Jami Krannila liittyi tällä viikolla Lukon harjoitusvahvuuteen. SM-liiga on hänelle uusi sarja, sillä viime vuodet Porissa syntynyt sentteri on pelannut yliopistokiekkoa Yhdysvalloissa. Kuva: Juha Sinisalo
– Älä ole heti liian ankara uudelle kaverille, tokaisee Julius Mattila, kun hän huomaa tutun toimittajan päässeen haastattelemaan Jami Krannilaa.
Krannilalla on takanaan ensimmäinen treeni Lukon miehenä ja menossa ensimmäinen tapaaminen paikallisen median kanssa.
Viime vuodet Yhdysvalloissa viettänyt keskushyökkääjä on kaikella tavalla keskellä uutta. Joukkuekavereissa ei ole ketään entuudestaan tuttua.
Jonkun Krannila muistaa sentään joskus nähneensä.
– Aika läheinen meininki tuntuu olevan. Muistuttaa yliopistoa, Krannila kuvailee.
– Moni yliopistosta lähtenyt pelaaja on sanonut, että ei monessa paikassa ole sellaista, mutta täällä tuntuu olevan.
Viisi vuotta Yhdysvalloissa
Krannila, 22, vietti täydet neljä vuotta Minnesotan osavaltiossa St. Cloud Staten yliopistossa ja valmistui keväällä kauppatieteiden kandidaatiksi.
Uudelle mantereelle hän lähti jo vuotta etuajassa ja pelasi yhden kauden USHL:ssä Sioux Falls Stampeden paidassa.
– Se oli kokonaisuudessaan huikea kokemus. Se on hyvä juttu, että sain koulun käytyä, kun lätkästä ei koskaan tiedä, milloin se loppuu, Krannila huomauttaa.
– Sieltä tuli huikeita kokemuksia. Meillä oli eri jengi joka vuosi, ja siinä sai ystäviä eri puolilta maailmaa.
Yliopistovalmentaja oli unohtaa lentokentälle
Matkalle mahtui myös kommelluksia. Yksi jälkikäteen huvittavimmista osui heti siihen hetkeen, kun Krannila ensimmäistä kertaa saapui Minnesotaan.
Yliopistojoukkueen kokenut apuvalmentaja Mike Gibbons oli tuolloin unohtaa tulokaspelaajan lentokentälle.
– Vanhempi apuvalmentaja oli hakemassa lentokentältä, mutta hän otti silloin vain kanadalaisen pelaajan kyytiinsä. En voinut muuta kuin katsella siinä, kun jätkä ajeli poispäin, Krannila kertaa.
– Mutta ilman sitä jätkää en olisi koskaan päässyt koko yliopistoon.
Omat hankaluutensa Krannilalla oli myös ensimmäisenä yliopistovuotenaan, mutta hiljalleen hommat alkoivat luistaa.
– En oikein ensin tiennyt, että paljonko hommaan pitää panostaa. En tiedä, oliko kaikki keskittyminen ihan ekana lukuvuonna mukana. Loppumatkasta tulikin sitten jo hyviä arvosanoja, Krannila valottaa.
– Siellä oli pakko olla koulussa hyvä, että pääsi pelaamaan. Muuten ei saanut pelilupia.
Tehot ylöspäin vuosi kerrallaan
Kaukalossakin Krannila paransi selvästi vuosi kerrallaan. Tehopistemäärät kasvoivat vuosi vuodelta, ja viimeisellä NCAA-kaudella hän oli jo joukkueensa sisäisen pistepörssin ykkönen.
Rintamuksessa oli varakapteenin A-kirjain, ja kauden aikana hän onnistui nappaamaan ESPN-tason julkisuutta ilmaveivimaalillaan.
Tehokkaasti Krannila pystyi tosin pelaamaan jo USHL-kaudellaan, sillä silloinkin hän oli joukkueensa tasaisessa sisäisessä pistepörssissä neljäs.
Tuolloin joukkuekaverina oli toinenkin suomalainen eli Lukossa kahteen otteeseen urallaan puolustanut Jokipoikien kasvatti Valtteri Piironen.
– Alkuun se oli aika jännä paikka, kun lähti uuteen maailmaan. Kieltä osasin jo silloin aika hyvin, mutta kun 17-vuotiaana lähtee yksin menemään, niin aika paha paikka se oli, Krannila myön- tää.
– Monta kuukautta meni ennen kuin tuntui, että on hyvä olla siellä. Nyt sitten tuntuikin, että en olisi halunnut pois tullakaan.
