Jokaisen ihmisen pitäisi päästä juttelemaan päivittäin pari minuuttia Vili Saarijärven kanssa. Rauman Lukon mestarijoukkueesta tuttu puolustaja hurmasi liigajäillä kaudet 2020–22 pelitaidoillaan, mutta Saarijärven esiintymistä on miellyttävää seurata myös kaukalon ulkopuolella. Rovaniemen miehen aina niin positiivisen ja kohteliaan ulosannin kruunaa lupsakka pohjoisen murre. Länsi-Suomi kävi toteamassa viikonloppuna Karjala-turnauksessa, että nykyään Sveitsissä pelaavan kiekkoilijan hymy on tallella.
– Ihan hyvää kuuluu. Ei voi valittaa, kun saa vielä tehdä tätä unelmatyötä, terveenä on pysytty ja perheellä on kaikki hyvin, päivitti Saarijärvi kuulumisensa.
Yksi ihminen, joka Saarijärven seurasta saa nauttia lähes päivittäin, on Aleksi Saarela. Aiemmin muun muassa alle 20-vuotiaiden maailmanmestarijoukkueessa ja Lukon mestarijoukkueessa samaan aikaan pelannut kaksikko on nyt kimpassa Sveitsin pääsarjajoukkue SCL Tigersissa.
– Ei ole ryppyjä rakkaudessa, Saarijärvi ilmoitti.
– Vaikka sitä Saarelaa näkee ihan tarpeeksi hallillakin, niin kyllä me päivittäin käymme vähintään lounaalla ja viestittelemme iltaisin. Pelipäivät sentään rauhoitetaan.
Tigersin kotikaupungista Langnau im Emmentalista puhelimeen tavoitettu Saarela on samoilla linjoilla. Tai no.
– Yhteiselo sujuu ihan hyvin, kun Vili on nukkumassa. Muuten on vaikeaa, laitilalainen velmuili.
Symbioosia sekoittamassa käy välillä Rovaniemellä opettajana työskentelevä Saarijärven tyttöystävä, joka vierailee Sveitsissä lomillaan. Vakituisesta muutostakin on kuulemma keskusteltu.
Apu lähellä, jos Saarela kyllästyy kokkaamaan
Yksi Sveitsin parhaita puolia jääkiekkoilijoille on se, että maa sijaitsee keskellä Eurooppaa. Kun etäisyydet ovat lyhyitä, vieraspeleistä pääsee aina kotiin nukkumaan ja vapaapäivinä voi piipahtaa upeissa paikoissa monessa eri maassa.
– Alppien maisemat tekevät vaikutuksen joka kerta, niihin ei vaan kyllästy, Saarela kuvaili.
Kun Saarijärvi lähti maajoukkuetauolla kiekkoilemaan Leijoniin, Saarela piipahti vapaaviikonloppuna Italiassa.Comojärven kauniisiin maisemiin matkusti junalla Langnausta reilut kolme tuntia. Sveitsin pääkaupunkiin Berniin hujauttaa puolessa tunnissa.
– Meikäläisen kokkaustaidot ei ole vielä Saarelan tasolla, eikä sekään ei jaksa mulle joka ilta kokkailla, niin välillä tulee lähdettyä käymään vähän paremmassa ravintolassa, Saarijärvi heitti.
– Vilillä on välillä pientä Lapin lisää. En mä nyt mikään superkokki ole. Tietysti kun välillä on tullut leijuteltua, että osaan tehdä hyvät pihvit, niin täytyy olla jotain tekojakin tueksi, Saarela kuittasi.
– En mä häntä ole elättämään joutunut, on Vililläkin ihan hyvä palkka.
"On ollut tosi kiva seurata Lukon menestystä. Pitäkäähän lippu korkealla ja jatkakaa samalla lailla, niin voin sitten tulla mestaruusjuhliin sinne porttien toiselle puolelle juhlimaan. Ei mitään paineita."
Palkkataso on hyvä, mitäpä sitä valehtelemaan
Sveitsin sarjasta puhutaan tosiaan usein yhtenä Euroopan parhaista palkanmaksajista. Suora kysymys kaksikolle: mikäs se palkkataso National Leaguessa oikein on?
