SalBan puheenjohtajana pitkään toiminut Teppo Lundell totesi, että palo seuratyöhön on hiipunut. Seuraavassa vuosikokouksessa hän aikoo siirtää nuijan seuraavalle. Kuva: Juha Sinisalo
Teppo Lundell oli ehtinyt vuoden verran seurata innostuneena isänä katsomosta, miten hänen poikansa oli päätynyt säbäkoulun kautta SalBan toimintaan mukaan, kun hän jo löysi itsensä seuran vuosikokouksesta. Sanavalmis Juha Teikari lausui siellä sanat, joilla oli lopulta arvaamattomat seuraukset:
– Tehdään Lundellista varapuheenjohtaja, siinä hommassa ei tarvi tehdä mitään.
Lundell oli tutustunut Teikariin varttia aiemmin. Edelleen he ovat kavereita.
Tuolloin elettiin vuotta 2010. Lundell antoi pikkusormensa seuratyölle, ja hetkessä se hotkaisi koko käden. Tai koko miehen.
”Harrastellaan mukavaa lajia vapaa-ajalla”
Ensin hän löysi itsensä poikansa F-juniorijoukkueen joukkueenjohtajan paikalle.
Kului pari vuotta, ja oli aika kivuta seuran hallituksessa vielä pykälän verran ylöspäin eli tarttua puheenjohtajan nuijaan.
Mikäs tässä, harrastellaan mukavaa lajia vapaa-ajalla, Lundell mietti tuolloin.
Kaiken lisäksi SalBan miesten edustusjoukkue oli melkoisessa nousukiidossa. Lundellin ensimmäisen puheenjohtajakauden päätteeksi SalBa runnoi itsensä Salibandyliigaan.
Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan. SalBa pelasi liigassa neljä kautta, loi maineen sitkeänä koiralaumana, mutta ei lopulta pystynyt enää pitämään luusta kiinni.
Kun liigapaikka lipsahti näpeistä, alkoi vapaapudotuksen hetki. SalBa holahti ykkösdivarista läpi ja päätyi hakemaan vauhtia uudelleen kakkosdivarista eli samalta sarjatasolta, jolla se oli pelannut Lundellin ensimmäisellä hallituskaudella.
Nyt kurssi näyttää jälleen ylöspäin. SalBan miehet ovat Suomisarjan kärkitaistelussa ja paluu maan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle on hyvinkin mahdollinen.
Ilmoitus seuraväelle jo hyvissä ajoin
Kukaan ei vielä tiedä, vaihtuuko sarjataso keväällä vai ei. Se kuitenkin tiedetään, että seuran pitää löytää uusi puheenjohtaja.
Lundell ilmoitti seuraväelle jo syksyllä, että hänen aikakautensa on ohi. Hän ei aio tämän kauden jälkeen jatkaa puheenjohtajana, hallituksessa tai missään muussakaan tehtävässä SalBassa.
– Olen ollut kymmenen vuotta tässä touhussa mukana. Syitä päätökseen on monia, mutta aika aikansa kutakin, Lundell luonnehtii.
– Tämä on siinä mielessä hyvä kohta, että se pitkä oikeusjuttu saatiin taputeltua ja Karin kampus on saatu vaiheeseen, johon ei tarvitse enää puuttua.
Pitkä oikeustaistelu ja vääntö Karin kampuksesta
Samalla hän tulee maininneeksi kaksi tapausta, jotka aukottomasti todistavat, etteivät Teikarin mainitsemat sanat päde puheenjohtajan rooliin.
– Seuratoimintaan on mennyt ihan järjettömän paljon aikaa. Ja välillä tämä on ollut raskasta. Vastaan on tullut asioita, joita ei ole voinut edes kuvitella, Lundell puntaroi.
– Ei sellaista voi odottaa, että maalikkona joutuu ottamaan kantaa sopimusriitaan tai joutuu lähtemään oikeuteen.
Lundell joutui, kun SalBan entinen varustetoimittaja Greenday Promotions Oy haastoi raumalaisseuran oikeuteen. Siitä seurasi kahden vuoden ja seitsemän kuukauden vääntö, joka päättyi viime syyskuussa SalBan voittoon.
– Mulla ei ollut latiakaan omaa rahaa kiinni siinä, mutta kyse oli 500 lapsen vanhempien rahoista. Se oli perspektiivi ja konteksti, Lundell kertaa.
– Jos SalBa olisi joutunut maksamaan, niin eihän sitä rahaa olisi ollut.
Vastaava voimainponnistus oli Karin kampuksen liikuntahalli, josta ei parkettilattian takia lopulta ole tulossa SalBan kannalta mieluista.
– Mä en halua ottaa kantaa, onko se ratkaisu hyvä vai huono. Se on tuollainen, Lundell kommentoi.