”Täällä se olisi ollut koulut tai lätkä”
Krannila oli kuitenkin urapolkunsa miettinyt valmiiksi. Hän voitti kaudella 2017–18 Tapparan paidassa B-nuorten SM-sarjan pistepörssin ennen Aku Rätyä, Leevi Teissalaa ja Oliver Sunia, mutta päätti siinä vaiheessa lähteä Yhdysvaltoihin.
– Ajatuksena oli just se, että haluan saada koulut käytyä. En tiedä, missä olisin edes pelannut, jos en olisi lähtenyt. Täällä se olisi ollut koulut taikka lätkä, Krannila huomauttaa.
– Jälkeenpäin ajateltuna se oli paras ratkaisu, mitä on tullut elämässä tehtyä.
Myös viime talvena Krannila varmisti tulevaisuutensa jo aikaisessa vaiheessa ja sopi pelaamisesta Lukon kanssa.
Mutta vaikka kaksivuotinen sopimus Raumalle olikin tehtynä, Krannilalle tarjoutui mahdollisuus kokeilla myös toisenlaista korttia.
Kun yliopistopelit olivat ohi, hän lähti kokeilemaan siipiään AHL-kaukaloissa. Krannila solmi try-out-sopimuksen Wilkes-Barre/Scranton Penguinsin kanssa, mutta ammattilaisura Pohjois-Amerikassa jäi ainakin toistaiseksi kuuden ottelun mittaiseksi.
Niissä Krannila pystyi viimeistelemään yhden maalin.
– Oli vähän vaihtoehdot auki loppukautta kohden. Se oli ihan hieno keikka, sillä oli ihan kiva kun pääsi edes vähän pelaamaan miesten pelejä ja ekaa kertaa ammattilaisena.
Yhteydenpito alkoi jo viime kesänä
Krannila myöntää, että jatkaminen Pohjois-Amerikassa oli tuolloin vielä vaihtoehto.
Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedtkin myönsi, että häntäkin hieman jännitti, mitä Krannila AHL:ssä pystyy esittämään.
Nyt mies on kuitenkin Raumalla ja valmistautuu ensimmäiseen liigakauteensa Lukon miehenä.
– Mitä vaihtoehtoja mulla tuossa Suomesta oli, niin Lukko tuntui kehityksen kannalta parhaalta. Täältä oli myös pisimpään oltu kiinnostuneita, Krannila paljastaa.
Pohjat seuravalinnalle tehtiin oikeastaan jo kahtena edellisenä kesänä, kun Krannila osallistui Raumalla harjoitusleirille, jonka hänen porilainen agenttinsa Tomi Haula laittoi pystyyn.
Sahlstedt sai tuolloin pelaajia silmiensä alle kuin tarjottimella.
– Kyllä me jo viime kesänä aloimme olla yhteyksissä, Krannila vahvistaa.
Jami Krannila on pelannut Suomessa viimeksi kaudella 2017–18. Kuva: Juha Sinisalo
Luistelu on kärkivahvuus
Konkreettisia tavoitteita Krannila ei osaa vielä ensimmäiselle liigakaudelleen asettaa. Hän huomauttaa, ettei ole nähnyt edes liigapelejä viiteen vuoteen.
– Ainakin, että saisi nyt ehjän kauden, saisi käytettyä omia vahvuuksia ja saisi vastuuta kentällä. Sen se tärkeintä olisi, Krannila järkeilee.
Mitkä ne vahvuudet ovat?
– Luistelu on se kärkivahvuus. Siihen aika lailla muut asiat mun pelissäni perustuvat, Krannila vastaa.
– Aiemmin laukaus ei ollut vahvuus, mutta sen kanssa olen tehnyt paljon töitä. Kolmas vahvuus on sitten peliäly.
Krannilaa on kevään aikana vertailtu haastattelun aikana sivukommentteja huudelleeseen Julius Mattilaan, joka myös kulki Yhdysvaltojen yliopistopolun läpi samalla tavalla nousujohteisesti.
Pelaajatyypeiltäänkin pelaajissa on paljon samaa, sillä molemmat ovat kahden suunnan keskushyökkääjiä, jotka eivät ole kaukalon kookkaimpia karjuja.
– Jostain katsoinkin, että oli mediassa verrattu. Ihan hyvä vertaus, sillä hyvä pelimies on kyseessä, Krannila kehaisee.
Ei lainkaan porilainen
Yhteistä on myös kasvuympäristössä. Molemmat ovat Pirkanmaan kasvatteja, sillä Mattila on Tampereelta ja Krannila on varttunut Nokialla.
Syntymäpaikan kohdalla lukee kuitenkin Pori.
– En ole porilainen ollenkaan. Olen syntynyt siellä ja kaksi ensimmäistä vuottani asunut siellä, mutta ei mulla ole mitään muistikuvaa niistä ajoista, Lukon uusi hyökkääjä painottaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.