– Onhan se hyvä, mitäpä sitä valehtelemaan. Se on varmasti fakta, jonka kaikki jääkiekkopiireissä tietävät, pyöritteli Saarijärvi.
Saarela innostui avaamaan lompakkoa hiukan tarkemminkin.
– Mitään tarkkaa lukua ei ole antaa, mutta ulkomaalaispelaaja saa täällä aika lailla haitarilla 100 000–300 000 euroa nettona. Paikalliset voivat saada mun mielestä jopa vähän enemmänkin, ainakin jos on Sveitsin maajoukkuepelaaja.
Saarelan mukaan SM-liigaseurojen maksamat palkat eivät ole ”samalla sivulla”. Iso eron tekee heti esimerkiksi se, että Sveitsissä puhutaan nettopalkasta ja Suomessa bruttopalkasta, josta joutuu siis maksamaan vielä progressiivisen verotuksen mukaiset kovat verot.
– Sveitsissä ulkomaalaispelaaja tekee aina nettodiilin. Saat sen mitä on luvattu: jos puhe on kympistä, niin saat kympin, Saarela valotti.
Yhden kipakan kommentinkin Saarela laukoo Suomen suuntaan.
– Suomessa on vähän se tapa toimia, että halvalla kun tulet, niin otetaan. Jos pyydät vähänkin liikaa, olet mulkku ja ajattelet vain rahaa. Se on mun mielestäni tietyllä tavalla väärä ajattelutapa.
Aleksi Saarela (vas.) auttoi Lukon huoltajaa Seppo Hurmetta nostamaan mestaruusmaljaa, kun joukkue palasi kevään 2021 ratkaisevan finaalin jälkeen juhlimaan Äijänsuolle omien faniensa eteen. Kuva: Juha Sinisalo
Terveisiä Raumalle: nähdään mestaruusjuhlissa
Kunnioitus Rauman suuntaan on kuitenkin selvästi kova, sillä Saarela pyytää asettelemaan sanat niin, ettei ”Kalle ota nokkiinsa”.
Tuskin ottaa, sillä Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt on itsekin tuhanteen kertaan sanonut, etteivät suomalaisseurat pysty kilpailemaan Sveitsin ja Ruotsin maksukyvyn kanssa.
Jos pystyisivät, kuka tietää, vaikka Vili Saarijärvi ja Aleksi Saarela pelaisivat edelleen Lukossa. Niin lämpimään sävyyn he seurasta puhuvat.
Kaksikko kertoo katsovansa aina Lukon pelit, jos vain mahdollista. SCL Tigersin pisin vieraspelireissu on vain reilut kolme tuntia suuntaansa, mutta bussissa ehtii yleensä ainakin pari erää katsoa.
Pyydettäessä Lukon kannattajille lähtee terveisiäkin.
– On ollut tosi kiva seurata Lukon menestystä. Pitäkäähän lippu korkealla ja jatkakaa samalla lailla, niin voin sitten tulla mestaruusjuhliin sinne porttien toiselle puolelle juhlimaan. Ei mitään paineita, Saarijärvi virnisti.
Mieleen nousevat muistikuvat toukokuulta 2021, kun Lukon joukkue palasi ratkaisevasta finaalista Turusta ja arviolta tuhansia kannattajia oli Äijänsuolla sankareitaan vastassa.
– Joo, tuo oli muuten hyvä. Lähden mielelläni Vilin kanssa sinne roikkumaan, Saarela innostui.
Kun kädet ovat kunnossa, verkkokin on ollut kireällä
Sveitsissä ei ole ikinä pelannut niin paljon suomalaisia kuin tällä kaudella. Pääsarja NL:ssä pelaa yhteensä 24 suomalaista ja kakkostasolla SL:ssäkin edelleen neljä, kun Raumallakin kausina 2014–16 kiekkoillut Olavi Vauhkonen siirtyi marraskuussa HC La Chaux-de-Fondsista SaiPaan.
SCL Tigersin Aleksi Saarelan ja Vili Saarijärven lisäksi Lukosta tuttuja pelaajia Sveitsin jäillä ovat pääsarjassa HC Ambrì-Piottan Jesse Virtanen (20 ottelua, 3+9=12) ja kakkosliigassa HC Thurgaun Eero Elo (18 ottelua, 6+12=18).
