Yllätysmomentti katosi, tehot eivät - Vastustajat osaavat nyt pelata Justin Danforthia vastaan, mutta kanadalainen nakuttaa silti pisteitä

Lukon tehohyökkääjä kävi lataamassa akkujaan Sveitsissä.

Justin Danforthilla on takanaan vuodenvaihde, jonka hän tietää jättäneen lähtemättömän muistijäljen.

Lukon ykkössentteri pääsi ensimmäistä kertaa aikuisurallaan vetämään ylleen Kanadan vaahteralehtisen maajoukkuepaidan ja kokemaan maailman vanhimman jääkiekkoturnauksen eli Spengler Cupin tunnelman.

– Se oli uskomaton kokemus. Olen kiitollinen, että Lukko antoi minulle mahdollisuuden lähteä, Danforth kiittelee.

– Team Canada tarjosi aivan ensiluokkaista kohtelua. Sain vanhempani ja ystäväni sinne, ja pääsin pitkästä aikaa pelaamaan kanadalaisten kanssa, mikä oli aika siistiä.

Aurinkoinen Davos teki vaikutuksen

Kaiken lisäksi viiden päivän turnaus päättyi kanadalaisten juhliin, sillä Danforth ja kumppanit löivät turnauksen loppuottelussa HC Trinecin maalein 4–0.

Kanada otti neljännen voittonsa viiden viime vuoden aikana. Se oli jääkiekon kotimaalle ennätyksellinen 16. voitto vuodesta 1923 järjestetyssä turnauksessa.

– Me voitimme, mutta kokemus oli muutenkin mieletön. Olimme Davosissa, ja kaikki oli uskomattoman kaunista, Danforth luonnehtii.

– Kun heräsimme aamulla, aurinko paistoi vuorten keskeltä. Sveitsi on kaunis maa, yksi hienoimmista paikoista, joissa olen ikinä ollut.

Henkisesti akut ladattuna

Danforth ei päässyt Kanadan joukkueessa eturiviin, vaan hän pelasi osan peleistä nelosketjussa. Finaaliin mies nostettiin kakkosketjun laitaan.

Neljään peliin hän pystyi kirjauttamaan yhden maalisyötön.

– Luulen, että meillä oli yksi parhaista joukkueista, mitä Kanada on Spengler Cupiin saanut, Danforth toteaa.

– Oli mielenkiintoista nähdä, millaista jääkiekkoa muiden maiden joukkueet pelaavat. Pääsin myös vertaamaan itseäni muiden eurooppalaisten sarjojen kanadalaisiin pelaajiin. Sanoisin, että opin viikon aikana paljon.

Danforth palasi Raumalle uudenvuodenpäivän iltana ja oli normaalisti mukana Lukon torstaisissa aamuharjoituksissa. Perjantaina hän on mukana kokoonpanossa, kun Lukko kohtaa Jukurit.

Väsyttääkö?

– Olen ihan ok. Pelasin siellä neljä peliä, mutta se ei ollut mitenkään liian vaativaa. Emme harjoitelleet kovaa, ainoastaan pelasimme täysillä, Danforth vastaa.

– Pikemminkin tunnen, että sain ladattua itseäni henkisesti, kun pääsin näkemään vanhempiani.

Alun tuhlailuista tutuksi tehotykiksi

Sveitsin-reissunsa takia Danforth oli sivussa kolmesta Lukon liigapelistä. Hän menetti myös asemiaan pistepörssissä, sillä ennen Jukurit-peliä mies on sarjan kahdeksanneksi kovin pinnarohmu.

Ennen joulua Danforth ehti kivuta jo pistepörssissä kolmen kärkeen. Hän on kerännyt 31 peliin tehot 14+17=31.

– Tämä vuosi on mennyt aika hyvin. Olen pelannut hyvien pelaajien kanssa, vaikka ketjut ovatkin vaihdelleet, Danforth arvioi.

Pisteluvut voisivat tosin olla paljon kovemmatkin, sillä etenkin kauden ensimmäisillä kierroksilla Danforth näytti suorastaan noidutulta – hyvistäkään paikoista kiekot eivät menneet sisään.

Lisäksi häneltä on tälläkin kaudella hylätty maaleja.

Enää ei pääse yllättämään

Kuluva kausi on Danforthille selvästi erilainen kuin edellinen. Vuosi sitten hän pääsi iskemään puskista, sillä hän saapui Lukkoon ECHL:stä eli Pohjois-Amerikan kolmanneksi korkeimmasta ammattilaissarjasta.

Siellä pisteitä oli kertynyt, mutta AHL-läpimurto oli jäänyt tekemättä.

Mutta kun kausi alkoi, Danforth osoittautui todelliseksi timantiksi. Hän hurmasi nopeudellaan ja sijoittui lopulta koko sarjan pistepörssissä viidenneksi ja ansaitsi valinnan tähdistökentälliseen.

– Luulen, että vastustajat tietävät nyt, kuka olen. Pelaaminen ei ainakaan ole käynyt helpommaksi, kun pakit tietävät nopeuteni ja pelaavat eri tavalla minua vastaan, Danforth huomauttaa.

– Nyt minun pitää löytää uusia mahdollisuuksia pelata.

Oletko siis joutunut muuttamaan pelaamistasi, koska vastustajat osaavat pelata sinua vastaan?

– Muuttaminen on vahva saa. Sanoisin, että minun pitää olla nyt hieman fiksumpi, Danforth vastaa.

– Ensimmäisellä kaudellani sain tyyliin kolme läpiajoa joka pelissä, kun kukaan ei tiennyt, kuka minä olen.

Aina ryminällä uuteen sarjaan

Luistelu on aina ollut Danforthin vahvuus. Hän on harjoitellut luisteluvalmentajan johdolla kuusivuotiaasta lähtien.

Suurimman työn kanadalaisen vauhdin eteen on tehnyt Mary Giacalone, joka on toiminut Ontarion yliopiston luisteluvalmentajana, työskennellyt vuosia Euroopassa ja tehnyt yhteistyötä lukuisten NHL-pelaajien kanssa.

Historia paljastaa, että Danforth on aina pystynyt pelaamaan vahvan tulokaskauden, kun seura on vaihtunut. Hänet on valittu vuoden tulokkaaksi kaudella 2013–14 yliopistosarjassaan sekä 2017–18 ECHL:ssä.

Yksi selityksistä on yllättävä vauhti. Danforth laittoi tähdistöottelussa ECHL:n luisteluennätyksen uusiksi kiertämällä kaukalon ajassa 12,75.

Aika on tiettävästi maailmanennätys. Esimerkiksi NHL:n nopeimpana luistelijana pidetty Connor McDavid pystyi viime tammikuussa aikaan 13,37.

Tulokset eivät tosin ole suoraan vertailukelpoisia, sillä ECHL:ssä pelaajat saavat ottaa pitemmän lentävän lähdön.

”Keskityn nyt tähän vuoteen”

Todennäköistä on, että ensi kaudella Danforth lähtee taas uuteen sarjaan yrittämään läpimurtoa. Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt sanoi seuran verkkosivuilla julkaistussa haastattelussa, etteivät raumalaisten rahat riitä kultakimpaleen pitämiseen.

– En ole ajatellut vielä paljoakaan tulevaisuuttani. Se on ehkä minulle tyypillinen vastaus, mutta se on myös totuus, Danforth toteaa.

– Rehellisesti voin sanoa, että keskityn nyt tähän vuoteen. Keskityn olemaan hyvä pelaaja, hyvä joukkuekaveri ja yritän auttaa Lukkoa voittamaan mestaruuden. Siksi tulen joka päivä hallille.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut