Sami Heinonen istuu Rauman sisäampumaradan sohvalla ja katselee tyytyväisenä ympärilleen.
Rauman Seudun Urheiluampujien puheenjohtaja saa tällä kertaa olla vain katsojan roolissa, vaikka radalla on täysi tohina päällä.
Käynnissä on Action Airin SM-kilpailun esikisa eli ensimmäinen kilpailupäivä, jonka aikana kisasuorituksensa tekevät järjestävän seuran edustajat sekä kilpailun tuomarit. Varsinainen pääkilpailu ammutaan sunnuntaina.
– Kaikki tietävät, mitä tekevät, Heinonen ihastelee.
On sinänsä jo tarina, miten SM-kisat ylipäänsä päätyivät Raumalle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan ne piti järjestää tänä vuonna Helsingissä, mutta kisajärjestäjät vetäytyivät suunnitelmista kaikessa hiljaisuudessa.
Asia paljastui RSA:lle, kun raumalaiset lähtivät kuukausi sitten tiedustelemaan kilpailuista tarkempia tietoja, koska niitä ei ollut missään näkyvillä.
Action Air on RSA:lle vahva laji, ja seura oli aiemmin miettinyt kisojen hakemista Raumalle. Tuolloin seura-aktiivit kuitenkin vielä miettivät, että ehkä rahkeita SM-kilpailun järjestämiseen ei vielä ole.
– Otimme seuraväen kasaan ja pohdimme, mitä tehdään. Aikaa oli muutama viikko. Sitten lopulta Sieväsen Jari totesi, että emme me ikinä saa mitään järjestettyä, jos emme uskalla yrittää, kilpailunjohtajana toimiva Herman Hammarberg taustoittaa.
– Niinpä käärimme hihat ja rupesimme tekemään.
Normaalin protokollan mukaan kisojen kisahakemus olisi pitänyt olla julkaistuna kansainvälisessä tietokannassa kolme kuukautta etukäteen. Myös kaikkien ampuma-asemien kuvaukset olisi pitänyt olla hyväksytty jo viikkoja aiemmin.
– Meillä on piirretty Dubaissa ja Turkissa hotellihuoneissa näitä puhtaaksi, että niitä kehtasi lähettää hyväksyttäväksi. Hyppäsimme suoraan syvään päähän, Hammarberg kuvailee.
Sukupolvenvaihdos ja puheenjohtajan vaihdos
Ampumaurheilun perinteet ovat Raumalla pitkät, eikä edellisiä kaupungissa järjestettyjä SM-kisojakaan tarvitse kaivaa esihistoriasta, mutta ajalta ennen koronaviruspandemiaa kuitenkin.
– Henkinen aika on pitempi, koska korona keskeytti kaiken. Tässä on tapahtunut myös sukupolvenvaihdos, Heinonen huomauttaa.
Muutoksen keskellä on elänyt myös Heinonen. Hän nousi seuran puheenjohtajaksi kolme vuotta sitten, mutta nyt aika on täysi. Kun vuosi vaihtuu, nuija siirtyy Hammarbergin käteen.
– Kun minut valittiin tähän, tuntui hyvältä, mutta myös nyt tuntuu hyvältä. Seura on aktiivinen, ja täytyy sanoa, että kun kolme vuotta on takana, niin kyllä se pajatso varmaan omalta osaltani alkaa olla tyhjä, Heinonen toteaa.
– Ja ehkä tässä on myös se inhimillinen puoli, että meidän perheemme aktiivisin eli poikani Tomas muutti Vuokattiin. En käy enää läheskään niin usein itse ampumaradalla.
Kaupunki tarjosi 23 paikkaa ampumaradaksi
Tämän viikonlopun SM-kisojen pitopaikka eli Karjalankadun sisäampumarata on yksi näkyvimmistä asioista, mitä Heinosen puheenjohtajakauteen mahtuu. RSA:lla oli pitkään oma ampumaratansa Satamakadulla vanhan teknillisen koulun alakerrassa, mutta tulvat tuhosivat sen vuonna 2018.
Uudet tilat löytyivät hetkeksi Nanun koululta, mutta kevään 2021 jälkeen kaupunki ei enää uusinut seuran vuokrasopimusta, koska koulu oli purkulistalla.
Alkoi kiivas uusien tilojen metsästys.
– Kävimme kaupungin kanssa katsomassa yhteensä 23 heidän omistuksessaan olevaa paikkaa ja sen päälle vielä muutamaa kaupallista kohdetta, Heinonen kertaa.
Kunnallista tilaa ei lopulta löytynyt, vaan RSA maksaa nykyisistä tiloistaan vuokraa yksityiselle taholle.
– Toki olisi hienoa, jos kaupungilta löytyisi meille tila, niin ei tarvitsisi olla kaupallisten toimijoiden armoilla. Seuralle tämä paikka on iso ponnistus, Hammarberg huomauttaa.
– Se täytyy sanoa, että kaupunki on kyllä koko ajan pitänyt meidän puoliamme. Ja tuleehan heiltä pientä taloudellista tukeakin, Heinonen lisää.
Tuhannen radan tavoite huomioidaan Raumallakin
Heinonen on elänyt ampumaseuran vastuuhenkilönä varsin arveluttavan aikakauden keskellä. Ukrainan sota on näkynyt myös raumalaisen ampumaseuran arjessa.
– Kun sota alkoi, tuli aika paljon kyselyjä. Haluttiin tietää, pääseekö ampumaan tai onko ampumakouluja, hän kertaa.
– Siinä yhdistyi varmasti kaksi asiaa. Koronasulut päättyivät ja Ukrainan hässäkkä alkoi, ja ne molemmat asiat nostivat kiinnostusta ammuntaa kohtaan.