Leijonien maajoukkuemiehiä NL:ssä pelaa useampia, kuten pistepörssin kärkisijoilla keikkuva Servetten Valtteri Filppula (20 ottelua, 10+15=25).
Eniten vierastyöläisiä NL:ään tulee edelleen Kanadasta (28), mutta Suomi menee tällä kehityksellä pian jo ohi. KHL:n joutuminen Venäjän sotatoimien takia mustalle listalle on yksi syy suomalaisryntäykseen, mutta ei ainoa.
– Veikkaan, että määrä johtuu siitä, että Suomen maajoukkue on menestynyt niin hienosti. Nämä osaavat arvostaa täällä suomalaisia pelaajia, Aleksi Saarela arvioi.
Luomukiekkoa, jossa mennään päästä päähän
Lyhyiden etäisyyksien, maisemien ja palkkatason lisäksi monet suomalaiset ovat kehuneet sveitsiläistä tapaa pelata jääkiekkoa.
– Täällä on hemmetisti yksilötaitoa, mennään päästä päähän ja tilanteita tulee, vaikka yhtäkkiä läpiajo molempiin päihin. Ymmärrän, miksi moni pelaaja sanoo, että lätkä on täällä kivaa, ja olen itsekin samaa mieltä, Saarela kuvailee.
Pari metriä isommassa kaukalossa ei kamppailla niinkään laitojen lähellä, mutta maalinedustoilla muskelia kysytään sitäkin enemmän.
– Ei tämä ihan niin kiekkokontrollia ole kuin ”Peksillä” (Pekka Virta) Lukossa, mutta moni joukkue haluaa pelata kiekolla, hyökätä, mennä ja touhuta.
Vili Saarijärvikin allekirjoittaa, että Suomessa pelataan erilaista jääkiekkoa: taktisempaa, kurinalaisempaa ja hitaampaakin peliä. Vauhti tulee hänen mukaansa ensisijaisesti joukkueiden pelityyleistä, ei niinkään paremmista tai taitavammista pelaajista.
– Kyllä meillä Suomessakin on ihan eliittitason pelaajat. Sveitsissä vain pelataan paljon luomukiekkoa, jossa ei jarrutella ihan hirveästi, Saarijärvi sanoo.
– Toisaalta en voi olla painottamatta sitä, kuinka kiva on pelata huippupelaajia vastaan. Joka ilta kun menet kentälle, tiedät, että painit vastustajan ykkösäijiä vastaan siitä, kuka tekee ja päästää tänään maalit, Saarela huomauttaa.
Yleisö hyppii ja pomppii joka hallissa
Yleisö tuo peleihin oman mausteensa. Kaudella 2021–22 sarjan suurin yleisökeskiarvo oli SC Bernillä (13 349) ja pienin HC Ajoiella (3 626).
– Hiljaista hallia ei ole ollut missään, yleisö huutaa ja pomppii. Kun hallissa on ihan hirveä meininki, joka peliin syttyy eri tavalla automaationa. Ei tarvitse hirveästi pumppailla renkaita.
Ihan hyvin SCL Tigersin suomalaiset näyttävät tosiaan syttyneet, sillä Saarela (11+4=15, -5) keikkuu sarjan maalipörssin ja Saarijärvi (4+11=15, -4) puolustajien pistepörssin kärkipaikoilla. Tätä menoa Pohjois-Amerikassa jo kokeilemassa käyneille pelaajille voi aueta vielä uusi mahdollisuus murtautua NHL-jäille.
Saarela kertoo, että Lukon mestaruuden jälkeen häneltä operoitiin vasen ranne, ja kesken viime kauden puolestaan poistettiin pieni luu oikeasta kädestä. Tavaramerkkilaukaus on lähtenyt vähän eri malliin, kun työkalut ovat vihdoin kunnossa.
– Turhautti viime vuonna, kun joku kehui vetoa, ja oma olo oli, että ole nyt hiljaa. Kun nyt on pystynyt luottamaan molempiin käsiin, lätkä on maistunut ja verkkokin ollut aika kireällä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.