoivat olla toivottoman huonossa kunnossa.
– Molemmat nilkat hajosivat, ja lääkäri ilmoitti, että tänä kesänä ei sitten mitään pallopelejä, jos niistä vielä jonkinlaiset saisi, Juntunen muistelee.
Urheilematta hän ei kuitenkaan halunnut olla. Juntunen kysyi lääkärin mielipidettä, mitä hän sitten voisi harrastaa.
Lajilistasta löytyi rullaluistelu, kunhan luistimessa olisi tarpeeksi korkea varsi.
Sen jälkeen mies on viettänyt lukemattomia tunteja rullien päällä.
Molemmissa lonkissa nykyään tekonivelet
Yksi vuotuinen perinne on ”pyhiinvaellusluistelu” Rock’n’Roll Ganes On The Road. Sen alkuperäinen reitti kulki Hyvinkäältä Helsingin kautta Porvooseen, mutta sittemmin on luisteltu vain Helsingistä Porvooseen.
Perillä Remu Aaltonen kirjoittaa osallistujille diplomit, joissa kaikki pahat teot ja synnit annetaan anteeksi.
– Ennen tein kaikki tällaiset reissut rullaluistimilla, mutta nyt multa on molemmat lonkkanivelet vaihdettu. Lääkäri sanoi, että mieti nyt vähän, se on pelkkää tärinää, Juntunen kertoo.
Pitkiä matkoja mies on taittanut ilman minkäänlaisia pyöriäkin, sillä hän on juossut 25 maratonia, vaikkei varsinaisesti maratonjuoksusta pidäkään. Helsinki City Marathon on jo pitkään kuulunut Juntusen vuosikalenteriin.
– Kun multa helmikuussa vaihdettiin lonkka, totesin kirurgille, että kun Suomi ja Ruotsi on jo luisteltu päästä päähän, niin seuraavaksi luistelen Norjan. Siihen kun saisi vielä Therese Johaugin vetoavuksi, Juntunen heittää.
Viime vuonna pyörällä Kirittärien kotipeliin
Kun Kirittäret valitsi Feran puolivälierävastustajakseen, Juntunen päätti lähteä katsomaan suosikkijoukkueidensa kamppailua katsomosta käsin. Kirittärien kotipeliin hän oli pyöräillyt jo viime kesänä, joten nyt oli Feran vuoro.
– Fera–Kirittäret Raumalla, on se hieno juttu, Juntunen henkäisee.
– Tykkään molemmista joukkueista, en ole koskaan käynyt Raumalla katsomassa pesäpalloa ja tulin vielä pyörällä.
Hän heittää myös sunnuntain pelin avausheiton ja sai jo lauantaina Feran pelipaidan. Mies varoo silti asettumasta kummankaan puolelle.
– Jännittää, kumpi joukkue listii mut pelin jälkeen, Juntunen naurahtaa.
– Mutta pesäpallo on niin hieno laji, että ei mua haittaa, jos tulisi vielä kolmas peli.
Se tarkoittaisi Feran voittoa, sillä puolivälieräsarja on katkolla Kirittärielle.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.