Ilmiö oli maanlaajuinen, ja ampumakoulut täyttyivät ympäri Suomen. Geopoliittiseen tilanteeseen liittyen myös eduskunnan puolustusvaliokunta antoi tämän vuoden helmikuussa lausunnon, jonka mukaan Suomeen pitää saada tuhat ampumarataa lisää.
Valiokunnan puheenjohtaja Antti Häkkänen (kok.) totesi tuolloin, että Suomen puolustusjärjestelmän uskottavuus on viime kädessä kiinni osaavasta ja koulutetusta reservistä. Hänen mielestään reserviläiskoulutuksessa ampumataidon ylläpitäminen kivääriradoilla on tärkeää.
Puolustusvoimilla on Suomessa 36 ampumarataa, ja siviiliratoja eri puolella maata on yhteensä noin 670. Näistä Kuivassuon ampumaurheilukeskuksessa on seitsemän.
– Noita seitsemää rataa pystyy käyttämään yhtä aikaa. Se on iso positiivinen asia, Hammarberg huomauttaa.
Onko RSA tekemässä jotain sen eteen, että Suomeen saataisiin lisää ratoja?
– Tehdään. Ratoja pitää pystyä parantamaan koko ajan. Syksyllä saatujen oppien kauttakin pitää katsoa asioita kriittisesti, Hammarberg toteaa.
Hän viittaa tapaukseen, jossa Kuivassuolta epäilleen karanneen luodin Lakarin aurinkovoimalatyömaalle. Kaksi ampumarataa suljettiin tilapäisesti, ja niiden rakenteita muokattiin.
– Viitaten tuohon mainittuun tuhanteen rataa, hallitusohjelmassa sanotaan, että tarvitaan pitkiä kivääriratoja ja toiminnallisen ammunnan ratoja. Yritämme panostaa niihin, mutta emme muiden lajien kustannuksella.
Poliisin varoitus sai WhatsAppin laulamaan
Erityisesti toiminnalliseen ammuntaan liittyi puolestaan marraskuun puolivälissä Lounais-Suomen poliisilaitokselta ampumaseuroille lähtenyt viesti.
Poliisi pyysi ampumaharrastajia valppauteen, koska erityisesti toiminnallisia lajeja harrastaviin ampumaharrastajiin oli kohdistunut syksyn aikana tiedustelua.
Ampumaharrastajien harjoituksia ja harrastajien autoja oli kuvattu salaa, muutaman harrastajan kotipiirissä oli tämän jälkeen liikkunut epämääräisiä henkilöitä.
Vaikka tiedotteen allekirjoittaja oli Rauman lupapalveluyksikön päällikkö eli rikoskomisario Leo Tusa, ei ainakaan RSA:n tiedossa ole, että epäiltyjä tapauksia olisi ollut Rauman seudulla.
Huomiota asia kuitenkin RSA:ssa herätti, ja johtokunnan WhatsApp lauloi hetken aikaa taukoamatta.
– Se, että oli katsottu rekisteritunnuksia ja haettu osoitetietoja, herätti keskustelua, että miten sen voi estää, Hammarberg kertoo.
– Poliisi myös kehotti miettimään omien aseiden säilytystä, mutta siinä ei ainakaan omalla kohdallani ollut kauheasti miettimistä.
Ukrainan sota nosti ammunnan uutisiin
Julkisuus ei ole Sami Heinoselle vieras asia, vaan siihen hän oppi jo omalla voimamiesurallaan.
Sittemmin mies on toiminut esimerkiksi Satakunnan Hiihdon puheenjohtajana, mutta vastaavassa roolissa Rauman Seudun Urheiluampujissa hän huomasi saavansa varsin usein puheluita median edustajilta.
– Kyllä nämä viime ajat ovat tehneet sen, että tämä laji on ollut uutisissa ja meidän seuramme on ollut uutisissa. Tätä seurataan, Heinonen näkee.
– Meillä on aiemmin ollut tiivis viranomaisrajapinta, mutta nyt siitä on tullut yhteiskunnallinen. Se on tuonut tälle toiminnalle tietynlaista läpinäkyvyyttä.
– Tämän puolentoista vuoden aikana on näkynyt, että on pitänyt vastata kysymyksiin seurasta ulospäin. Ja musta tuntuu, että tämä voi vielä jatkua. Ei se ole ohitse.
”Tämä on ihan CV-kelpoista tavaraa”
Jatkossa kysymyksiin vastaa kuitenkin toinen mies eli Herman Hammarberg, joka harrastaa itse Action Airia.
Sami Heinonen, oletko tyytyväinen, että päätit lähteä urheiluseuran puheenjohtajaksi?
– Olen. Mä olen oppinut asioita ja olen tutustunut uusiin ihmisiin. Tämä on ihan CV-kelpoista tavaraa. Suosittelen muitakin käyttämään tällaisia mahdollisuuksia.
Väistyvä puheenjohtaja ei halua vielä lopettaa haastattelua. Hän aikoo sanoa julki tavoitteen Hammarbergille.
– Mä toivon, että joku ihminen muuttaa vielä Raumalle ammunnan vuoksi, Heinonen yllättää.
– Mitä se voisi tarkoittaa? Kun meillä on näin hienot ampumaradat ja paikat, ja Winnovassa voi opiskella liikunnanohjaajaksi, niin olisihan se hienoa, jos meillä olisi Winnovassa myös ampumaurheiluvalmentaja.
– En mä sitä ihan vuodessa odota, mutta sitä kohti.
Hammarberg on hetken hiljaa, ja Heinostakin alkaa naurattaa. Visio on samalla kova haaste.
– Lähinnä mietin, mihin kohtaa to do -listaa se menee, Hammarberg tokaisee ja nauraa itsekin.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.