Kolmen Rantalan katse kiertää Euran syksyisellä Wembleyllä. Joonas, Juuso ja Jutta Rantala saattoivat joskus kesäisin polkaista kymmenen kilometriä kotoaan Köyliöstä pelailemaan näille jalkapallokentille.
– Aika monta tuntia täällä on tahkottu, he huokaavat.
Wembley oli se kenttä ja Euran Pallo se seura, joilta Joonas ja Juuso ovat ponnistaneet jalkapallourillaan miesten Ykköseen ja Jutta naisten jalkapalloliigan asti.
Vielä Euraakin enemmän he ovat kuitenkin pelanneet yhdessä kotonaan.
– Ei Köyliössä oikein ollut mitään muuta kuin takapihan leikkikenttä. Pieni maali ja leikkaamaton, rikkinäinen verkko, Juuso Rantala naurahtaa.
Pihatiellä tuli vedettyä liukkareita
Kesää jopa paremmat pelit sai Köyliössä pystyyn talvella. Yksi pelimuoto oli hankipallo, jossa yksi Rantala meni maalivahdiksi ja kaksi muuta pelasivat toisiaan vastaan.
Toisessa pelissä ”maalina” toimi tötsän päälle asetettu pallo. Veljen tai siskon pallo piti käydä potkaisemassa pois tötsän päältä.
Leikkikentän lisäksi toinen sisarusten suosima peliareena oli pihatie.
– Tie oli erittäin liukas. Liukkareita tuli vedettyä aika paljon, Juuso Rantala muistelee.
Taklaukset ovat jääneet tyypilliseksi piirteeksi varsinkin Musan Salaman keskikenttää kovaotteisesti partioivalle Juuso Rantalalle, miksei Tampereen Pallo-Veikkojen vasemmalla laidalla pelanneelle Joonas Rantalallekin.
– Juuso oli aina niin ärsyttävä kentällä. Junnuna meni siihen hermot, Joonas virnistää.
Rantalan perheessä on kilpailtu pienestä pitäen.
– Varmaan kaikesta. Vanhempien huomiosta, Juuso vitsailee murehtivalla äänellä.
Haastattelun aikana jaetuista hyväntuulisista kylkeen tökkäilyistä ja vekkuleista katseista voi kuitenkin päätellä, että hyvässä hengessä.
Sisaruksista Joonas on syntynyt vuonna 1996, Juuso 1997 ja Jutta 1999. Kaikki näkevät pihapeleissä ja lapsuudesta koetusta kilpailusta olleen hyötyä myöhemmin jalkapallouralla.
– Ei tule ainakaan tilanteita jätettyä kesken. Kai siitä on periksiantamattomuus tullut, Juuso pohtii.
– Ja voitontahto, Jutta lisää.
– Vanhimpana ei ainakaan ikinä halunnut hävitä noille, Joonas muistaa.Sisarussarjan kuopus Jutta Rantala voitti tällä kaudella naisten liigan maalikuninkuuden Helsingin Jalkapalloklubin paidassa. Suhteellisen lyhyestä 160-senttisestä varrestaan huolimatta Jutta on väkevä pallon suojaaja ja kamppailija.
– Uskon, että kun pienempänä sai vääntää isompia veljiä ja poikia vastaan, se on auttanut myöhemmin kaksinkamppailuissa ja niiden voittamisessa, hän sanoo.
Ehkä ilman tätä piirrettä Jutta Rantala ei olisikaan murtautunut liigapeleihin jo 14-vuotiaana NiceFutiksessa. Noilta Porin-vuosilta on muuten hänen paras muistonsa täältä Wembleyltä.
NiceFutis toi liigavuosinaan muutaman pelin Euraan ja voitti yhdestä niistä Turun Palloseuran. Seuran, jossa Jutta teki lopullisen läpimurtonsa liigan hyökkääjäeliittiin.
Kimppakämpässä jauhettiin pelit läpi
Köyliöstä ensimmäisenä eteenpäin lähti Joonas, joka siirtyi yläasteiässä porilaiseen FC Jazziin.
– Se oli kovaa touhua silloin. Kolmen maissa kun pääsin koulusta, iskä oli pihalla odottamassa. Itse tein läksyjä autossa, mutta olivat ne iskällekin pitkiä päiviä. Kai se ihan mielellään heitti, Joonas muistelee.
Ilmeisesti, sillä pian perässä Poriin meni Juuso ja vielä myöhemmin Jutta. Se tiesi isä Jarille ja äiti Päiville lisää kyytihommia.
– Ei heidän tärkeyttään voi liikaa korostaa. Kuskaamisen lisäksi äiti on hoitanut aikamoisen määrän esimerkiksi ruokaa ja pyykkejä, kolmikko painottaa.
Vanhempien kuskaamisruljanssi helpottui hieman, kun Joonas ja Juuso muuttivat Porissa asumaan kimppakämppään. Lisäksi he pelasivat Jazzin C- ja B-nuorten aikoihin samassa joukkueessa.
– Siinä tuli jauhettua kotona pelit ja treenit aika hyvin läpi.
Vanhemmat kiertävät edelleen peleissä
Veljekset pääsivät vielä kokemaan toisiaan vastaankin pelaamisen ihan virallisesti Kakkosen otteluissa, kun Juuso siirtyi Jazzista MuSaan ja Joonas TPV:n riveihin.
– Alkuun se oli aika jännä tilanne, olihan siinä näyttämisen halua. Ei kerinnyt edes vetää veljeä sukkaan, kun pelipaikat ovat niin eri puolilla kenttää, Joonas virnistää.
Vaikka jälkikasvu on saatu onnellisesti maailmalle, vanhemmat eivät ole malttaneet jättää ratin takana istumista, vaan kiertävät katsomassa lastensa pelejä ympäri Suomea.
Jari ja Päivi olivat luonnollisesti paikalla myös syksyllä, kun Jutan edustama HJK varmisti Suomen mestaruuden, Rantalan perheen ensimmäisen.
– Elisa Viihteeltäkin pelit näkisi. Kai niillä on meitä ikävä.
Rantalan sisarukset
Joonas Rantala:
Juuso Rantala:
Jutta Rantala:
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.