Erkka Westerlund käytti maanantaina Suomen Ammattivalmentajat ry:n puheenjohtajana painavan puheenvuoron.
Hänen avoimen kirjeensä viesti otsikoitiin monissa medioissa kipakaksi palautteeksi Suomen Jääkiekkoliiton suuntaan, mitä se toki olikin. Westerlund ei sulattanut Jukka Rautakorven ja hänen valmennustiiminsä kesken nuorten MM-kisojen saamia potkuja.
Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Matti Nurminen korosti tiistaisessa puolustuspuheenvuorossaan, että päätös tehtiin nimenomaan A-sarjapaikan turvaamiseksi ja parhaan mahdollisen näyttöpaikan takaamiseksi tuleville pelaajasukupolville.
Westerlund taas puhui prosessin puolesta, eikä osoittanut viestiään pelkästään Jääkiekkoliiton päättäjille vaan kaikille suomalaisille urheilujohtajille. Westerlund toivoi, että urheilujohtajat pystyisivät näkemään myös valmennus- ja oppimisprosessin, joka kasvattaa huippu-urheilijoita ja voittajia.
- On koko suomalaisen huippu-urheilun keskeisimpiä kysymyksiä, keskitymmekö me yksittäisten kilpailujen voittamiseen vai uskommeko me omaan osaamiseemme ja sen pitkäjänteiseen kehittämiseen? Jos erottamispäätöksiä tehdään NUORTEN urheilussa tulosta arvioimalla, ei tarvitse olla suuri ennustaja, että pystyy kertomaan suomalaisen huippu-urheilun tulevaisuuden suunnan, Westerlund kirjoitti.
"On koko suomalaisen huippu-urheilun keskeisimpiä kysymyksiä, keskitymmekö me yksittäisten kilpailujen voittamiseen vai uskommeko me omaan osaamiseemme ja sen pitkäjänteiseen kehittämiseen?"
Kun 59-vuotias Westerlund puhuu valmentamisesta, urheilun kanssa tekemisissä olevien on syytä höräyttää korviaan.
Nykyään hyvinvointivalmennusta perheyrityksessä tekevä Westerlund aloitti valmentamisen 12-vuotiaana. Hän on toiminut Suomessa lähes kaikissa mahdollisissa valmennuspesteissä liitto-, seura-, ja maajoukkuetasolla. Ja myös menestynyt: SM-, MM- ja olympiamitalit antavat kannuksia kertoa, miten menestyviä ja voittavia urheilijoita valmennetaan.
Viime vuosina Westerlund on puhunut paljon vuorovaikutuksesta, ihmiskeskeisestä valmentamisesta ja urheilijalähtöisyydestä. Se on Westerlundin toinen keskeinen viesti ja valmentamisen tulevaisuus.
- Laji on aika pitkälti koluttu läpi, että mitä jääkiekko on pelinä ja mitä yleensä peli on, mutta ihmisissä on paljon käyttämätöntä voimavaraa, Westerlund sanoi MTV:n laajassa haastattelussa toimiessaan vielä KHL:ssä Jokerien valmentajana..
Eivät nykypäivän nuoret, tulevaisuuden urheilijat, enää tunnista sitä maailmaa, jossa valmentaja nousi tai nostettiin norsunluutorniin murahtelemaan käskyjään. Aika on ajanut pakottamisen ohi. Jos auktoriteetti ennen ansaittiin kurilla ja karjumalla, nykyään ja varsinkin tulevaisuudessa se täytyy ottaa keskustelemalla, perustelemalla, saamalla urheilija ymmärtämään.
"Kun ymmärrämme, että urheilun kuten myös elämän tärkein määränpää on matkanteko – jokapäiväinen oppimisprosessi – ollaan urheilussa jo pitkällä kohti menestystä."
Niin, ymmärtämään. Pelaajien, valmentajien, mutta myös urheilujohtajien. Westerlund esitti kirjeessään ison kysymyksen: ymmärtävätkö suomalaiset urheilujohtajat urheilua? Siis muutakin kuin sitä, mitä tulostaulu tai mittalaite näyttää.
- Me tarvitsemme urheilujohtajia, jotka todella haluavat ymmärtää valmentautumisen merkityksen suomalaisessa urheilussa ja tukevat valmentajia työssään vaikeallakin hetkellä. Johtajia, jotka tekevät päätöksiä urheilun arvojen pohjalta, eivät menestyksen, rahan tai julkisuuden tavoittelun perusteella, Westerlund sivaltaa.
Jos hän läväytti kirjeessään Jääkiekkoliittoa nimellä ympäri korvia, nimettömästi saman hän tekee esimerkiksi SM-liigan seurajohtajille. Ainakin päävalmentajiaan jo vaihtaneiden Lukon ja KooKoon johdoille.
Esimerkiksi Juha Vuori halusi Raumalla kenties liiankin kunnianhimoisesti nuorentaa joukkuetta, kehittää peliä ja pelaajia. Lukko valitsi Vuoren johtamaan sopimuksen pituudesta päätellen 2-4 vuoden projektia. Huonot tulokset söivät lopulta luoton ja visiot 22 sarjaottelussa.
Olisiko Vuori kääntänyt Lukon kelkkaa enää tällä kaudella tai oppinut virheistään ensi kaudeksi? Sitä emme saa koskaan tietää, mutta Westerlundin liturgiassa valmentajalle ja joukkueelle olisi pitänyt antaa mahdollisuus kasvaa yhdessä vaikeuksien yli voittajiksi. Epäonnistumisista ja vastoinkäymisistä oppii yleensä eniten.
- Aivan oma lukunsa valmentajien arvostuksessa on, miten kerta toisensa jälkeen yksittäinen ihminen heitetään ”epäonnistuneena” julkisuuden junan alle. Se on joka kerta myös inhimillinen tragedia, jota ei ymmärrä ennen kuin sen itse kokee. Siitä on respect kaukana! Mikä on peruste ja inhimillinen oikeutus sille, että syyllistetään toinen ihminen, erotetaan työstään ja altistetaan julkiselle lynkkaukselle. Asetapa itsesi siihen tilanteeseen! Kokenut valmentaja sen toivottavasti pystyy käsittelemään, nuorempien uran se usein tuhoaa, hän tylyttää.
Urheilumaailma olisi parempi paikka elää, kun vaikkapa urheilijat, valmentajat, urheilujohtajat, yleisö ja media ymmärtäisivät urheilun syvimmän olemuksen. Sitä Westerlund kuvaa filosofisesti, suorastaan liikuttavasti.
- Kun ymmärrämme, että urheilun kuten myös elämän tärkein määränpää on matkanteko – jokapäiväinen oppimisprosessi – ollaan urheilussa jo pitkällä kohti menestystä.
Juttua muokattu 10.1. kello 17.25. Korjattu Westerlundin ikä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.