SalBan ja UHV Bullsin kamppailun viimeiset minuutit ovat menossa, mutta Janne Hyvönen ei ole enää vaihtoaitiossa.
Hän seuraa kenttätapahtumia hallin kulmauksesta, ottaa välillä kulauksia juomapullosta ja venyttelee pohjettaan.
– Pikku varotoimi, sillä paikat kiukuttelevat. Jos peli on 12–2, ei ihan pirusti tarvitse repiä, Hyvönen kommentoi, kun kamppailu on ohi.
Ne ovat myös pelin loppunumerot.
Pisteet ovat raumalaisille tärkeät, mutta niin on Hyvösen pelikuntokin. Vihdoin ja viimeinen Rauman kaikkien aikojen paras salibandypelaaja on jälleen kaukalon puolella.
– Olen ollut viimeksi täydessä pelikunnossa 4. lokakuuta vuonna 2018, Hyvönen huomautti.
– Ihan täydessä iskussa en ole vieläkään, mutta nyt hypättiin liikkuvaan junaan.
Paluun piti tapahtua jo kolme viikkoa sitten
Hyvösellä on takanaan uran ensimmäinen todella paha loukkaantuminen. Hän pelasi viime kaudella Salibandyliigaa EräViikingeissä, mutta talvi oli kamppailua paitsi vastustajia, myös polvivammaa vastaan.
Kesällä polvi leikattiin, ja edessä oli pitkä kuntoutus.
Tammikuussa 34 vuotta täyttänyt Hyvönen ei ollut vielä valmis luopumaan salibandystä. Hän palasi Raumalle ja allekirjoitti marraskuussa loppukauden sopimuksen SalBan kanssa.
Tuolloin mies arveli, että voisi pystyä pelaamaan tammikuussa. Hän olikin tarkoitus vetää koirapaita päälleen jo kolme viikkoa sitten kotipelissä FBC Turun kakkosjoukkuetta vastaan, mutta suunnitelmiin tuli tuolloin muutos.
– Kroppa oli silloin eri mieltä. Se otti aika pahasti itseensä lajitreenistä. Ei ollut mitään jakoa pelata silloin.
Tavoitteena olla hyödyksi eikä haitaksi
Tuolloin hän suunnitteli pelaavansa puolentoista viikon lajiharjoittelun turvin. Nyt mies on ollut kuukauden SalBan mukana pelaajana.
Ennen kuntoutumistaan hän toimi joukkueessa apuvalmentajana.
– Jotenkin treenitempoon olen jo totutellut kuukauden verran, mutta kyllä se peli eri juttu on. Viime pelistä oli niin helkkaristi aikaa, Hyvönen puntaroi.
Pistetavoitteita mies ei itselleen asettanut, kun hän lauantaina UHV Bullsia vastaan kaukaloon astui.
– Tavoite oli, että pystyn jeesaamaan joukkuetta. Että olisin hyödyksi enkä haitaksi.
”Ei muuta kuin eteenpäin”
Hyödyksi Hyvönen on pelkällä kokemuksellaan. Hän on pelannut 161 liigapeliä ja tehnyt niissä 182 pistettä sekä ollut maajoukkueen mukanakin.
Taustat ovat kovaa valuuttaa, kun aletaan pelata kakkosdivarin pisteistä.
Heti paluupelissään Hyvönen otti johtavan pelaajan roolin. Hän syötti kaksi Markus Lehtisen viimeistelemää maalia ja ampui itse SalBan kymmenennen osuman ylivoimalla.
– Ei muuta kuin eteenpäin, Hyvönen kuittasi.
Viitasen hattutemppu ja Osmosen soolomaali
Hyvönen–Lehtinen-kaksikon lisäksi SalBan voitonmarssia johtivat hattutempun viimeistellyt Mikko Viitanen ja 1+3-tehot kerännyt Tomi Lahti.
Illan näyttävimmän suorituksen teki kuitenkin puolustaja Roope Osmonen, joka katkasi alimpana miehenä UHV:n hyökkäyksen, lähti nousuun ja harhautti kolme vastustajan pelaajaa sekä ampui lopuksi pallon ylänurkkaan.
Osuma jäi pelin voittomaaliksi.
– Tiedettiin ihan tasan tarkkaan, millainen jengi vastaan tulee. Melkoista suunsoittamista, repimistä ja vääntämistä koko ajan, Hyvönen luonnehti.
– Selvästi ansaittiin voitto, siitä ei ole kahta sanaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.