Hän kuitenkin kiistää, että Karin kampuksen lattiaratkaisu olisi viimeinen niitti päätökselle lähteä SalBasta.
– Olen kaksi tai kolme vuotta pyöritellyt, milloin olisi oikea aika vetäytyä syrjään, Lundell sanoo.
– Kun en ollut enää minkään joukkueen mukana, niin oma duunini oli lähinnä asioiden hoitamista. Sitä saan tehdä riittävästi varsinaisessa työssänikin.
SalBassa puheenjohtaja saattoi jopa pestä lattiaa
Puheenjohtajana Lundell on tehnyt SalBassa lähes kaikkea. Hän on kieltäytynyt kahdesta roolista, eli hän ei ole halunnut toimia minkään joukkueen valmentajana eikä seuran rahastonhoitajana.
Hän laskee käyttäneensä parhaina vuosinaan salibandyyn jopa enemmän aikaa kuin palkkatöihinsä.
SalBassa puheenjohtaja saattoi jopa pestä lattiaa, jos liigapelin pelaaminen sitä vaati.
– En ole enää ollut tässä urheilun ja liikunnan ilon takia. Ehkä oma motivaationi ei ole enää sellainen, että mun kannattaisi olla tässä enää rasitteena, Lundell pyörittelee.
– En ole kuitenkaan lähdössä ovet paukkuen. Enkä ole lähdössä minkään muunkaan seuran toimintaan mukaan. Mulla on edelleen SalBa-sydän, eikä se ole lähdössä pois.
Raskas, mutta samalla palkitseva ajanjakso
Vaikka rooli SalBan puheenjohtajana oli paikoitellen raskas, mennyt vuosikymmen on ollut Lundellille myös palkitseva.
Hän sai nähdä, miten SalBa nousi hetkeksi Salibandyliigan väriläiskäksi, miten Kauppik- sen lattia vaihtui parketista mattoon, miten Happee myi Kauppiksen reippaasti ylitäyteen, miten seuran jäsenmäärä tuplaantui...
Lähtisitkö leikkiin uudelleen, jos saisit palata kymmenen vuotta ajassa taaksepäin?
– Joo, lähtisin. Ihan varmasti lähtisin, ei epäilystä hetkeksikään, vaikka tietäisin, mitä on edessä, Lundell vastaa.
– Älyttömän palkitsevaa tuo on. Kaikille voi suositella lähtemistä mukaan seuratoimintaan, sillä se tuo ihan uudenlaisia taitoja. Mutta aika aikansa kutakin.
Isompi seura, mutta myös vakaammalla pohjalla
Vuonna 2014 Teppo Lundell oli ensimmäisen kerran Salibandyliiton vuosikokouksessa valitsemassa lajille uutta puheenjohtajaa.
Parin mutkan kautta hän huomasi päätyneensä valtakunnalliseen lajiverkostoon miettimään salibandyasioita.
Sen jälkeen on pelattu kaksi miesten MM-finaalia, ja Suomi on voittanut ne molemmat. Mutta mikä on salibandyn asema lajina Suomessa?
– Rehellisesti kun puhutaan, se voisi olla parempikin. Jossain vaiheessa salibandyllä oli slogan olla Suomen suurin ja maailman paras, Lundell toteaa.
– Voi olla, että olemme maailman parhaita, mutta Suomen suurimpaan on vielä matkaa.
Hän lataa reikäpallon kohti etelää.
– Pääkaupunkiseudulla asioita voisi hoitaa paremmin, jos miesten ykkösdivarissa on peleissä 40 katsojaa ja liigassa 200–300, Lundell huomauttaa.
– Me vedettiin täällä ennen koronarajoituksia Suomisarjaa puolella katsomolla ja saatiin 250–300 katsojaa peleihin.
Lundell tietää, että hän lähtee kovin erilaisesta seurasta kuin mihin aikanaan tuli. Liigavuodet nostivat seuran tunnettuutta paikallisesti ja valtakunnallisesti, ja seuran jäsenmäärä on tuplaantunut vuosikymmenessä.
– Urheilu on urheilua, ja urheilussa menestymiseen vaikuttaa niin moni muu tekijä kuin se, mitä itse tekee. Siihen pystyy yhtenä ihmisenä vaikuttamaan tosi vähän, Lundell tietää.
– Mitä SalBassa on kymmenen vuoden aikana tapahtunut, niin en ota sitä omaan piikkiini. Se on pitkän kehityksen tulos, hän huomauttaa.
– Mutta me olemme nyt älyttömän paljon vakaammalla pohjalla kuin kymmenen vuotta sitten. Ja se vakaa pohja takaa sen, että seuraava kymmenen vuotta voi tuoda myös urheilullista menestystä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.