Kun jouluun oli kaksi viikkoa aikaa, Hanna Ruohomaa vetäytyi omaehtoiseen karanteeniin. Hän halusi päästä viettämään joulua kotiseuduilleen eli paratiisiksi kutsumassaan Eurassa. Lisäksi hänen äitinsä kävi hakemassa tyttärensä Helsingistä, jottei tämän tarvinnut turvautua julkisiin kulkuvälineisiin.
– Jotenkin on jännittänyt koko joulun viettäminen, kun pääkaupunkiseudulta tulee Euraan, jossa koronaa ei juuri ole ollut, Ruohomaa huokaa.
Pääkaupunkiseudulla Ruohomaa on asunut jo kolmen vuoden ajan. Ne vuodet hän on kantanut jalkapallokentillä HJK:n pelipaitaa.
Nyt on kuitenkin uuden aika. Ennen karanteeniaan Ruohomaa ehti jo saada ensikosketuksensa espoolaiseen jalkapalloon.
Hän siirtyy HJK:sta Honkaan ja oli mukana espoolaisseuran harjoituksissa jo ennen siirron julkaisemista.
– Honka otti jo syksyllä yhteyttä ja osoitti kiinnostusta. Kun kausi oli ohi, aloitettiin neuvottelut, Ruohomaa kertaa.
Tiedotteessa, jolla Honka sopimuksesta kertoi, Ruohomaa kuvaili sopimusneuvotteluita ammattimaisiksi.
– Sopimus oli tosi hyvä, ja siltä kantiltakin siihen oli helppo tarttua, hän paljastaa.
– Mutta toisaalta mä olin kolme vuotta ollut HJK:ssa ja viihtynyt tosi hyvin. Se oli vaikea ja haikea päätös, ja aika kauan sitä piti miettiä.
Kolme hyvin erilaista vuotta
Ne vuodet olivat hyvin erilaisia. Ensimmäisenä Klubi-kesänään Ruohomaa pääsi mukaan kokeneeseen joukkueeseen, jonka kausi päättyi lopulta katkeraan tappioon.
Koko kauden sarjaa johtanut HJK menetti mestaruuden viimeisessä pelissä PK-35 Vantaalle.
Seuraavalla yrityksellä mitään ei jäänyt sattuman varaan. HJK eteni voitosta voittoon, ja Suomen mestaruuden lisäksi raitapaidat juhlivat Suomen Cupin voittoa.
Helsinkiläiset kuitenkin putosivat huipulta nopeasti. Ruohomaan kolmas ja toistaiseksi viimeinen sesonki HJK:ssa ei tuonut palkintokaappiin mitään.
Mestarien liigassa taival päättyi ensimmäiselle karsintakierrokselle, Suomen Cupissa tie nousi pystyyn puolivälierissä ja lopulta Kuopion Palloseura sysäsi ulos mitaleilta maalierolla.
– Kausi oli tuloksellisesti pettymys, kaikilla mittareilla epäonnistunut. Ja myös oma kauteni oli heikko, ei tullut niin paljon pelejä ja maaleja kuin olisin toivonut, Ruohomaa sanoo.
Olympiastadionin ensimmäinen maali
Ruohomaa viimeisteli yhteensä neljästi, kahdesti liigassa ja kahdesti cupissa. Mieliinpainuvimman osumansa hän pamautti 19. elokuuta PK-35 Helsingin verkkoon.
Osuma jäi pieneksi palaksi suomalaista urheiluhistoriaa, sillä se oli ensimmäinen uusitulla Olympiastadionilla tehty maali.
– Tuli olo, että nyt on oikea aika saada uusia ärsykkeitä. HJK:ssa oli ollut niin hyvä olla, mutta ei saa tyytyä siihen, että on ”vaan kivaa”, Ruohomaa muotoilee.
– Muualtakin tarjottiin, mutta Honka oli selkeästi potentiaalisin. Se pystyy taistelemaan mestaruudesta, mikä on mulle tärkeää, että pystyy kehittymään.
Uran neljäs liigaseura
Hongasta tulee Euran Pallon kasvatin neljäs liigaseura. Liigadebyyttinsä hän teki aikanaan porilaisessa NiceFutiksessa ja varsinainen läpimurto pääsarjatason maalintekijäksi tapahtui Turun Palloseuran raitapaidassa.
TPS:ssä Ruohomaa pyssytti parhaimmillaan 17 osumaa saman kauden aikana.
– Hongassa ne tiesivät, mitä hakivat. Hakivat tietyn roolin pelaajaa, Ruohomaa kertoo.Ilmeisesti maalintekijää?
– Hyökkääjää, maalintekijää, Ruohomaa vastaa.
– Sekin vaikutti, että vaikka mä olen 26-vuotias, mä olen jo melkoinen liigajyrä. Suomen pääsarjassa pelaajat ovat niin nuoria, koska Suomessa on vaikea jatkaa tosi vanhaksi.
Kokemus on valuuttaa
Koska kyse ei ole ammattilaissarjasta, pelaajien pitäisi käydä pelaamisen ohella myös töissä. Töiden ja jalkapallon yhteen sovittaminen taas saattaa olla vaikeaa.
Joku haluaa panostaa opiskeluihin, toinen perustaa perheen.
– Kokemus on valuuttaa, jota seurat etsivät, Ruohomaa tietää.
– Itse olen tosi onnekkaassa asemassa, kun pystyn panostamaan pelkkään futikseen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.