Kun Ville Petman siirtyi vuonna 2020 Lukosta SaiPaan, hän oli hädin tuskin liigapelaaja. Nyt kaksi vuotta myöhemmin Petman solmi maajoukkuepelaajana kahden vuoden NHL-sopimuksen Seattle Krakenin kanssa. Mitä ihmettä miehelle tapahtui Lappeenrannassa?
– Ei kai aluksi tapahtunut yhtään mitään, jos suoraan sanotaan, Pekka Virta tokaisee.Virta on sikäli hyvä ihminen arvioimaan Petmanin kehityskaarta, että hän on seurannut sitä aitiopaikoilta ensin Lukon ja sitten SaiPan päävalmentajana.
Ville Petman ja hänen pikkuveljensä Mikko Petman siirtyivät kasvattajaseurastaan SaiPasta Lukon junioreihin kaudeksi 2016–17. Liigaryhmään akatemiapelaajat nousivat Pekka Virran nelivuotisjakson (2017–21) aikana. Päävalmentaja tapasi kutsua veljeksiä leikkisästi ”Bätmäneiksi”.
Ville Petman oli pelannut Lukossa kahden kauden aikana 54 liigaottelua (2+9=11, +4), kun hän siirtyi takaisin Lappeenrantaan. Vuodet toivat muun muassa alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuden, mutta liigatasolla Petman oli vielä korkeintaan ”tsempparilaituri”.
Surkeus avasi sauman
Avauskausi SaiPassa tuotti 40 ottelussa 1+1 tehopistettä. Maailmanmestari oli matkalla enemminkin Mestikseen kuin NHL:ään. Siinä vaiheessa Lukon mestaruuteen johtanut Virta siirtyi SaiPan päävalmentajaksi.
– Hän oli yksi niistä pelaajista, jotka lähtivät tähän meidän tarinaamme mukaan ja teki kolmen vuoden jatkosopimuksen. Siitä luottamuksesta olin mielissäni ja lähdin siitä, että hänestä tulee ison roolin pelaaja. Autoin kaikin voimin, kuten tietysti kaikkia pelaajia, Virta taustoittaa.
– Hän vastasi huutoon ja sai tuollaisen palkinnon, mitä ei varmaan viime kesänä tähän aikaan olisi osannut odottaa. Virta ei peittele sitä, että Petman hyötyi SaiPan surkeudesta. Muun muassa KHL:stä palanneen Jarno Koskirannan loukkaantumisen ja epäonnistuneiden pelaajahankintojen takia Petman pelasi isommassa roolissa kuin Virtakaan oli suunnitellut.
– Kun varsinkin loppukautta kohden tein nuorille petiä, hänen peliaikakeskiarvonsa nousi lähemmäs 20 minuuttia, mikä on hyökkääjälle liikaa. Ei hän olisi sellaisia minuutteja pelannut missään neljän ketjun jääkiekkojoukkueessa, joka taistelee voitosta ilta toisensa jälkeen, Virta huomauttaa.
Toki Petman pelasi vahvasti jo heti syksyllä ja nousi yllättäen ensimmäistä kertaa Leijonien mukaan Euro Hockey Tourille. Jotain kultasormi Jukka Jalonenkin Petmanissa näki, sillä maaotteluita kertyi kauden aikana yhteensä kahdeksan.Luonnollisesti nuoren keskushyökkääjän itseluottamus koheni silmissä.
– Sinänsä vahvuudet olivat samoja kuin jo Lukossa: työnteko, hyvä laukaus, kyky ottaa itsestä terävästi irti, taklata, vastataklata ja kamppailla. Nyt hän oppi kuitenkin peliä myös sentterin roolissa, jossa on edelleen se isoin kehityskohdekin: miten rytmität peliä ja pelaat voittavaa viisikkojääkiekkoa illasta toiseen, Virta kuvailee.
Tuskin palaamassa
Virtaa ja SaiPaa Petmanin menetys kirpaisee, vaikka asia on sinänsä positiivinen. Alkuviikosta SaiPa tiedotti Lukosta tutun Kristian Pospisilin hankinnasta. Vaikka SaiPa on tiennyt Petmanin lähdöstä jo jonkin aikaa, ei kannata laskea, että slovakialaisjokeri olisi vedetty hihasta hänen korvaajakseen.
– Ei mitenkään. Pospisililla on mahdollisuus, mahdottomuus ja kaikki siltä väliltä. Etsimme nyt ensisijaisesti luotettavaa sentteriä, joka pystyisi kantamaan yli- ja alivoimavastuutakin, Virta totesi.
– Jos Villeä ajatellaan, niin hän pelasi arvokkaampaa lätkää kuin SaiPa saa nyt NHL-korvausta. Siinä mielessä takkiin tulee aika lujaa. Mutta jos joku pelaaja nyt sitten ajattelisi, että SaiPassa voi tapahtua tuollaistakin ja haluaisi tulla tänne. Petmanin sopimus SaiPan kanssa on voimassa kevääseen 2024, mutta se sisälsi NHL-pykälän. Virta ei laske sen varaan, että mies olisi enää tulossa takaisin.
Hän huomauttaa, että uutena laajennusjoukkueena Seattle Kraken rakentaa myös AHL-joukkuetta.
– Koko systeemihän on luotu niin, että jos pelaajat saavat NHL-sopimuksen, niin NHL tekee mitä haluaa. Eurooppalainen jääkiekko on täysin rähmällään NHL:n edessä, toteaa Virta tuttuun suoraan tyyliinsä.
Terveisiä Raumalle
SaiPa ja Lukko jakavat Petmanista maksettavan NHL:n kasvattajakorvauksen, joka muodostuu neljän edellisen kauden seuran perusteella. Lukko saa korvauksen kahdelta kaudelta (2018–2020).
– Raumalle vaan terveisiä, että heilläkin on tilipäivä samaan aikaan, Virta lohkaisee.
Tilin suuruus selviää vasta myöhemmin. Siihen vaikuttaa muun muassa dollarin kurssi sekä suomalaispelaajien tekemien NHL-sopimusten määrä. Esimerkiksi, kun Ville Heinola ja Tarmo Reunanen lähtivät NHL:ään, Lukko sai korvausta noin 200 000 euroa.
Lopullinen läpimurto jäi tekemättä, sillä kaksikolla on kasassa NHL-pelejä yhteensä 29. Kumpikin on hakenut vauhtia lainasopimuksella Lukosta, mutta myös farmiliiga AHL:stä.
Jos NHL-ovi ei Petmanillekaan aukea, kumpi on 22-vuotiaalle pelaajalle parempi paikka kehittyä, AHL vai SM-liiga? Virralla on oma mielipiteensä, mutta hän myöntää sen olevan subjektiivinen.
– Ei sitä kannata valmentajalta, agentilta tai isiltä ja äidiltä kysyä; kenelläkään ei ole rehellistä mielipidettä.
– Mutta näin valmentajan näkökulmasta, jos ei puhuta rahasta, niin ennen kuin esimerkiksi Saku Koivu, Teemu Selänne, Sebastian Aho tai Patrik Laine lähtivät NHL:ään, he voittivat täällä ensin Suomen mestaruuksia. He olivat oman joukkueessa johtavia pelaajia SM-liigassa, ja ovat sen takia lyöneet myös NHL:ssä läpi, näkee Virta.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.